Venäjä valtasi perjantain vastaisena yönä Zaporizhzhjan ydinvoimalaitoksen. Seuraavaksi asevoimat näyttävät lähestyvän Etelä-Ukrainan ydinvoimalaa (kuvassa).
Tilanne voi johtaa pahempiin seurauksiin kuin missään aiemmassa ydinvoimalaonnettomuudessa, Tshernobyl ja Fukushima mukaanluettuna.
Kutakuinkin näin varoitti Ukrainan ydinturvaviranomainen perjantaiaamuna sen jälkeen, kun Venäjä oli vallannut Euroopan suurimman ydinvoimalan Zaporizhzhjassa viime yönä. Taisteluissa voimala-alueen rakennuksia syttyi tuleen, mutta palot saatiin lopulta sammutettua.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi varoitti puolestaan televisiopuheessaan "kuudesta Tshernobylistä"-
Venäjän hyökkäys ydinvoimalaan on järkyttävää ja moraalisesti tuomittavaa. Lisäksi se rikkoo IAEA:n ja mahdollisesti myös YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia ja Geneven sopimusta. Tässäkin on siis kyseessä mitä ilmeisimmin sotarikos.
Mutta vaikka riskinä on myös hyvin vakava säteilyvaara, niin tapahatuman aiheuttamat pelot ja niiden lietsonta ovat olleet väärässä mittakaavassa.
Joissakin kommenteissa on varoitettu, että vaarassa olisi koko Euraasia tai peräti koko pohjoinen pallonpuolisko. Tämä on hyvin kaukana totuudesta.
Ukrainan käyttämien ydinvoimalatyyppien reaktoreja on hyvin vaikea, ellei mahdoton räjäyttää. Myös reaktorin sydämen sulaminen edellyttäisi lähes täystuhoa voimalarakennukseen – ja vaikka niitä ei ole suunniteltu kestämään sotilaallista hyökkäystä, niin ydinturvalluussyistä rakennukset ovat massiivisia teräsbetonirakennelmia.
Tosiasia toki on se, että betonin saa kyllä aseilla palasiksi ja tarpeeksi yrittämällä sydänsulakin saadaan aikaan.
Mutta kuten Säteilyturvakeskuksen (Stuk) apulaisjohtaja korosti haastattelussani alkuviikolla, ei pahimmankaan skenaarion seurauksia voi verrata Tshernobyliin. Sama toistettiin Stukin tiedotustilaisuudessa perjantaina.
Viime päivät ovat osoittaneet, että Vladimir Putinin Venäjän suhteen ei pidä olettaa mitään. Siitä huolimatta on vaikea nähdä, että ydinvoimalan tuhoaminen olisi erityisenä tarkoituksena – ellei sitten sillä pyritä tekemään osasta Ukrainaa asumiskelvotonta.
Niinpä mieleen tulee lähinnä kaksi syytä, miksi Venäjän asevoimat ottivat Ukrainan kaakkoisosassa selvästi suunnaksi Zaporizhzhjan ja miksi lounaassa näyttää juuri nyt olevan menossa lähestyminen suoraan kohti Etelä-Ukrainan ydinvoimalaa.
Ensimmäinen syy on infrastruktuurin kontrollointi maassa, joka tuottaa puolet käyttämästään sähköstä ydinvoimalla.
Zaporizhzhjassa sähköä tuottaa verkkoon enää yksi reaktori kuudesta. Jos voimaloita vallataan lisää, on maan sähköverkko ennen pitkää rajuissa vaikeuksissa, vaikka sodan aikana sähkönkulutus onkin tavallista pienempää.
Kylmät ja pimeät yöt ilman sähköä ovat tehokas tapa yrittää rapauttaa sitkeään vastarintaan pystyneiden ukrainalaisten mielialoja.
Toinen syy on Venäjän psykologinen sota yllättävän yhtenäisiä länsimaita vastaan.
On satavarmaa, että Putinin hovi tietää, millaista paniikkia ydinvoimaloiden uhkaaminen synnyttää maailmalla. Kun kyseessä on Tshernobylin historian leimaama Ukraina, vaikutukset ovat vielä korostetumpia.
Panokset ovat käytännössä niin suuria, että ohi menevät ehkä vain ydinaseet, biologiset aseet ja täysi rintamasota Naton kanssa.
Ja hyvin on psykosota toiminutkin.
Medioissa on luotu äärimmäisiä uhkakuvia sodan muuttumisesta ydinsodaksi ilman ydinaseitakin. On kaivettu esiin Tshernobylin onnettomuuden muistoja ja annettu ymmärtää, että se oli vasta alkusoittoa.
Jopa suomalaiset ovat ostaneet apteekit tyhjiksi joditableteista.
Ei ihme, että Stukin tiedotustilaisuuskin keskittyi erityisesti painottamaan viestiä siitä, ettei mikään Ukrainan ydinvoimaloita koskeva skenaario johtaisi akuuttiin säteilysuojaustarpeeseen Suomessa.
Stuk myös totesi diplomaattisesti, että Ukrainan-kollegojen perjantaisessa lausunnossa oli taustalla "muutakin" kuin realistinen arvio ydinonnettomuuden riskeistä. Se "muu" on tietysti maan oma psykologinen ase.
Vielä kerran: ydinvoimaloihin hyökkääminen on törkeä ja hyvin vaarallinen temppu. Se on kuitenkin suhteutettava Ukrainassa nähtävään täystuhoon.
Mahdollinen ydinonnettomuus olisi hirvittävää ukrainalaisille ja pahimmassa tapauksessa myös naapurimaille – mutta eimitään verrattuna päivittäisiin, ennustamattomiin iskuihin asuinalueille, kouluihin, sairaaloihin ja toreille.
Ja nämä kauhut eivä ole skenaarioita, vaan todellista totta.
Kirjoittaja on Länsi-Suomen ympäristötoimittaja.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.