Ranskasta tuli Suomelle laiskanläksyä kesällä. Unescon maailmanperintökeskus se Pariisista kirjelmöi. Rauman uutta kauppakeskusta koskeva maailmanperintövaikutusten arviointiraportti (HIA, Heritage Impact Assessment) oli riittämätön.
HIA on verrattain uusi käytäntö. HIA on kuin YVA, ympäristövaikutusten arviointimenettely.
Sen avulla voidaan arvioida, onko uudisrakentaminen maailmanperintökohteen liepeillä ristiriidassa kohteen maailmanperintöarvojen kanssa.
Siitä ei Rauman tapauksessa saatu ainakaan vielä selkoa. Maailmanperintökeskus vaatii, että on laadittava uusi arviointiraportti. Aivan alusta työ ei ala, vaan uutta täydennetään vanhan päälle. Täydennettävää kuitenkin riittää.
Sen kertoo maailmanperintökeskuksen ja Icomos-järjestön esittämä kritiikki. Puutteita löytyi. Jälkikäteen näyttää selvältä, mikä on maailmanperintökeskuksen asettama vaatimustaso.
Ensinnäkin HIA:ssa pitää käsitellä koko Kanalin Länsirantaa, johon sisältyy kauppakeskuksen lisäksi asuntorakentamista. Tämä on uusi vaatimus Unescolta, alun perin puhe oli pelkästä kauppakeskuksesta.
Lisäksi tarvitaan uusi kaupallinen selvitys, 3D-malleja ja teknisiä tietoja.
Vanhaakin pitää kirjoittaa entistä paremmin auki. Esimerkiksi osallisten kuulemisesta ei ollut raportoitu riittävästi. Keinovalikoimaa ei-toivottujen vaikutusten vähentämiseksi pitää esitellä enemmän. Itse suojavyöhykettä ja sen suhdetta Vanhaan Raumaan pitää niin ikään vielä selittää.
Määrittelemättä oli myös jäänyt, mitkä ovat tärkeitä näkymiä vyöhykkeeltä Vanhaan Raumaan ja sieltä takaisin.
Sokerina pohjalla Vanhan Rauman yleismaailmallista erityisarvoa (OUV, Outstanding Universal Value) tulee analysoida ja kuvata laajemmin.
Viesti oli selvä: ei tullut selkoa, tehkää paremmin. Osansa saivat Rauma, Museovirasto ja koko Suomen valtio.
Museoviraston osalta maailmanperintökeskus vaati, että se laatii vertaisarvioinnin liittyen HIA:aan. Sellainen puuttui. Jäi siis vähän vajaaksi sielläkin.
Suomikin sai kritiikkiä. Lainsäädäntömme ei kuulemma tunnista maailmanperintöä riittävästi. HIA:lla ei ole lain nojalla toimivaltaa. Maailmanperinnöllä ja yleismaailmallisilla erityisarvoilla ei ole oikeudellista asemaa eikä pakollisia vaikutusarviointeja, kuten HIA.
Tästä on lainsäätäjä ottanut jo kopin. Valmisteilla on uusi kaavoitus- ja rakentamislaki, jossa maailmanperintökin mainitaan.
Jos laki menee läpi, jatkossa lain nojalla on laadittava ”riittävät selvitykset” rakentamisen välillisistä ja välittömistä vaikutuksista maailmanperintökohteen yleismaailmalliseen erityisarvoon. Kohteen erityisarvon on säilyttävä ja mahdollisuuksien mukaan vahvistuttava.
Kirpeästä kritiikistä huolimatta ei ole syytä pukeutua säkkiin. On nimittäin eräs hyvinkin lieventävä asianhaara.
Rauman HIA oli koko Suomen ensimmäinen HIA. Ihka ensimmäinen. Ei siis ihme, että tehtävän luonne on alkanut seljetä vasta prosessin edetessä.
Koskaan aiemmin ei maailmanperintövaikutuksia ole arvioitu Unescon vaatimalla tavalla maassamme.
Ei Vanhan Rauman, ei Suomenlinnan, Merenkurkun saariston tai minkään muunkaan Suomen maailmanperintökohteen kohdalla.
Rauma saa kunnian toimia koekaniinina siinä, miten uudisrakentamista ja maailmanperintövaikutuksia sovitetaan yhteen HIA-menettelyn kautta.
Miten Rauman sitten käy? Vaikea sanoa muuta, kuin että odotteluun kannattaa varautua. Toiminta on toivottoman byrokraattista.
Vuoropuhelu Suomen valtion ja maailmaperintökeskuksen välillä käydään kirjeitse. Asiointi tapahtuu opetus- ja kulttuuriministeriön kautta. Suoria yhteyksiä esimerkiksi Raumalta Pariisiin ei ole.
HIA:n täydentämisessä arvioidaan menevän ensi vuosi. Sitten työ käännetään ja lähetetään Pariisiin. Unescon palautteenantoa odotellessa voi kestää helposti toinen vuosi.
Lopputulosta voi vain arvailla siihen saakka. Selvää on, että jos ja kun täydennysraportti tehdään perusteellisesti ja pyydetyllä tavalla, hälventää se uhkia.
Kenenkään etu ei ole, että asia jää vuosiksi roikkumaan mustana pilvenä Rauman yllä.
Joka tapauksessa on selvää, että Rauma toimii tienraivaajana muille. Reitti lienee selvempi silloin, kun seuraavaa uudishanketta pukkaa suomalaisen maailmanperintökohteen suojavyöhykkeelle.
HIA:n tie
Korkein hallinto-oikeus vahvisti Kanalin Länsirannan asemakaavan vuoden 2018 lokakuussa.
Mittava kaava-aineisto käännettiin englanniksi ja lähetettiin Unescon maailmanperintökeskukselle Pariisin.
Unescon maailmanperintökeskus vastasi Suomelle vuoden 2018 joulukuussa.
Vaatimuksena oli, että Suomi tilaa hanketta koskevan HIA-raportin.
Sen avulla voidaan arvioida vaikutusta Vanhan Rauman maailmanperintökohteen erityiselle yleismaailmalliselle arvolle (OUV).
Maailmanperintövaikutusten arviointiraportin laativat Tampereen yliopiston arkkitehtuurin historian professori Olli-Paavo Koponen ja arkkitehti Anu Laurila Vahanen Rakennusfysiikka Oy:stä.
Vuonna 2020 valmistuneen raportin keskeinen johtopäätös oli, ettei kauppakeskuksen nähty uhkaavan Vanhan Rauman yleismaailmallisia arvoja niin, että rakentaminen olisi tullut kokonaan estää.
Materiaali käännettiin englanniksi ja lähetettiin maailmanperintökeskukselle.
Opetus- ja kulttuuriministeriö sai vastauksen vuoden 2021 kesällä. Maailmanperintökeskus pyytää useita täydennyksiä HIA-raporttiin.
OKM, Museovirasto ja Rauma päättivät vuoden 2021 syksyllä laatia uuden raportin.
Kustannusarvio uudelle työlle on noin 45 000 euroa, jonka maksaa Rauma. Valtio maksaa raportin ulkopuolisen arviointityön.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.