ANALYYSI: Kaikki haluavat olla vetovoimaisia mutta joutava jorina pitäisi ymmärtää välttää

Asuminen eri muodoissaan on seikka, jota kunnat tyypillisesti haluavat painottaa strategisissa tavoitteissaan. Mökkien muuttaminen pysyviksi asunnoiksi on eräs keino, jolla asukkaita houkutellaan. Kuva: Juha Sinisalo

Mersut ja rantatontit kaikille – se on mahdollista! lupasi takavuosina eräs vasemman laidan kansanedustajaehdokas.

Mersuja ei ole ilmaiseksi jaossa tänä päivänä sen paremmin kuin silloinkaan oli.

Rantatontteja sen sijaan saattaa tulla tarjolle, maksua vastaan tosin. Rauman naapuri Pyhäranta kirjasi asian tuoreeseen kuntastrategiaansa.

Koska yksi strateginen tavoite on asukasluvun kasvattaminen, strategiassa lukee näin: ”Päivitetään rantayleiskaava, tarjotaan merenrantatontteja myös pysyvään asumiseen”.

Taidatkos sen selkeämmin sanoa. Epäselvemmin ainakin voi.

”Tarjoamme monipuolisia asumisen vaihtoehtoja sekä kehitämme ja hyödynnämme viihtyisää ympäristöämme”. Jos perässä lukisi vielä ”toiveidenne ja tarpeidenne mukaisesti teille räätälöitynä”, olisivat koukerot vieläkin kauniimmat.

Tämä esimerkki on Rauman toisesta naapurista Eurajoelta.

Pointtina eivät tietenkään ole rantatontit vaan selkeys. Kuntastrategia ei ole minkään väärti, jos siitä ei kukaan tiedä tai ymmärrä mitään. Silloin hukkuu suunta.

Kunnilla on lain sanelema velvollisuus laatia strategia ja tarkistaa se vähintään kerran valtuuston toimikaudessa.

Parhaimmillaan strategiapaperi on muutakin kuin kokoelma korusanoja.

Strategia on lupaus. Ei lupaus sinänsä vaan lupaus siitä, mihin suuntaan kunta aikoo yhdessä edetä.

Oman kunnan strategiaa kannattaa vilkaista, jos tulevaisuuden suunta kiinnostaa.

Kaikki pientä keskikokoisemmat päätökset kun tulisi punnita strategian kautta.

Parasta strategioiden sisällössä on, että sen saa kukin kunta päättää itse.

Periaatteessa kaikki haluavat samaa: hyvinvoivia asukkaita ja menestyviä yrityksiä ja että nurkat ja talous ovat kunnossa.

Strategia voi silti näyttää omanlaiseltaan, vaikka pientä hilpeyttäkin herättävänä.

Esimerkiksi kananmunatuotannostaan tunnettu "Mainiompi Laitila" listaa arvoikseen muun muassa, että ”Asukas ja yrittäjä ovat kultamunamme” ja ”Munauskin on mahdollisuus” .

Aika tavallista strategiasisältöä, mutta mieleenpainuvalla tavalla ilmaistuna. Moni tykkää korostaa asukas- ja yrittäjälähtöisyyttä ja rohkeutta.

Ehdoton suosikkisanaon vetovoima. Se löytyy muodossa tai toisessa kaikista Rauman ja sen lähikuntien strategioista.

Euran vetovoiman himosta ei tosin ole täyttä varmuutta. Kunta ei ole vielä julkistanut tuoreinta strategiaansa.

Rauma on nostanut päämäärikseen kolme voimaa: elinvoiman, pitovoiman ja valovoiman.

Yläotsikot ovat kertakaikkisen selvät ja hyvä niin. Osansa voimasta saavat siis niin yritykset, paikalliset kuin muualta tulijat. Simppeliä mutta tehokasta.

Eurajoki on puolestaan ottanut hyvin vahvasti asukkaan keskiöön ja painottaa myös kestävää kehitystä. Ydinenergia loistaa poissaolollaan eikä Eurajoki enää kutsu itseään Suomen sähköisimmäksi kunnaksi.

Pyhäranta panee paukkunsa väkiluvun kasvattamiseen. Tonttitarjonnan ohella korostuvat lapsiperheiden palvelut ja yhdessä tekeminen. Elinkeinoelämä ja sen edellytykset eivät poikkeuksellisesti ole esillä samaan tapaan kuin muilla kunnilla.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin "jalkauttaminen". Sana on kökköä strategiakieltä, joka tarkoittaa tunnetuksi tekemistä, omaksumista.

"Jalkauttamista" ei ole se, että strategia löytyy kunnan nettisivuilta ja sen voi sieltä sitten käydä lukemassa jos kiinnostaa.

Tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa, miten kunnat tuovat jatkossa tavoitteitaan tykö.

Mieluiten tietysti tekojen kautta, konkreettisesti. Rakennuslupa viikossa. Kyläkoulut pidetään. Omakotitontti eurolla.

Eräs valttikortti on pian pois kuntien taskuista, ja sen näkyy strategioissa. Ensi vuodesta lähtien ne eivät voi hakea sen paremmin veto- kuin pitovoimaakaan hyvillä terveyspalveluillaan.

Eivät, vaikka kaikki lääkärivirat olisivat täynnä ja vanhainkotien hoitajamitoitukset tapissa. Niistä kantaa huolen tai kunnian hyvinvointialue. Ja se on taas uuden strategian paikka.

Kirjoittaja on Länsi-Suomen kunnallistoimittaja.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.