Seminaarinmäellä vastaan pomppii heti kättelyssä Dirlandaan tahdissa satojen tai tuhansien haalarimerkkien värittämä letkajenkkajono. Opettajaopiskelijoiden perinteiset Talvipäivät pitivät koko viikonlopun ajan huolta siitä, etteivät tuntisuunnitelmat tai tentit päässet painamaan osallistujien mieltä.
Toisena tapahtumapäivänä lauantaina Seminaarinmäellä pelattiin niin norsupalloa kuin silitysrautacurlingiakin, kannettiin välillä fukseja sekä tietysti tutustuttiin ympäri Suomea tulleisiin tuleviin kollegoihin. Illan päätteksi opiskelijat kokoontuivat Kivikylän Areenalle iltabileisiin, jossa lavan ottivat haltuun muun muassa Anssi Kela ja Ruusut.
Hauskanpidon lomassa Länsi-Suomi kävi kyselemässä tulevilta opettajilta, millaisia ajatuksia koulumaailman muutokset ja epäkohdat synnyttävät.
Lisää työkaluja käyttöön
Helsingistä Rauman Talvipäiville saapuneiden Viivi Höyrylän, Ronja Aaltosen ja Salla Tyynilän tiet opettajakoulutukseen ovat olleet melko erilaiset: yhdelle opettajan ammatti on ollut jo lapsuuden haave, toiselle se on valjennut monen mutkan jälkeen ja kolmannelle opettajasuvun kasvatille se muotoutui lopulta sijaisuuksien kautta.
Vaikka lähtökohdat ovatkin erilaiset, vakuuttavat nuoret naiset opettajan ammatissa houkuttavan ennen kaikkea mahdollisuus vaikuttaa lasten elämään. Samalla kuitenkin ryhmäkokojen kasvu, resurssipula ja mahdollisuudet puuttua ongelmatilanteisiin, kuten kiusaamiseen, askarruttavat.
– Koulutuksessamme on paljon käytännönläheistä juttua, joissa asioita kyllä sivutaan, mutta niitä pitäisi osata myös käsitellä, toista vuotta opiskeleva Tyynilä pohtii.
Samaa vakuuttaa Aaltonen, jonka mukaan ongelmallisia tilanteita kyllä sivutaan opetuksessa, mutta ne eivät useinkaan ole vahvasti esillä.
– Usein puhutaan asioista, mutta ei lapsista. Tuntuu, ettei meille tarjota riittävästi työkaluja ongelmien käsittelyyn.
Erot koulujen välillä isot
Sekä Höyrylä, Aaltonen että Tyynilä ovat tehneet sijaisuuksia pääkaupunkiseudulla. Tyynilä on toiminut myös ennen opettajaopintojaan koulunkäyntiavustajana.
Luokkakoot ja resurssit vaihtelevat paljon eri koulujen ja kuntien välillä.
– Olen kiertänyt paljon eri kouluissa, ja on myös paikkoja, joissa asioihin oikeasti on kiinnitetty huomiota ja opetusta järjestetty yksilöllisesti. Esimerkiksi keskittymishäiriöstä kärsivä lapsi saattaa tehdä lyhennettyä koulupäivää, Aaltonen kertoo.
Varsinkin kouluissa, joissa ryhmäkoot ovat suuria, koulunkäyntiavustaja nousee korvaamattomaan rooliin.
– Avustajan harteille tippuu paljon, sillä opettaja ei pysty isossa luokassa huomioimaan samalla tavalla yksilöitä, vaan hoitaa koko luokan opetuksen. Avustaja pystyy paremmin keskittymään yksittäisiin oppilaisiin, Tyynilä summaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.