Rauma ottaa raakavetensä Äyhönjärvestä (kuva). Se puolestaan täytetään Eura- ja Lapinjokien vedellä. Laaja pintavesikokonaisuus on mikrobien hallinnan kannalta erittäin haasteellinen.
Rauman vesilaitos ei nykyisellään pysty käsittelemään raakavettä niin, että taudinaiheuttajat poistuisivat vaatimuksiin nähden riittävän tehokkaasti.
Asia selvisi Rauman Veden teettämästä MBA-analyysistä (microbial barrier analysis). Sillä arvioidaan laskennallisesti talousvesijärjestelmän kykyä estää taudinaiheuttajamikrobien eli bakteerien, virusten ja alkueläinten pääsyä talousveteen.
Rambollin toteuttaman analyysin mukaan Rauman talousvesijärjestelmän teho on erityisesti virusten ja alkueläinten kohdalla puutteellinen.
Kysymys riskistä
Rauman verkostovesi täytti esimerkiksi viime vuonna talousveden laatuvaatimukset pyöreästi sadassa prosentissa näytteistä.
Mikrobinpoistotehon puutteellisuus ei tarkoitakaan, että vesijohtovedessä eläisi taudinaiheuttajia jatkuvasti tai edes satunnaisesti.
Kyse on puskureista: jos raakavesi saastuisi ennakoimattomasti, niin riski mikrobien pääsystä vesijohtoverkostoon saakka on vaatimuksiin nähden liian korkea.
Vaatimukset eivät kuitenkaan perustu lakiin tai tarkkarajaisesti esimerkiksi talousvesiasetukseen.
Kyse on pikemminkin jälkimmäisen soveltamisesta käytäntöön. Asetuksen mukaan talousvedessä ei saa olla pieneliöitä tai loisia, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa, mutta esimerkiksi pitoisuuksia ei mainita.
Pulmana raakavesi
Vesihuollossa on viime vuosina korostettu entistä enemmän kokonaisriskin hallintaa. Myös MBA-analyysi perusruu niin sanottujen turvapuskurien arviointiin.
Rauman vesijärjestelmän ylivoimaisesti suurimmat pulmat liittyvät raakaveteen, jota pumpataan Eurajoesta ja Lapinjoesta Äyhönjärveen.
Analyysissä huomoidaan erilaiset tekijät ja toimenpiteet, joilla voidaan vähentää taudinaiheuttajien pääsyä raakaveteen. Keinoja ovat esimerkiksi liikennerajoitukset, jätevesipäästöjen estäminen sekä tuotanto- ja lemmikkieläinten pääsyn estäminen raakavesilähteelle tai valuma-alueelle.
Erilaisilla rajoituksilla ja fyysisillä esteillä voitaisiin vähentää laskennallista taudinaiheuttajien poistotehoa merkittävästi. Raumalla tämä jää kuitenkin teoriaksi.
"Mahdottomia toteuttaa"
Rauman raakavesi tulee kahdesta joesta, joiden varrella on runsaasti maataloutta, asutusta ja teollisuutta. Lisäksi Äyhönjärven ympärillä on vilkas liikenne, järven rannat ovat ulkoilualuetta ja itse vesistö esimerkiksi linnuston suosima pesimä- ja kerääntymisalue.
Poikkeuksellinen vedenhankintakokonaisuus aiheuttaa väistämättä ongelmia.
– Suurin osa esitetyistä toimenpiteistä on käytännössä mahdottomia toteuttaa kyseisellä raakavesialueella, analyysissä todetaan.
Rauman raakaveden hankinnassa taudinaiheuttajien poistoteho jääkin analyysin perusteella pyöreään nollaan.
12 kertaa vuodessa
Riskit ovat Rauman Vedellä tiedossa, ja vesilaitoksella on käytössä niin sanottu laajennettu mikrobiologinen seurantaohjelma.
Siinä raaka- ja verkostoveden mikrobipitoisuudet tutkitaan 12 kertaa vuodessa.
Seurantaa voisi analyysin mukaan edelleen tehostaa edelleen paitsi lisäämällä tutkimusmääriä, niin myös asentamalla raakaveteen automaattinen sameusmittaus hälytysjärjestelmineen.
Näillä voitaisiin lisätä taudinaiheuttajien poistotehoa merkittävästi.
Täsmäkeinona kemikaalit
Taudinaiheuttajia poistuu itse vedenkäsittelyprosessissa, johon Raumalla kuuluvat selkeytys, niin sanottu flotaatio sekä hiekka- ja aktiivihiilisuodatukset.
Kuitenkin vain desinfiointi on varsinainen tehokkaasti mikrobeja tappava täsmätoimi.
Rauman vesilaitoksella vesi desinfioidaan klooriamiinikäsittelyllä, jossa kemikaaleja syötetään veteen kahdessa eri kohdassa puhdistusprosessia. Jälkimmäinen tapahtuu juuri ennen kuin talousvesi lähtee vesijohtoverkkoon.
Selviä eroja on
Nykyinen käsittely "puree" parhaiten bakteereihin, kun taas virusten ja alkueläinten kohdalla laskennallinen teho jää alhaiseksi. Tämä koskee klooriamiinkäsittelyä yleisesti, ei vain Rauman vesilaitosta.
Analyysi päätyykin laskelmaan, jonka mukaan taudinaiheuttajien poistoteho Rauman vesilaitoksen vedentuotantoketjussa täyttää vaatimukset bakteerien kohdalla selvästi.
Virusten kohdalla teho jää kuitenkin selvästi vaatimuksista.
Heikoin tilanne on alkueläinten kohdalla, jossa nykyinen poistoteho on vaatimukseen nähden huomattavan alhainen.
Pienet toleranssit
Taudinaiheuttajien kohdalla puhutaan hyvin pienistä toleransseista.
Rauman vesilaitoksen kokoisessa järjestelmässä vaadittu poistoteho on bakteerien ja virusten kohdalla 99,9999 ja alkueläinten kohdalla 99,999 prosenttia.
Analyysin mukaan vajaukset ovat Raumalla virusten kohdalla noin prosenttiyksikön tuhannesosien ja alkueläinten kohdalla prosenttiyksikön sadasosien luokkaa.
Toisaalta pienilläkin eroilla voi olla merkitystä, jos raakavesi saastuu vakavasti taudinaiheuttajilla.
Aiheuttajia ja indikaattoreita
Pohjoismaisissa olosuhteissa veden välityksellä voi levitä useita bakteereihin, viruksiin tai alkueläimiin kuuluvia taudinaiheuttajia.
Tällaisia suolistoperäisiä taudinaiheuttajia ovat esimerkiksi norovirukset, rotavirus, kampylobakteeri sekä Giardia- ja Cryptosporidium-alkueläimet.
Tyypillisimmin epidemioista koituu erilaisia mahatauteja.
Raaka- ja talousveden mikrobiologista laatua seurataan niin sanottujen indikaattorimikrobien avulla.
Näihin kuuluvat esimerkiksi kolibakteeri ja enterokokit.
Indikaattorien esiintymisen perusteella voidaan arvioida vedessä olevien suolistoperäisten taudinaiheuttajien riskiä.
Käytetyt indikaattorimikrobit eivät kuitenkaan kerro luotettavasti viruksista ja alkueläimistä.
Mikrobianalyysien tukena käytetään veden fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia.
Epidemian syntymiseen riittää lyhytaikainen häiriö veden laadussa.
Sen osuminen juuri näytteenottohetkeen on epätodennäköistä.
Tämä korostaa häiriötilanteiden tunnistamista ja koko vedentuotantoketjuun ulottuvaa riskienhallintaa.
Lähteet: Vesilaitosyhdistys, Valvira
Laajennuksen uusi yleissuunnitelma valmis
Äyhönjärven vesilaitoksen pitkään valmisteltua saneerausta ja laajennusta koskeva uusi yleissuunnitelma on valmistunut.
Siinä on hahmoteltu vedenkäsittelyprosessiin liittyvät muutokset ja niiden edellyttämät rakenteelliset ratkaisut. Mukana on myös alustava arvio investointikustannuksista.
Saneerauksen tavoitteena on lisätä vedentuotantokapasiteettia sekä varmistaa vesilaitoksen toimintavarmuus vuoteen 2040 saakka.
Tämä on tarkoitus tehdä laajentamalla suodatusta joko nykyisessä laitosrakennuksessa tai sen laajennuksessa. Selkeytysaltaaseen on lisäksi on tarkoitus asentaa lipeäjärjestelmä, mikä parantaa kemikaloinnin toimintavarmuutta.
Suunnitelmassa on hyödynnetty taudinaiheuttajiin liittyvää MBA-analyysiä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.