Raumalainen Kristiina Salonen onnistui vaaleissa erinomaisesti. Hän kasvatti kannatustaan, ja ylitti 10 000:n äänen rajan. Se on kova suoritus pienessä maakunnassa.
Kolmannelle kaudelle valittu Salonen sai kuudenneksi eniten ääniä kaikista SDP:n kansanedustajista. Hänen edellään oli vain puolueen valtakunnallisesti tunnettuja kärkinimiä: Sanna Marin, Antti Lindtman, Antti Rinne, Jutta Urpilainen ja Tuula Haatainen.
Kaikki selvästi isommista vaalipiireistä. Ja silti kolme viime mainittua vain hieman Salosta suuremmilla äänimäärillä.
Salosen täytyy olla realistinen ministeriehdokas, kun SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne aloittaa hallitustunnustelijana.
– Mielenkiintoiset hallitusneuvottelut on tulossa, kun vaalitulos on näin tasainen, ennakoi Salonen.
Vaalitulos historiallinen
Vaalitulos oli historiallinen. Suurimpana puolueena SDP:llä on vain 40 paikkaa. Perussuomalaiset sai 39 ja kokoomus 38.
Monen demarikannattajan toiveena olisi punamulta- tai kansanrintamahallitus, mutta keskustan ruma vaalitappio vienee pohjan tältä vaihtoehdolta. 31 paikkaa tarkoittanee, että keskusta haluaa siirtyä oppositioon voimia keräämään. Hallitukseen jouduttaneen ottamaan ainakin neljä puoluetta.
Ellei sitten perussuomalaiset kuitenkin kelpaisi demareille?
Raumalta eduskuntaan valittu Matias Marttinen (kok.) ennustaa, että todennäköisin hallituspohja muodostuu SDP:n ja kokoomuksen tai SDP:n ja keskustan ympärille.
- Toimivan enemmistöhallituksen muodostaminen tilanteessa, jossa suurimmankin puolueen kannatus on alle 20 prosenttia, tulee olemaan erittäin vaikeaa. Ohjelman täytyy olla ratkaiseva, ei hallitukseen mennä hinnalla millä hyvänsä. Olen huolissani siitä, että Rinne on esittänyt varsin mittavia veronkiristyksiä. Meillä on iso näkemysero siinä, millä tavalla Suomen taloutta pitää vastuullisesti hoitaa.
Kuin Työläjärvi ja Heinonen?
Viimeksi raumalaisdemari on ollut ministerinä nelisenkymmentä vuotta sitten. Sattumaa tai ei, mutta Pirkko Työläjärven komea ura onkin Salosta viime aikoina kiehtonut.
Edellinen raumalaisministeri on Olli-Pekka Heinonen, jonka liki 3000 päivän ministeriura päättyi vuonna 2002.
Heinonen oli aikansa ilmiö. Hän kunnostautui erityisavustajana niin, että pääsi ministeriksi jo ennen kuin kansanedustajaksi.Heinosen jälkeen Rauman kokoomuksella ei ole ollut ehdokasta, joka keräisi kannatusta myös oman alueen ulkopuolelta.
Nyt on. Kokoomusministerien erityisavustajana politiikan ammattilaiseksi kasvanut Marttinen tempun teki. Toista tuhatta porilaistakin äänesti Marttista näissä vaaleissa. Kokonaisäänisaalis oli 4926 ääntä.
Salonen sai Porista liki 1400 ääntä, mutta kaksi kautta eduskunnassa jo toimineena – ja suositumman puolueen ehdokkaana – hänet tunnetaan jo koko maakunnassa.
Vahvat tukiryhmät ja keskittämistä
Salosen ja Marttisen menestystä yhdistää pari tärkeää tekijää.
Äänten keskittäminen on ensimmäinen. Se tapahtui taas ilman ohjailua. Monet pitävät todella tärkeänä, että Raumalla ja Rauman seudulla on omia kansanedustajia.
– Ei tässä voi kuin olla valtavan kiitollinen saamastani tuesta. Satakunnasta valitaan vain kahdeksan kansanedustajaa ja jos 28-vuotiaana uuden polven päättäjänä pystyn ponnistamaan eduskuntaan, täytyy siihen todella nöyrästi suhtautua, Marttinen sanoi.
Toisekseen raumalaiskaksikko teki vaalityötä tosissaan ja näkyvästi. Kummallakin oli myös vahvat tukiryhmät.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.