Luonto on elementti, joka elää ja hengittää vahvasti kaikissa Anni Kytömäen romaaneissa. Kuluva vuodenaika on kirjailijasta parasta aikaa kirjoittamiselle.
Alkuviikolla Raumalla vierailleella Anni Kytömäellä on pitänyt kiirettä. Kun koronarajoitukset hellittivät, kirjailija on reissannut pitkin poikin Suomea kertomassa romaaneistaan ja omasta työstään.
– Lopetin laskemisen syyskuussa, siinä vaiheessa esiintymisiä oli 60, joten tänä vuonna tulee varmaan täyteen sata.
Finlandia-palkittu Margarita on saanut paljon myönteistä palautetta suomalaisilta. Häntä on kiitelty siitä, että tarinassa äänen saavat hiljaiset ja introvertit, kuten usein hänen romaaneissaan.
– On ollut hienoa kuulla syrjäänvetäytyvien ja muiden silmissä omituisten päähenkilöideni puhutelleen ihmisiä.
Introverttius on myös kirjailijaa itseään. Hän on koko uransa ajan potenut esiintymisjännitystä. Nykyään omasta työstä puhuminen yleisön edessä on tosin jo jopa mukavaa.
Margaritan päähenkilössä, hieroja Sennissä on paljon Kytömäkeä, mutta ominaisuuksiaan hän poimi muihinkin kirjan henkilöihin.
– Henkilöhahmoja luodessani erotan niihin joitain piirteitä itsestäni, kaikki ovat erilaisia, mutta myös jollain tavalla minua.
Lievä traagisuus pitää hereillä
Kytömäen missivuodeksi kutsuma Finlandia-vuosi päättyi keskiviikkona, kun uudeksi voittajaksi julkistettiin Jukka Viikilä, jonka vuoro on astua valokeilaan. Palkinnolla on ollut iso merkitys Kytömäen uralle. Tunnustuksesta hän sanoo haaveilleensa siitä saakka, kun alkoi ylipäätään miettiä kirjailijan uraa.
– Palkinto on tuonut paljon lisää lukijoita ja sen mukanaan tuomalla ilolla olen koko vuoden porskuttanut.
Liian tyytyväinen ei silti saa olla, sillä luovuus tyssää siihen.
– Silloin kirjailija ei koe tarvetta mennä sinne toiseen todellisuuteen. Kirjoittamiselle paras olotila on sellainen lievästi traaginen.
Romaani odottaa tuloaan
Seuraavan romaanin kirjoittamiselle ei tänä vuonna ole jäänyt aikaa, mutta kirjan aihe on jo valmiina päässä, elokuvamaisena kuvien virtana, joka pitää vain saada ulos.
– Kirjoittaminen on se välttämätön paha, olisi mukavaa jos tarinan saisi suoraan pään sisästä jossain muodossa, mutta en ole keksinyt muuta kuin kirjoittamisen, Kytömäki hymyilee.
Aihetta hän ei kerro, mutta sanoo pysyvänsä ja viihtyvänsä tutussa formaatissa, historiallisessa romaanissa.
– Jos haluaisi kirjoittaa puhuttelevan, nykyajassa tapahtuvan romaanin, se vanhenisi aika nopeasti. Menneisyyteen sijoittuva tarina sen sijaan on aina ajankohtainen, sillä se aika on ollut ja mennyt.
Kiehtova historia
Historia on aina kiehtonut Kytömäkeä, jo lapsena. 12-vuotias Anni innostui kirjailijan urasta luettuaan Kaari Utrion romaaneja ja päätti kesälomallaan kirjoittaa romaanin intiaaneista. Sitten hän olisi kuuluisa kirjailija.
– Se tyssäsi muutamaan kymmeneen sivuun, kun huomasin, ettei minulla ollut riittävästi tietoa 1500-luvun preeriaintiaanien elämästä, Kytömäki hymyilee.
Ensimmäinen romaani, Kultarinta, ilmestyi liki 20 vuotta myöhemmin. Ennen sitä pöytälaatikkoon kertyi pari yritelmää ennen kuin Kytömäki sanoo ymmärtäneensä siirtyä lähemmäs nykyaikaa.
Ilmiöiden juurilla
Monesti inspiraatio tarinalle voi tulla tässä ajassa, kuten Margaritassa, jossa teemoja ovat luonnonsuojelu ja ihmisen itsemääräämisoikeus kehoonsa. Romaani sijoittuu jälleenrakennusajan Suomeen 1950-luvulle.
Kytömäki ei silti halua siirtää modernissa yhteiskunnassa esillä olevia asioita väkipakolla historiaan, vaan osoittaa lukijalle, että niistä on puhuttu ennenkin. Hän kuvaa sitä tuttujen ilmiöiden juurten hahmotteluksi.
– Luo toiveikkuutta huomata, että ne eivät ole vain meidän keksintömme, monissa asioissa on tapahtunut edistysaskelia mikä luo uskoa siihen, että niin voi tapahtua vastaisuudessakin.
Toisenlaisia maailmoja
Luonto on elementti, joka elää ja hengittää vahvasti kaikissa Kytömäen romaaneissa, Margaritassa yksi kertojaääni on jokihelmisimpukka, jonka elämä rinnastuu ihmisiin.
Romaanissa eletään aikakautta, jolloin vientiteollisuus hamuaa metsien vihreää kultaa ja hakkuut ovat kansantalouden selkäranka.
Kytömäkeä surettaa metsien voimakas taloudellinen hyötykäyttö, joka muuttaa niiden ekosysteemin. Kirjailija heräsi ympäristöahdistukseen jo teininä ja on työskennellyt myös ympäristöjärjestössä.
Hän ei silti julista, se ei sopisi romaaniin.
– Kirjojen kautta voi kuitenkin vaikuttaa, sanoman voi poimia rivien välistä jos haluaa.
Kirjoittaminen on ollut myös keino purkaa tätä ahdistusta.
– Romaaneihin voi luoda toisenlaisia maailmoja ja kirjoittaa lohdullisia loppuratkaisuja, hän sanoo.
Palapelin kokoamista
Kytömäki käyttää paljon aikaa tekstin muokkaamiseen ja hiomiseen, Margaritan hän kävi läpi kahdeksan kertaa. Hän ei ole niitä kirjailijoita, joilta tulee uusi romaani joka vuosi.
– Kirjani vaativat paljon aikaa ja tarvitsen rinnalle aina omaa elämää ja käymistä erilaisissa paikoissa.
Jälkimmäistä hän kutsuu hyvää aavistamatta -matkoiksi, joista mukaan tarttuu tarinaa eteenpäin vieviä ajatuksia tai yksityiskohtia.
– Kirjan tarina onkin hyvin monesta suunnasta tulevien kimmokkeiden palapeli.
Vuoden tauko fiktion kirjoittamisessa on nostanut pintaan epävarmuuden tunteita. Niin kävi tosin myös kahden edellisen romaanin kohdalla. Finlandiasta hän ei suostu ottamaan paineita.
– Yritän ajatella niin, että nyt kun olen saavuttanut tietyn haaveen ja etapin, paineet ovat loppu ja voin keskittyä kirjoittamiseen eikä minun tarvitse miettiä ulkokirjallisia asioita, hän pohtii.
Pimeys antaa tilaa
Marraskuu ehtii vaihtua joulukuuksi ennen tämän haastattelun julkaisemista. Kytömäelle vuoden pimein aika on inspiroivaa.
– Kun ulkoinen maailma vaipuu rauhaan, sisäiselle maailmalle tulee tilaa. Marraskuu on kirjoitustyölle ja ajattelulle ihanaa aikaa. Pimeän tulossa on samanaikaisesti jotain innoittavaa, rentouttavaa ja kohottavaa.
Voimaa kirjoittamiseen Kytömäki hakee musiikista, hän soittaa pianoa aina aloittaessaan romaanin ja palauttaa sillä motivaationsa silloin kun kirjoittamiseen tulee blokki.
Margaritaa kuunnellessa musiikkina oli Amanda McBroomin Rose, jonka avulla hän haki yhteyttä henkilöhahmoihin ja tarinaan.
Anni Kytömäki
Syntynyt 1980 Ylöjärvellä.
Asuu Hämeenkyrössä.
Kirjat: Margarita (2020), Kivitasku (2017), Luontopäiväkirja, Metsäkustannus (2016) ja Kultarinta (2014), joka oli Finlandia-ehdokkaana.
Opiskelee kulttuuriperinnön tutkimusta Turun yliopistossa. Teki kandidaatin tutkielmansa jokihelmisimpukan kulttuurihistoriasta eli helmenpyyntiperinteestä samalla, kun teki romaanin taustatyötä.
Kouluttautunut aiemmin luontokartoittajaksi ja hierojaksi.
Työskennellyt järjestösihteerinä ja muusikkona.
Vanhassa Raumassa kenttäkurssilla
Hämeenkyrössä asuvalle Kytömäelle Satakunta on tuttu maakunta. Hän opiskeli Kullaalla luontokartoittajaksi ja muistaa yhä 20 vuotta sitten tehdyn linturetken Eurajoen Pinkjärvelle. Huhtikuinen aamuyö oli sakeana lintujen liverrystä.
– Tuossa hetkessä aloin ymmärtää lintujen äänet äänimattona, josta erottuivat erilaiset säkeet. Siitä alkoi lintuharrastukseni.
Raumalle Kytömäen toi muutama vuosi sitten kulttuuriperinnön tutkimuksen opinnot Porin yliopistokeskuksessa.
– Haastattelimme kenttäkurssilla Vanhan Rauman asukkaita heidän ulkorakennustensa historiasta.
Kulttuuriperinnön opinnoilla on yhteys myös Finlandia-palkittuun Margaritaan. Kytömäki teki kandidaatin tutkielmansa jokihelmisimpukan kulttuurihistoriasta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.