Tarja tukisti ja löi kolmea poikaa eikä ajatellut toimintansa olevan rangaistavaa – tietoisuus lasten kurittamisen laittomuudesta on heikentynyt Suomessa, ja tämä Satakunnassa julistettu tuomio on siitä yksi esimerkki

Säkyläläisnainen sai pahoinpitelytuomion vuosia jatkuneesta tukistamisesta ja muusta väkivallasta, jota hän kohdisti perheen lapsiin.

Syyskuisena keskiviikkoiltana kymmenvuotias Antti riiteli äitipuolensa Tarjan kanssa läksyjen tekemisestä. Riita päättyi siihen, että Tarja löi Anttia kirjalla päähän, repi häntä tukasta, kuljetti hänet vinttikomeroon ja sulki oven.

Vieressä ollut Antin vuotta nuorempi pikkuveli Teemu uhkasi soittaa poliisit. Tarja sanoi, ettei alaikäinen saa soittaa.

Lopulta Tarja avasi oven ja käski poikia siivoamaan huoneensa.

Antti kertoi videoidussa kuulemisessa poliisille seuraavana päivänä, että "pää on vieläkin kipeä eilisestä".

Tuomio kolmen pojan pahoinpitelemisestä

Tässä jutussa esitetyt tiedot perustuvat Satakunnan käräjäoikeuden toukokuun lopussa antamaan lainvoimaiseen tuomioon, jossa noin nelikymppinen säkyläläisnainen tuomittiin kolmen pojan pahoinpitelemisestä puolen vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja pojille maksettaviin kärsimyskorvauksiin.

Kerroimme tapauksesta myös jo syytevaiheessa: Syyte: nainen pahoinpiteli perheen pieniä lapsia toistuvasti vuosien ajan – repi tukasta, löi esineillä, kuljetti lapsen vinttikomeroon

Antti ja Teemu ovat Tarjan tuolloisen puolison lapsia. Lisäksi oikeus totesi Tarjan pahoinpidelleen omaa poikaansa Leeviä.

Kaikkien henkilöiden nimet on muutettu tämän jutun kerrontaa varten heidän yksityisyytensä suojelemiseksi. Myös jutussa käytetyt kuvat ovat kuvituskuvia, jotka eivät liity tapaukseen.

Tarjaa syytettiin myös toisen oman poikansa tukistamisesta, mutta siitä ei löytynyt näyttöä, ja syyte hylättiin.

Kaikki pojat olivat tapahtuma-aikaan eli vuosina 2012–2019 alle kymmenenvuotiaita.

"Huutamista ja hiuksista repimistä on joka viikko"

Teemu kertoi esitutkinnassa, että hiuksista kiinni ottamista oli tapahtunut niin kauan kuin Teemu oli asunut siellä.

– Huutamista ja hiuksista repimistä on joka viikko.

Hädin tuskin kouluikäinen Leevi kertoi, että äiti ottaa niskavilloista, kun Leevi syö hitaasti, ja puristaa niskasta, jos hän ei jaksa leikkiä pikkuveljen kanssa.

Äiti on Leevin mukaan kieltänyt kertomasta asiasta.

Niskavilloista ottaminen tuntuu pahalta, Leevi sanoi.

Tietoisuus kurittamisen laittomuudesta heikentynyt

Tukistaminen on yksi yleisimmistä vanhempien lapsiin kohdistaman kuritusväkivallan muodoista.

Asia selviää Lastensuojelun keskusliiton viime syksynä julkaisemasta selvityksestä nimeltä Kovemmin käsin – Suomalaisten kasvatusasenteet ja kuritusväkivallan käyttö 2021.

Kyselyyn vastanneista vanhemmista peräti 44 prosenttia kertoi käyttäneensä jotakin kurituskeinoa usein tai joskus.

Tukistamiseen kertoi turvautuneensa 22 prosenttia vastaajista. Ainoa sitä yleisempi kurittamisen muoto oli kovakourainen kiinni tarttuminen tai retuuttaminen.

Ruumiillinen kurittaminen on ollut Suomessa lailla kiellettyä jo vuodesta 1984, siis kohta 40 vuoden ajan.

Tietoisuus kurittamisen laittomuudesta on kuitenkin heikentynyt: vuonna 2021 vastaajista 90 prosenttia tiesi, ettei laki salli ruumiillista kuritusta.

Vielä vuonna 2012 vastaava lukema oli 97 %.

Tukistamisen lisäksi monenlaista lyömistä

Tarjakin vetosi oikeudessa siihen, ettei ollut ajatellut niskahiuksista kiinni ottamisen olevan rangaistavaa.

Lapset olivat itkeneet, ja heitä oli varmaan sattunut, Tarja totesi.

Kyseessä oli hänen mukaansa aina ollut ristiriitatilanne ja refleksimäinen teko, jota hän oli katunut.

Tukistaminen oli ainoa tekomuoto, jonka Tarja myönsi.

Väkivallantekoja oli kuitenkin lasten mukaan muitakin – ja oikeuden mukaan lasten kertomuksia on pidettävä heidän ikätasoonsa nähden varsin luotettavina.

Antti kertoi, että Tarja oli lyönyt eri tapahtumakerroilla kädellä selkään, henkarilla takapuoleen ja paperitelineellä päähän.

Teemua Tarja taas löi kirjalla ja autonavaimilla.

Leevi sai osumia avokämmenestä päähän ja takapuoleen. Kerran äiti löi häntä sähköhammasharjalla.

Oma historia vaikuttaa asenteisiin

Eniten asenteisiin vaikuttaa vanhemman oma tausta ja historia.

Lastensuojelun keskusliiton selvitykseen vastanneista 62 prosenttia kertoi itse kokeneensa kuritusväkivaltaa lapsena.

Ne, joilla oli omaa kokemusta kurittamisesta, suhtautuivat kuritusväkivaltaan hyväksyvämmin ja käyttivät sitä enemmän.

– Kuritusväkivalta muodostaakin usein ylisukupolvisen ketjun, joka on pystyttävä katkaisemaan. Tarvitsemme lisää keskustelua kuritusväkivallasta ja sen seurauksista lapselle sekä tietoa lapsen hyvinvointia vahvistavista kasvatuskeinoista, keskusliitto toteaa selvityksen yhteydessä.

Käräjäoikeuden tuomiosta selviää sivulauseenomaisesti, että myös Tarja katsoi oman taustansa vaikuttaneen tekoihin.

– Se, että [Tarja] on vetoaminsa tavoin itse joutunut lapsena kaltoinkohdelluksi, ei ole rangaistuksen mittaamisessa lieventävä seikka.

Myös henkinen väkivalta on väkivaltaa

Kuten tämäkin tuomio osoittaa, lasten fyysinen kurittaminen on väkivaltaa ja siitä voi saada rikostuomion.

Vaikeammin tunnistettavaa kurittamista on henkinen väkivalta. Lastensuojelun keskusliiton mukaan jopa ammattilaisten on joskus vaikea erottaa, milloin kyse on lapsen ja vanhemman välisestä yksittäisestä "epäsensitiivisestä vuorovaikutustilanteesta" ja milloin taas henkisestä väkivallasta.

Lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa voivat olla esimerkiksi huutaminen, alistaminen, pelottelu, yksin jättäminen, eristäminen ystävistä, vähättely tai kritisointi, huomioimattomuus, hylkääminen, syntipukiksi tai naurunalaiseksi saattaminen, nöyryyttäminen tai syyllistäminen.

Myös Tarjan lapsiinsa ja puolisonsa lapsiin kohdistama väkivalta oli oikeuden mukaan omiaan loukkaamaan lasten itsetuntoa ja aiheuttamaan heissä pelkoa ja nöyryytyksen tunnetta.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut