Sen saattoi arvata, että Raumaa odottaa tuntematon tulevaisuus vuoden 2023 alkaessa. Mutta kuinka tuntematon, se selvisi alkuviikolla kaupunginjohtajan talousarviotilaisuudessa.
Budjettikirjan esittelivät vt. kaupunginjohtaja Tomi Suvanto ja Fredrik Lindström. Kävi ilmi, että hyvinvointialueiden startti ensi vuoden jälkeen aiheuttaa melkoista päänraavintaa lukujen suhteen.
Ei niin, että kaupungin taloudellinen tilanne olisi heikko. Esitelty budjetti oli yli 10 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Kyse oli sote-uudistuksen jälkeisestä elämästä, joka on hämärän peitossa.
Rauman talouden suunnittelussa ei ollut kyetty ottamaan hyvinvointialueiden aloitusta huomioon siten kuin pitäisi.
Valtio nipsaisee kuntien tuloista ehkä 12,39 prosenttia, ehkä enemmän. Kuntaliitto ja valtiovarainministeriö esittävät toisistaan poikkeavia lukuja. Numerot ovat ristiriidassa keskenään ja täsmentyvät vasta myöhemmin.
Niinpä budjettiesitystä ei kannata paljon katsella suunnitelmavuosien 2023 ja 2024 osalta.
Asian kirkastumista odotellessa ei ole ihme, että kaupungintalolla korostettiin huolellista taloudenpitoa eikä veroalennukseen nähty mahdollisuuksia.
Tuloveroprosentti pitää lukita marraskuun 17. päivään mennessä. Siihen ei sen jälkeen saa enää kajota ensi vuonna. Rauman viimeiseksi veroprosentiksi ennen sotea jää siis 21.
Toki suureen sote-uudistukseen varaudutaan monilla muillakin rintamilla.
Strategista valmistautumista edustaa se, että sosiaali- ja terveystoimialan hankintoja ei enää tehdä kaupungin omaan taseeseen vaan ne ostetaan leasingilla.
Näin maksettava ei jää omalle kontolle vaan siirtyy sellaisenaan maakunnalle.
Sekin selvisi, että kaupunki ei ole ominensa enää edistämässä sairaalanmäen tilauudistusta, hienosti sanottuna Steniuksen hyvinvointikampusta.
Hyvinvointialueen poliitikot saavat aikanaan ratkaista, puretaanko matkansa päähän tullut terveyskeskus ja rempataanko korvaavat tilat vanhan aluesairaalan kerroksiin.
Kuopatulta kuulostaa ajatus, jossa terveyskeskus korvataan uudisrakennuksella. Toki aluepäättäjät voivat päättää siihenkin suuntaan.
Kokonaan uudet tilat oli suosikkivaihtoehto, kun Rauman sote-valiokunta käsitteli Steniuksen hyvinvointikampuksen tarveselvitystä alkukesästä.
Kuten usein käy, tiedotustilaisuuden kiinnostavin anti oli vasta lopussa.
Kyselin Vahva ja vakaa Rauma -talousohjelman kakkososan perään. Tarvitaanko sellaista, kun talous on suht koht raamissa ja viimeisen viivan alle jää miljoonia euroja?
Muistin virkistykseksi todettakoon, että viime valtuustokaudella Rauma väänsi VVR-nimellä kulkeneen säästöohjelman.
Sen myötä Rauman oma erikoissairaanhoito siirtyi sairaanhoitopiirille, mutta ruoka- ja puhtauspalveluita ei ulkoistettu. Kortelan koulukin säästyi.
Uuden talousohjelman eli VVR2:n tarpeesta on puhunut muun muassa kaupungin ykköspoliitikko, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kalle Leppikorpi (sd.).
Kaupungintalon miehet olivat ehkä empiväisempiä. Ei VVR:ää poissuljettuna pidetty, mutta vahvaa liputusta ei myöskään kuultu.
Sen sijaan esille nousi Rauman yleinen tulevaisuus. Soten jälkeenkin kaupungille jää kosolti vastuita, jotka on edelleen hoidettava. Kadut, koulut, kaavoitus ja kaikenlainen kehittäminen esimerkiksi.
Kaikkien kuntien pitää varautua uuteen rooliinsa ja suunnitella oma toimintansa uudelleen. Tässä on kuulemma kiinniotettavaa.
Talousjohtaja Lindström ennusti, että jäljelle jäävien palveluiden organisoimisessa tulee olemaan ”aikamoinen vääntö”.
Raumaa odottaa siis huomattavasti laajempi mylläyksen tarve kuin yksittäinen säästöohjelma yksittäisine säästötoimenpiteineen.
Hyvinvointialueen synty ei ole ainoa rakennustyö, jota kannattaa seurata. Yhtä mielenkiintoista on kaupungin itsensä - ja kuntien yleisesti - jälleenrakennustyö ajassa soten jälkeen.
Nahka on luotava uudelleen, jotta voi kasvaa ja korvata vanhaa uudella. Vääntömielessä tehtävä on haastava, eikä vähiten poliittisesti.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.