Ärsyttävätkö ööt ja toistot puheessa? Ne eivät yleensä kerro puheen häiriöistä

Nelly Penttilä havaitsi myös, että puheen sujumattomuudet linkittyivät usein, jotta viesti saatiin varmemmin oikein perille kuulijalle. Kuva: Tampereen yliopisto

Tavanomaisessa puheessa esiintyy samoja sujumattomuuden piirteitä kuin häiriintyneessäkin puheessa. Lisäksi asiantuntijakin saattaa pitää tyypillisen puheen sujumattomuuksia häiriön merkkeinä, selviää Tampereen yliopistossa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.

Filosofian maisteri, logopedian yliopisto-opettaja ja tutkija Nelly Penttilä tarkasteli logopedian alan väitöskirjatutkimuksessaan suomalaisten aikuisten puheen sujuvuutta. Tutkimukseen osallistui 90 tutkittavaa sekä 10 puheterapeutin asiantuntijaraati.

Tutkittaviksi valittiin sekä terveitä että aivovamman saaneita henkilöitä.

– Puheterapeutit tunnistivat hyvin häiriintyneen puheen. Haastavinta oli arvioida tyypillistä puheen sujuvuutta.

Puheen sujumattomuuksiksi määriteltiin esimerkiksi epäröinnit (öö), interjektiot (no, niiku), keskeytykset (mäk..mek..mökille), itsekorjaukset (mökille..eiku vajalle) ja erilaiset toistot (mies..mies u-uneksii).

Penttilä havaitsi, että tavanomaisessa puheessa esiintyy samoja sujumattomuuden piirteitä kuin häiriintyneessäkin puheessa.

Terveillä puhujilla esiintyi eniten epäröintejä ja sanan toistoja, kun taas aivovamman saaneilla puhujilla puheen keskeytyksiä ja interjektioita. Häiriintyneessä puheessa sujumattomuudet myös ketjuuntuvat usein.

Penttilän väitöskirja Miten puhe sujuu? Tyypillisen ja poikkeavan puheen sujuvuuden piirteitä tarkastetaan Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa lauantaina 29.6. kello 12.00.