Kuntotarkastus tehdään nykyään lähes aina asuntokauppojen yhteydessä asunnon iästä tai kunnosta riippumatta. Kuntotarkastuksen tekeminen ei kuitenkaan takaa onnistunutta ostosta, sillä tarkastuksiin liittyy lukuisia ongelmakohtia: osaamattomia tarkastajia, virheellisiä raportteja, puolitiehen jätettyjä tarkastuksia ja huolimattomasti läpi käytyjä raportteja, kerrotaan Omakotiliitosta ja Asumisterveysliitosta.
– Aiemmin kuntotarkastuksia tehtiin yleensä vasta siinä vaiheessa, kun potentiaalinen ostaja oli löytynyt. Nykyään kuntotarkastus tehdään monesti jo ennen myyntiin laittoa, koska tällöin ostajalla on heti paljon enemmän tietoa rakennuksesta, kertoo Omakotiliiton toiminnanjohtaja Marju Silander.
Asumisterveysliiton toiminnanjohtajan ja sertifioidun rakennusterveysasiantuntijan Hannele Rämön mukaan ennen asunnon myyntiin laittoa tehdyissä kuntotarkastuksissa piilee merkittävä riski: osalle ostajista riittää tieto siitä, että asunnossa on ylipäätään tehty kuntotarkastus, ja usein ostaja saa tarkastusraportin käteensä vasta kaupantekotilaisuudessa.
Rämön mukaan osa ostajista ei osaa myöskään tulkita kuntotarkastusraporttia, eikä ymmärrä asuntoon liittyviä riskejä, vaikka niitä olisi kirjattu raporttiin. Raportissa on saattanut lukea, että esimerkiksi alapohjarakenteet pitäisi tutkia tarkemmin tai että salaojien toimivuutta ei voitu selvittää, mutta tällaisia lisäselvittelyitä ei silti ole tehty. Raportissa on voitu edellyttää myös rakenteiden korjaamista tai uusimista.
– Välillä tulee vastaan kuntotarkastusraportteja, joiden perusteella lisätutkimuksia olisi pitänyt tehdä aivan valtavasti. Ja eihän tällaisissa tilanteissa ole minkäänlaista reklamaatio-oikeutta asunnon myyjän suuntaan, kun asiat on kirjattu ylös, eli jos asunto vaatii esimerkiksi laajaa remonttia, kulut ovat ostajan vastuulla, Rämö harmittelee.
Rämö arvioi, että asuntojen myyjät saattavat jättää tarkemmat selvittelyt väliin esimerkiksi lisäkustannusten takia. Tarkemmat tutkimukset vaativat lähes aina rakenteiden avaamista, mitä ei välttämättä haluta tehdä.
Tarkastajien osaamistaso vaihtelee
Suomalaisessa lainsäädännössä ei ole millään tavalla määritelty kuntotarkastajien pätevyyttä, mistä syystä tarkastajien osaamistasossa on valtavasti vaihtelua, kertoo Marju Silander. Silander suosittelee tarkistamaan kuntotarkastajan koulutustason ennen tarkastuksen tilaamista.
– Kuntotarkastajalla tulisi tietenkin olla rakennusalan koulutus ja osaamista myös työkokemuksen kautta. Osa kuntotarkastajista on suorittanut lisäksi vapaaehtoisia pätevyyksiä, joita ovat esimerkiksi asuntokaupan kuntotarkastaja (AKK) ja rakennuksen kuntoarvioija (PKA).
Silander kannustaa kilpailuttamaan tekijöitä ja tutustumaan huolellisesti siihen, mitä tarkastus pitää sisällään: esimerkiksi ilmaiseksi netistä löytyvät kuntotarkastusten KH-ohjekortit (KH 90-00393 ja KH 90-00394) määrittelevät tarkasti, miten ja missä laajuudessa kuntotarkastus tulisi suorittaa. Silanderin mukaan esimerkiksi jonkinasteisen rakenteiden avaamisen tai poraamisen tulisi aina kuulua sopimukseen, sillä pelkästään päällisin puolin tutkimalla ei saada yhtä hyvää tietoa rakennuksen kunnosta.
Silander huomauttaa, että myös hinta kertoo yleensä jotakin laadusta. Kuntotarkastusta ei pitäisi saada muutamalla sadalla eurolla, vaan se on yleensä noin 4–5 tunnin mittainen tarkastus, jonka hinnat liikkuvat keskimäärin 1 500 eurossa.
Janita Virtanen, STT
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.