Anni Vahlqvistille värisokeus ei ole ollut este luovalla alalla

Porin Taidekoulun lopputyö Almost Blind käsittelee värisokeutta. Porilaisessa taidegalleriassa värisokeakin voi kokea taidenäyttelyn värit erityislaseilla.

Arviolta 235 000 suomalaista kärsii värisokeudesta. Porin taidekoulusta valmistuva Anni Vahlqvist on yksi heistä. Kun katselemme ulos porilaisen taidegalleria P:n ikkunasta, hän ei erota Keski-Porin kirkon kiviseinien punertavaa väriä.

– Kirkko on ruskea.

Vahlqvist ei myöskään erota keltaista ja oranssia toisistaan eikä esimerkiksi pihlajanmarjoja puissa tai puolukoita mättäillä. Ne hän näki vasta kun hän hankki värisokeille tarkoitetut erikoislasit.

– Fiilis, kun näki ruskan ensimmäistä kertaa, oli ihan uskomaton.

Lasit antavat värisokeille mahdollisuuden nähdä värispektrin laajempana ja kirkkaampana. Ihmiset, joilla on normaali värinäkö, näkevät yli miljoona eri sävytasoa, kun taas värisokeudesta kärsivä arviolta vain kymmenen prosenttia.

Värisokealle maailma saattaakin näyttää haalealta, ja joitain värejä ei välttämättä erota ollenkaan.

– Itselle on käynyt niin, että sinisenä ostettu paita onkin ollut vihreä.

P-galleriassa värisokeudesta kärsivillä on nyt ensimmäisenä taidegalleriana Suomessa mahdollisuus kokea taidetta samalla tavalla kuin niiden, joiden värinäkö on normaali. Galleriasta voi lainata värinäkölasit teosten katselua varten.

Galleriassa on parhaillaan esillä Porin taidekoulun loppunäyttely Poikkeusaika – taiteesta voimaa, jonka yksi taiteilijoista Vahlqvist on.

Värien ilotulitusta

Vahlqvistin lopputyö Almost Blind sekä galleriassa esillä olevat maalaukset käsittelevät nimenomaan värisokeana elämistä.

Työt ovat Vahlqvistillekin poikkeuksellisen värikkäitä, ne hän maalasi kyseiset EnChroma-erikoislasit päässään. Laseilla värisokeus laskee hänellä vahvasta matalaan tasoon.

Normaalisti hän ei käytä erikoislaseja työskennellessään, mutta sanoo usein tarkistavansa tilaustöiden värisävyt niiden avulla.

– Nyt valitsin maalauksiin kaikki ne värit, joita en näe. Maalauksissa onkin värejä ja sävyjä, joita en ole ennen nähnyt.

Asia, josta ei puhuttu

Värisokeutta on monta lajia. Vahlqvistilla se on vahvaa. Tavallisin muoto on punavihreän sävyjen sekoittuminen, joka on miehillä yleinen. Puna-vihersokeuttakin on eriasteista: jotkut eivät erota punaista ja vihreää, jotkut sekoittavat nämä värit vain niiden joutuessa vierekkäin.

Siihen nähden, miten yleisiä värinäköongelmat ovat, niistä Vahlqvistin mukaan puhutaan aika vähän.

– Aika vähän ajatellaan esimerkiksi sitä, miten värisokeus pitäisi ottaa huomioon liikennemerkeissä ja liikennevaloissa.

Lukko-värit näkyvät

Rajoittunut värinäkö on aina ollut läsnä Vahlqvistin elämässä, mutta ulvilalaistunut raumalainen nauraa kyllä erottavansa Lukon värit. Värisokeuden hän huomasi jo nuorena, mutta viralliseksi se tuli vasta UPM:n työhöntulotarkastuksessa Raumalla.

Värisokeus ei myöskään ole rajoittanut taiteen tekemistä, vaikka se taiteen alalla on Vahlqvistin mukaan monelle vaiettu salaisuus.

– En itsekään aiemmin halunnut kertoa asiasta, koska tein jo taidetta ja kuvitustöitä. Värisokeus saatetaan nähdä heikkoutena ja ajatella, että taiteen tekeminen ei olisi samalla tasolla kuin niillä, joilla on normaali värinäkö. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, voit silti keskittyä intohimoosi ja tuottaa kaunista taidetta.

Kuvataide aina läsnä

Rauman Vasaraisilta kotoisin oleva Vahlqvist on koulutukseltaan IT-alan insinööri. Hän on myös sivutoiminen yrittäjä, tekee graafista suunnittelua sekä suorittaa parhaillaan Turun AMK:n taidekampuksella kulttuuriyrittäjän maisteritutkintoa.

Oma taide syntyy pääosin akvarelleilla ja öljyväreillä. Lisäksi hän tekee muun muassa kierrätyskoruja ecoteco-tuotemerkillä, tuottaa käsintehtyjä vesivärejä ja tekee värityskirjoja sekä valokuvaa.

Kuvataide on ollut läsnä lapsesta saakka.

– Piirsimme ja maalasimme yhdessä siskoni Annen kanssa istuen vierekkäin. Hän on vasen- ja minä oikeakätinen. Meillä oli sama vihko, josta toinen teki toiselle sivulle ja toinen toiselle.

Porin Taidekoulun ryhmänäyttely Poikkeusaika -taiteesta voimaa on avoinna P-Galleriassa, Yrjönkatu 3. Galleriassa on lainattavissa EnChroma -värilaseja.

Virtuaalinen koronaprojekti

Anni Vahlqvist on tekijä, joka on pääsääntöisesti opetellut taiteentekniikat itsenäisesti. Osaamispalettiin kuuluu myös digitaalinen taide ja lisätty todellisuus eli AR.

Koronataideprojektissaan maalis-huhtikuussa hän rakensi ilmaisen, ajasta ja paikasta riippumattoman virtuaalisen taidenäyttelyn.

Panderaama-virtuaalinäyttelyn hän teki nimettömänä.

– Halusin vain tuoda taidetta kadulle kaikkien saataville ja samalla antaa jotain ekstraa eli lisättyä todellisuutta. Minut löysi tekijäksi, jos osasi ratkaista muutaman tehtävän. Olin piilottanut vinkkejä muun muassa lähdekoodiin Panderaaman sivulla.

Hän rakensi Panderaaman isolle siirrettävälle kehykselle, jossa oli ohjeet siitä, miten AR-taide toimii. Teoksien katsominen tapahtui sovelluksella kännykällä tai tabletilla.

– Teoksien päälle ilmestyy uusia elementtejä, kuten videota tai 3D-taidetta. Kaikki taideteokset käsittelivät pandemiaa.

Teokset Vahlqvist teki ensin tussimusteella ja käsitteli digitaalisesti ja lisäsi niihin AR-ominaisuudet.

– Katsoja voi saada uskomattomia elämyksiä omilla laitteillaan. AR-tarjoaakin taiteelle paljon uusia mahdollisuuksia ja toivon että sitä käytettäisiin enemmän.

Panderaama oli esillä Porissa rautatieasemalla, Puuvilla-aukiolla ja yliopistokeskuksessa sekä Ulvilan kirjastossa.

– Illan hämärässä se käytiin aina viemässä uuteen paikkaan.

Lupia hän ei kysellyt.

– Ajattelin, että jos teos ärsyttää, niin se varmaan hävitetään, mutta päätin ottaa sen riskin.

Teos oli tarkoitus tuoda myös Raumalle, mutta museoiden ovet avautuivat ja Vahlqvist ajatteli, ettei sitä enää tarvita.

– Toki olen valmis tuomaan sen, jos kiinnostusta löytyy.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut