Joskus pitää lähteä kauas, jotta näkee lähelle. Kulunut sanonta voidaan Uudessakaupungissa kääntää toisenlaiseen muotoon. Joskus pitää lähteä todella kauas, jotta pääsee serkkunsa kanssa samaan joukkueeseen. Trey ja Bo Zeiglerin kohdalla se tarkoitti matkaa Atlantin valtameren toiselle puolelle, aina toiselle mantereelle asti.
Serkukset ovat kotoisin Michiganin osavaltiosta, mutta eivät samasta kaupungista. Kaksikosta vanhempi eli Trey – oikealta nimeltään Ernest Zeigler III – on syntynyt Mount Pleasantin pikkukaupungissa, kun taas Bon eli Byronin syntymäpaikan kohdalla lukee alueen metropoli Detroit.
– Olen neljä vuotta vanhempi, mutta olemme aina olleet tekemisissä keskenämme. Nautin siitä, että olemme nyt samassa joukkueessa, Trey Zeigler toteaa.
– Trey oli ilman muuta minulle roolimalli nuoruudessani. Hän oli aina alueen parhaita pelaajia, ja hän on myös hyvä ihminen. Hän on huolehtiva, Bo kuvailee.
Uudessakaupungissakin pystyy eksymään
Kaksikosta Trey liittyi Korihaiden joukkueeseen jo kesken viime kauden, joten hänelle Uudenkaupungin kuviot ovat tuttuja. Bo puolestaan tunnustaa onnistuneensa eksymään jo useampaan kertaan.
– Hänen on pitänyt pari kertaa hakea minut jostakin, Bo nauraa.
– Olen ehtinyt jo huomata, että suurin osa ihmisistä täällä puhuu hyvää englantia. Ihmiset ovat auttaneet minua, jos olen eksynyt. Jopa lapset osaavat englantia.
Molemmat Zeiglerit ovat ehtineet nähdä Eurooppaa jo ennen päätymistään Uuteenkaupunkiin. Trey Zeiglerillä on katsastanut Tshekin, Luxemburgin, Britannian ja Romanian koripalloparketit. Bo Zeigler puolestaan on pelannut yliopistouransa jälkeen Britanniassa ja Norjassa.
– Sanoisin, että suomalainen koripallo on oikein hyvätasoista. Pelityyli on täällä paljon nopeampi kuin muissa eurooppalaisissa maissa, joissa olen pelannut, Trey Zeigler luonnehtii.
– Pidän tästä maasta muutenkin. On totta, että Uusikaupunki on aika pieni paikka, mutta voin aina lähteä käymään esimerkiksi Helsingissä. Ja Uusikaupunki on myös hyvin kaunis paikka.
Tappioista huolimatta takaisin haipaitaan
Amerikkalaiset ammattipelaajat osaavat tunnetusti asetella haastatteluissa sanansa oikein ja positiivisesti, mutta jonkinlaisen vaikutuksen Uusikaupunki selvästi Trey Zeigleriin on tehnyt. Hän päätti palata, vaikka ehti viime kaudella varmasti jo kyllästyä tappioihin Korihaiden paidassa.
– Minulla ja Jarnolla (valmentaja Nikula) on oikein hyvät välitä. Kun kausi päättyi, hän viestitteli minulle Amerikkaan ja tsekkaili, että minulla on kaikki ok, Zeigler kertoo.
– Myöhemmin kesällä hän alkoi kysellä minua takaisin tänne. Hän on hyvä valmentaja, ja halusin tulla tänne uudelleen.
Hänellä oli myös sanansa sanottavana, kun Korihait suunnitteli Bo Zeiglerin pestaamista. Serkku näytti seuran suuntaan peukkua ja antoi suosituksensa myös sukulaiselleen.
– Trey sanoi, että tämä on hyvä sarja. Hän sanoi myös hyviä asioita valmentajasta, Bo Zeigler valottaa.
Kun nuoremman Zeiglerin sopimus julkaistiin, Nikula haki vertauksia tunnettuun blues rock -bändi ZZ Topiin.
Bo puolustaa, Trey takoo pisteitä
Samanlaisia pelaajia serkukset eivät ole, vaikka molemmat ovatkin 198-senttisiä ja hieman yli 90-kiloisia.
Trey Zeigler on laituri, joka on urallaan pelannut myös takamiehenä. Hänen roolinsa Korihaissa on pisteiden tekeminen.
Myös Bo Zeiglerin pelipaikka on laituri, mutta häneltä Korihait ei odota pistetehtailua. Hänen vahvuutensa ovat puolustuspelissä.
– Hän on energinen ja hyvin puolustava kaveri, Trey Zeigler kuvailee.
– Hän puolustaa ja minä teen pisteitä. Se kuulostaa hyvältä.
Korihait–KTP Pohitullissa lauantaina kello 17.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.