Antareksesta alkoi viiden rahtilaivan sarja

Rauma-Repolan uudisrakennus numero 206 sai kasteessa nimen Antares. Tätä ja muitakin valmistajakylttejä voi ihailla Rauman merimuseon Made in Rauma -näyttelyssä.

Viime vuonna sain vinkin että e-bay -nettihuutokaupassa on myynnissä Rauma-Repolan romutetun laivan valmistajakilpi. Siis kilpi, jollainen kiinitetään jokaiseen valmistuneeseen laivaan. Yleensä näitä laivoissa on ollut kaksi kappaletta, toinen kansirakenteissa ja toinen konetiloissa.

Pitihän sellainen saada. Paketti tuli sitten tullin kautta Raumalle, myyjä kun oli amerikkalainen.

Suomen Höyrylaiva Oy:lle vuonna 1972 kauniin vihreänä valmistunut Antares oli ensimmäinen peräti viiden laivan mittaiseksi venyneessä sarjassa. Huhtikuussa 1970 SHO tilasi ensin kolme laivaa (Antares, Orion ja Sirius) ja pari kuukautta myöhemmin SHO:n yhteistyökumppani United Baltic Corporation tilasi kaksi sisarlaivaa (United Enterprise ja United Progress).

Antareksen konevalvomo.

Antares laskettiin toukokuussa 1972 vesille rakennusnumerolla 206 ja luovutettiin tilaajalle 30. lokakuuta samana vuonna. Kyseessä oli uudentyyppinen roro-alus peräti kolmella sisäisellä lastikannella, jonka lisäksi sääkansi varustettiin konttinosturilla. Strategiset mitat olivat pituutta 137 metriä, konetehoa 7723 kW, nopeus 17 solmua ja kaistametrejä noin 1350 m.

Antareksen läpileikkausmallia Rauman merimuseossa esittelivät Mikko Aho ja Pauliina Paajanen.

Innovatiivinen kolmen katetun lastikannen ratkaisu koitui kuitenkin laivan kohtaloksi. Vakavuussyistä kansivälit tehtiin tulevaisuuden tarpeisiin turhan mataliksi, vain 4,2 metriä. Kun rekkojen ja lauttavaunujen korkeudet ajan mukaan nousivat oli aluksia hankala lastata.

Valmistumisen jälkeen alus aloitti liikenteen reitillä Helsinki-Kotka-Hampuri. Suomen liikenteessä alus ei kauan ”viihtynyt”. Kesällä 1975 se vuokrattiin Saksaan, Hansa-varustamolle, joka asetti sen Rheinfels-nimisenä Euroopan ja Persianlahden väliseen liikenteeseen. Rakennusbuumi lähi-idässä kuitenkin vähitellen loppui, vuokraus loppui ja SHO päätti myydä aluksen suurelle hollantilaiselle Nedlloyd varustamolle vuoden 1977 alussa. Matka jatkui harmaana ja Nedlloyd Rockanje nimisenä.

1980-luvulla Kotka Line oli avannut Finncarriersin kanssa kilpailevaa linjaliikennettä Suomesta Englantiin. Entinen Antares sopi tähän hyvin jäävahvistettuna 1 A -luokkaan, joten alus ostettiin syksyllä 1983 takaisin Suomeen, maalattiin valkoiseksi ja sai nimen Kotka Lily.

Kotka Line ei jaksanut montaa vuotta kilpailla mahtivarustamon kanssa ja seikkailu päättyi konkurssiin vuoden 1985 alussa. Pakkohuutokaupassa KOP lunasti aluksen itselleen, Finnlines pestattiin hoitamaan alusta ja asetettiin Jahre Linen liikenteeseen Oslosta Kieliin. Mainittakoon että ko varustamo tänään toimii Color Line nimellä. Laiva purjehti harmaana ja Jalina nimisenä. Vuonna 1987 vuokrasopimus päättyi ja alus jatkoi taivaltaan edelleen harmaana Finnrover nimisenä Thomeston omistuksessa.

Finnroverina 1987-1988.

Kesällä 1988 loppui aluksen taival suomalaisena kun se myytiin Norjaan, Nils Hugo Sandin Goliath varustamolle. Ensi töikseen alus liikennöi Maersk varustamon vaaleansinisenä Seahorse nimisenä Dartford-Zeebrugge linjalla, vuodesta 1991 taas tanskalaisen DFDS varustamon liikenteessä Dana Corona nimisenä ja sinikylkisenä.

Seahorse punaisena.

Vuonna 2001 vuokraajaksi tuli Scandlines ja nimi muutettiin Sea Coronaksi. Alus kulki Itämeren eteläosissa sinikylkisenä.

Seahorse sinisenä.

Vuonna 2009 laiva koki kohtalonsa ja se ajettiin Intian Alangissa ”viimeiselle rannalle” romutettavaksi.

Laivan historiaa täällä ja äänimeri täällä.

Juttusarjassa bongataan Raumalla rakennettuja laivoja maailman meriltä.