Pyhärannan VPK:n 100-vuotisjuhlat käynnistyivät lippujen saapumisella. Lippurivissä oli Suomen lipun lisäksi Santtion VPK:n ja Ihoden VPK:n liput. VPK toimi 70 ensimmäistä vuotta Santtiolla Nyt viimeiset 30 vuotta paloasema on ollut Ihodessa.
Pyhärannan VPK sai virallisesti alkunsa Santtion kylässä vuonna 1923. Tuolloin jäseniä oli 120 ja päällikkönä toimi Eino Urhonen.
Tänään Ihodessa asemapaikkaa pitävä Pyhärannan VPK on sopimuspalokunta, jossa on jäseniä noin 50. Puolet on mukana hälytysosastossa, toinen puoli muodostaa naisosaston. VPK:n päällikkönä toimii Kai Saarinen.
Lauantaina oli suuren juhlan aika.
– Kyllä me aktiivinen 100-vuotias ollaan. Toki tarvitaan paljon työtä, jotta toiminta jatkuu myös tulevaisuudessa, Saarinen sanoo.
Pyhärannan VPK on samassa tilanteessa kuin moni muukin Suomen VPK. Jäsenistö ikääntyy ja uusia harrastajia tarvittaisiin mukaan toimintaan.
– Pystymme vastaamaan hyvin sopimuspalokunnan velvoitteisiin. Myös harjoitustoimintaan riittää väkeä, joten siinä mielessä ei ole akuuttia ongelmaa.
100 hälytystä vuodessa
Pyhärannan VPK:ssa jäsenet ovat ns. rivissä 24/7. Pois voi olla vain erityisluvalla.
– Meidän lähtöaikamme tilanteisiin on noin 5 minuuttia. Siinä ajassa saamme 7–8 henkilöä liikkeelle, Saarinen toteaa.
Pyhärannan VPK:lle tulee keskimäärin 100 hälytystä vuodessa. Se tarkoittaa noin kahta hälytystä viikossa. Hälytykset tulevat jokaiselle jäsenelle omaan puhelimeen.
– Kesälauantaiden kohdalla olemme pitäneet yllä pientä päivystäjien ryhmää. Muuten hälytykset koskevat kaikkia. Kyllä tämä harrastus on siinä mielessä aika sitovaa.
Pyhärannan paloasemarakennus ja sen kalusto ovat Saarisen mukaan hyvällä tasolla. Sammutusauto on vuosimallia 2011, ja tänä kesänä palokunta sai uuden säiliöauton. Lisäksi käytössä on kaksi miehistöautoa, kaksi venettä ja mönkijä.
– Varsinais-Suomen hyvinvointialueen talous on sen verran miinuksella, että tulevaisuudessa emme välttämättä saa autoja vaihdettua niin hyvin kuin nyt, Saarinen pohtii.
VPK:laisilla oma geeni
Nuorten saaminen mukaan VPK-toimintaan on vaikeutunut vuosi vuodelta. Korona sotki myös Pyhärannan VPK:n nuorisotoiminnan pahasti, mutta nyt on jälleen ajatuksissa käynnistää sitä uudelleen. Saarinen kuitenkin tietää, että nuorten ajasta kilpailee moni muukin harrastus.
– Ennen sanottiin, että vpk:laisilla on erityinen geeni. Nyt tuntuu siltä, ettei tuo geeni jostain syystä oikein tunnu aktivoituvan.
Saarisen omat pojat ovat miehen sanojen mukaan "joutuneet" toimintaan mukaan. He ovat kuitenkin innolla mukana ja ovat tuoneet harrastuksen pariin myös kavereitaan.
– Uskon, että pojat osaavat ajatella monista asioita eritavalla. Tämä on yhteiskunnallisesti katsottuna arvokasta työtä.
Saarinen muistuttaa myös siitä, että harrastus on edullinen, se ei maksa mitään.
– Vanhempienkaan ei tarvitse maksaa, eikä tehdä talkootyötä.
Turvallisuutta, osaamista ja huvituksia
Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka toi valtiovallan tervehdyksen Pyhärannan VPK:n 100-vuotisjuhliin.
Kohvakka totesi juhlapuheessaan, että sopimuspalokuntalaiset ovat merkittävä turvallisuuden kasvattaja omalla asuinalueellaan.
– He osaavat tunnistaa riskejä ja toimia turvallisemman ympäristön eteen. Lisäksi he voivat osallistua työ- tai muiden harrastusyhteisöjen turvallisuuden edistämiseen. Muut kyläläiset myös tuntevat usein palokuntalaisia ja voivat kysyä heiltä turvallisuuteen liittyviä neuvoja.
Maaseutualueilla pitää Kohvakan mukaan kiinnittää erityistä huomiota tulipalojen ja onnettomuuksien ennalta ehkäisyyn ja toimijoiden osaamiseen omatoimisessa varautumisessa myös teollisuudessa ja maataloudessa.
Kohvakka kiitteli Pyhärannan VPK:ta siitä, miten se on toiminnallaan tuottanut turvallisuutta, osaamista ja huvituksia alueelle jo yli sadan vuoden ajan.
– Pyhärannan VPK, ja sen edeltäjä Santtion VPK on kasvattanut jäsenistönsä määrää tasaisen varmasti, kehittänyt ja vaatinut kehittämään omia toimitilojaan, ja saanut aikanaan keskuudestaan Suomen Palopäällystöliiton ihka ensimmäisen vuoden sopimuspalokuntapäällikön nimityksenkin.
100-vuotisjuhlassa jaettiin perinteisesti myös ansiomerkkejä
Suomen Palopäällystöliitto
Saarinen Kai; ansioristi
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö
Kielinen Tiina; I luokan ansiomitali
Kuusisto Kimmo; I luokan ansiomitali
Lehtinen Mari; I luokan ansiomitali
Nurmi Tomi; I luokan ansiomitali
Sainio Simo; I luokan ansiomitali
Suomen Sopimuspalokuntien Liitto ry
Hyvärinen Mika; pronssinen ansiomitali
Hyvärinen Pekka; pronssinen ansiomitali
Lainio Teemu; pronssinen ansiomitali
Lainio Teppo; pronssinen ansiomitali
Länsi-Suomen Pelastusalan Liitto
Aunela Leila; hopeinen ansiomitali
Eskola Jouko; hopeinen ansiomitali
Heino Elise; hopeinen ansiomitali
Hyvärinen Virve; hopeinen ansiomitali
Kariaho Maija; hopeinen ansiomitali
Lainio Armi; hopeinen ansiomitali
Nurmi Anu; hopeinen ansiomitali
Päivilä Jouko; hopeinen ansiomitali
Saarinen Aila; hopeinen ansiomitali
Sainio Ulla-Maija; hopeinen ansiomitali
Kangasniemi Tuula; pronssinen ansiomitali
Tiala Timo; pronssinen ansiomitali
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.