Liikenneturva selvitti kevään aikana suomalaisten kokemuksia ajokunnosta. Kuljettajista lähes kolmasosa kertoi ajaneensa viimeisen vuoden aikana silloinkin, kun ajokunto ei ole ollut kohdallaan, Liikenneturva kertoo uutisessaan.
Kymmenesosa puolestaan on ajanut niin väsyneenä, että on pelännyt nukahtavansa rattiin. Huonovointisuus tai tunnekuohukaan ei monessa tapauksessa ole estänyt ajamista.
– Kuljettajan tilaan liittyvä taustariski vaikuttaa taustalla jopa 70 prosentissa kuolonkolareista. Kuljettajan kunnon merkitys ajamisen turvallisuuteen näyttää kuitenkin olevan tiedossa. Yhdeksän kymmenestä kokee, ettei esimerkiksi väsymystä oteta liikenneriskinä riittävän vakavasti. Yhtä moni pitää tärkeänä sitä, että läheinen tai matkustaja puuttuu, jos tämä huomaa, ettei kuljettajan ajokunto ole kohdallaan, taustoittaa Liikenneturvan suunnittelija Mia Koski Liikenneturvan verkkosivuilla.
Liikenneturvan kyselyyn vastanneista ne kuljettajat, jotka kertoivat ajaneensa heikentyneessä ajokunnossa, perustelevat ajamista ensisijaisesti vaihtoehtojen puutteella. Kuusikymmentä prosenttia vastaajista kokee, että autolla on joskus vain pakko ajaa, vaikka olisi väsynyt tai sairaskin.
Neljäsosa taas mieltää ajamisen parhaaksi tavaksi liikkua pakolliset matkat, jos tuntee olonsa sairaaksi.
– Vaikka läheltä piti -kokemuksia esimerkiksi rattiin nukahtamisen kanssa on ollut, silti yhden pysähdyksen taktiikoihin ja pitkiin ajorupeamiin suhtaudutaan ihannoivasti. Omien ajotaitojen arvioidaan kompensoivan heikentynyt ajokunto sen sijaan, että ajoa siirretään tai se keskeytetään, summaa Liikenneturvan yhteyspäällikkö Tuula Taskinen.
Moni ajokuntoa nakertava asia vaikuttaa kuitenkin salakavalasti. Esimerkiksi väsymys heikentää myös kuljettajan kykyä arvioida omaa tilaansa.
– Kun väsymys iskee, kuljettajan tarkkaavaisuus herpaantuu, silmänräpäysten kesto pitenee ja tästä liu’utaan helposti muutaman sekunnin mikrouneen. Kuljettajat pyrkivät usein kompensoimaan väsymystä keinoilla, jotka mahdollistaisivat edelleen ajamisen. Väsymystä voi torjua kuitenkin vain nukkumalla, pelkkä tahdonvoima ei riitä väsymyksen selättämiseen, Taskinen selventää.
Valtaosa suomalaisista puuttuisi, jos läheinen tai tuttava aikoisi ajamaan niin päihtyneenä, että rattijuopumusraja ylittyy. Puuttumiskynnys on korkeampi, jos läheinen on humalassa, ottanut ajamiseen vaikuttavaa lääkettä tai huomattavan väsynyt.
Kuljettajan huonovointisuus tai voimakas negatiivinen tunnetila eivät herätä niin voimakasta tarvetta puuttua.
– Suomalaiset tuomitsevat päihtyneenä ajamisen, ja hyvä niin. Ajokunnosta laajemmin tarvitsee kuitenkin puhua vielä lisää. Esimerkiksi riidan jälkeen mieli kuohuu, eikä kuljettajan tarkkaavaisuus välttämättä ole silloin liikenteessä. Suuttuneena neutraalitkin tapahtumat saatetaan myös tulkita uhkina, jolloin riita voi vaikuttaa suoraan käyttäytymiseemme liikenteessä, kuvailee Liikenneturvan suunnittelija, psykologi Jyrki Kaistinen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.