Tasalan Talviteatteri on vuosien varrella tehnyt vankkaa kulttuurityötä ja tarjonnut aikuisten ohella myös monille nuorille tilaisuuden harrastaa teatteria. Se on merkityksellistä sekä osallistujille että alueen kulttuurielämälle.
The Sound of Musicissa tämä korostuu, sillä musikaalissa on paljon lapsirooleja, joista nuorimpiin on kaksoismiehitys.
Esiintyjät valittiin talviteatterin esitykseen tällä kertaa koe-esiintymisten perusteella. Roolit olivat kysyttyjä, teatterin mukaan lapsirooliin hakijoita oli peräti 70.
Hienosti ohjaaja Aa-Pee Söderdahl on saanut katraansa toimimaan: repliikit ovat hyvin hallussa ja Reijo Westerholmin harjoittamat laulut sujuvat mallikkaasti.
Sunnuntain esityksessä huomion keskipisteeksi nousi von Trappin lapsikatraan nuorinta, Gretliä esittänyt Ilona Oikkonen, joka oli kerrassaan valloittava roolissaan. Joukon nuorimmalla oli harteillaan muutama tärkeä iskukin, jotka hän hoiti hienosti.
The Sound of Music on musikaaliklassikko itävaltalaisesta von Trappin perheessä, joka saa kotiopettajattarekseen nunnakokelaan läheisestä luostarista.
Perheen isä, leskikapteeni von Trapp (Jarkko Kujanpää) kaitsee seitsemän hengen lapsilaumaansa ankarin ottein. Nuori musiikkia rakastava opettaja, Maria (Milla Nordlund) tuokin tullessaan raikkaan tuulahduksen sekä lasten että isän elämään.
Alpeilla asuvan perheen auvoisaan elämään tuo synkkiä pilviä toinen maailmansota ja Saksan miehitys. Kapteeni von Trapp pitää kiinni periaatteistaan, eikä alistu natseille.
Tästä viitekehyksestä huolimatta The Sound of Music on kevyttä viihdettä: tarinaa vievät eteenpäin tutut kappaleet, kuten Mikä voi olla sen mukavampaa ja Edelweiss, jotka jäävät soimaan katsojan korvaan. Pääroolien esittäjät tulkitsevat klassikkokappaleet soinnukkaasti.
Musiikista vastaa nuori, 8-henkinen bändi. Ajoittain laulu on jäädä musiikin jalkoihin.
Tasalan 20. musikaali on vaatinut harrastajateatterilta paljon työtä. Sitä on vaatinut muun muassa puvustus, sillä näyttämöllä on runsaasti ihmisiä. Eila Löytyn ja Salla Wahlmanin suunnittelemat asut ovatkin onnistuneita.
Sitä on myös Tuuli Seppälän lavastus, jossa on näppärästi hyödynnetty vanhaa (vuonna 1881 maalatut salikulissit) ja uutta (näyttämön reunojen ja takaseinän LED-näytöt). Myös luostarin triptyykki on vanha, sen tekivät Luvian peruskoulun oppilaat edelliseen The Sound of Musiciin 20 vuotta sitten.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.