Järviluodossa pesi ainakin vielä viime kesänä Suomen suurin merimetsoyhdyskunta. Pesiä oli noin 3 660.
Järviluodon merimetsoyhdyskunta saattaa puhdistaa Selkämerta ravinteista yhtä paljon kuin tehokas jätevedenpuhdistamo kookkaan kunnan jätevesistä.
Yhdyskunnassa pesi viime kesänä noin 3 660 merimetsoparia. Raumalaislintujen ravinnonkäyttöä ei ole erikseen tutkittu, mutta laskennallisesti yhdyskunta kalastaa pesimäkauden aikana 660 tonnia kalaa.
– Niiden myötä merestä poistuu noin 2 700 kiloa fosforia, laskee Turun kaupungin ympäristöjohtaja emeritus ja urastaan Itämerisäätiön elämäntyöpalkinnon saanut Mikko Jokinen.
"Kovan luokan tekijä"
Merkittävä osa merimetsoemojen ulosteesta päätyy suoraan mereen.
Jokinen kuitenkin arvioi, että emojen ja pesäpoikasten ulosteiden mukana Järviluotoon putoaa tonnin verran fosforia pesimäkauden aikana.
Hän korostaa, että laskelma on suuntaa-antava ja perustuu kansainvälisistä tutkimuksista kerättyihin tietoihin.
– Tarkkojen lukujen sijaan oleellista on suuruusluokka.
Tuhannen kilon fosforimäärää voi verrata esimerkiksi Rauman yhteispuhdistamon kuormitukseen, joka on noin kuusi tonnia fosforia vuodessa.
Euran jätevedenpuhdistamo taas kuormittaa nykyisin Eurajokea ja Selkämerta noin 150 fosforikilolla vuodessa.
– Kyllä teidän merimetsot ovat kovan luokan tekijä Rauman edustan merialueen ravinnekierrossa.
Kierto huonosti tunnettu
Sama havainto koskee koko Suomen rannikkoa ja laajemminkin Itämerta.
– Merimetso on ihmisen jälkeen selvästi suurin ravinteiden poistaja Itämerellä. Fosforin käyttäytyminen tässä kierrossa tunnetaan kuitenkin huonosti, Jokinen sanoo.
Nyt tietoa on tarkoitus hankkia lisää nimenomaan suomalaisista merimetsoyhdyskunnista.
Jokinen toteuttaa parhaillaan guanon hyötykäyttöön liittyvää kokeilua. Guano on merilintujen pesimäpaikalle kerroksittain kertyvää ulostetta.
– Tarkoitus on tehdä kunnollinen arvio siitä, millainen vaikutus merimetsolla on Itämeren fosforikiertoon ja voisiko sitä hyödyntää merensuojelussa.
Hanken on osa Motivan "Kokeilun paikka"-toimintaa, ja sitä rahoittaa Turun kaupungin Itämerihaaste.
Haitta-aineetkin selville
Kokeilun pääkohde on Turun telakan edustalla sijaitseva Äijäkarin merimetsoyhdyskunta, josta kerättyjä ulostenäytteitä tutkitaan parhaillaan laboratoriossa. Vertailuun otetaan lisäksi yksi tai kaksi muuta yhdyskuntaa.
– Selvitämme guanon koostumusta ja käyttökelpoisuutta sekä fundeeraamme, onko sitä mahdollista kerätä saarista.
Pesimäyhdyskunnista kerättävistä näytteistä analysoidaan sekä ravinne- että haitta-ainepitoisuudet.
Pelkästään kalaa syövän merimetson ulosteisiin päätyy todennäköisesti esimerkiksi raskasmetalleja, dioksiineja ja laivojen myrkkymaalien jäämiä, kuten tributyylitinaa (TBT).
Merimetsot saattavat siis toimia paitsi ravinteiden, myös haitta-aineiden puhdistajana.
Järviluoto vertailuun?
Yksi oleellinen tiedonpuute koskee sitä, kuinka suuri osa guanon sisältämistä ravinteista ja haitta-aineista huuhtoutuu sateiden tai aaltojen mukana takaisin mereen.
Suomen-yhdyskunnista otettavista näytteistä toivotaan lisävaloa tähänkin asiaan.
Suomen suurimman merimetsoyhdyskunnan asuttama Järviluoto olisi Jokisen mielestä erityisen kiinnostava vertailukohde. Alue puustoltaan ja maapohjaltaan hyvin erilainen kuin puuton Äijäkari, joten myös valumaolosuhteet ovat erilaiset.
Tärkeä osa kokeilua on selvittää, miten ulosteen ja sen sisältämien aineiden huuhtoutumista voidaan vähentää. Ajatuksena on maksimoida merimetson tekemän vedenpuhdistuksen hyödyt.
Kaksi vaihtoehtoa
Ensimmäinen vaihtoehto on guanon kerääminen pesimäkauden jälkeen ja kuljetus lannoitteiden valmistukseen. Ajatuksen käyttökelpoisuutta arvioidaan yhdessä kotimaisten lannoitevalmistajien kanssa.
– Esimerkiksi Äijäkarilla pääsisi kyllä keräämään maa-ainesta ja esikompostoitunutta guanoa, Jokinen arvioi.
Toinen tapa olisi estää fosforin ja mahdollisesti myös haitta-aineiden pääsyä takaisin mereen paikan päällä.
Millaisilla keinoilla tämä tehtäisiin, on kokonaan auki. Siksi Jokinen etsii parhaillaan kokeiluun aiheesta innostuvaa maaperägeologia.
Tavoitteena on lisäksi tehdä yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa arvio koko Suomen merimetsokannan merkityksestä fosforinpoistajana.
Guano ja lannoitteet
Teollisen lannoitetuotannon alku 1 840-luvulla liittyy suoraan merilintujen guanoon.
Guano sisältää runsaasti typpeä ja fosforia.
Guanoa kerättiin erityisesti Tyynenmeren suurilta, vähäsateisilta lintusaarilta ja kuljetettiin paljon myös Eurooppaan.
Esimerkiksi nykyisin Maarianhaminassa museolaivana toimivan Pommernin "uralla" guanolla oli suuri merkitys.
Perimätiedon mukaan guanoa tuotiin purjelaivakaudella suoraan Raumallekin.
Guanoa on käytetty historiallisesti paitsi lannoitteena, niin myös ruudin valmistukseen.
Myös lepakkoyhdyskuntien kerrostunutta ulostetta kutsutaan guanoksi.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.