Neumannia esittävä Saku Taittonen kertoo hakeneensa rooliinsa yllävänkin paljon piirteitä esikuvastaan.
Porissa on kuluvan viikon ajan eletty uusiksi Dingo-huuman kuumia vuosia. Bändistä kertovan Levoton tuhkimo -elokuvan kuvauspaikalle Etelärantaan on parkkeerattu kulahtanut keikkabussi. Dingon alkuperäinen se kuitenkaan ei ole – ja nykyään sillä keikkailee Yona.
Jonttua elokuvassa esittävä Emil Kihlström jää juttusille esikuvansa, kuvauksia seuranneen Dingo-kitaristi Jonttu Virran kanssa.
– Sä vedit kyllä valtavasti ees taas. Pidit kitaraa aika alhaalla, Kihlström sanoo.
Aito Jonttu päivittelee Dingo-buumia.
– En käsitä, mistä se on tullut, mutta onhan tää ajatonta musaa. Ja mieletön kunnianosoitus uralle, hän toteaa
Levoton Tuhkimo -elokuvan kuvaukset alkoivat Porissa tiistaina ja jatkuvat lauantaille saakka.
Parin viime vuoden ajan Satakunnassa on eletty uusiksi Dingo-buumia. Rauman kesäteatteri teki Dingo-nimisen musikaalin viime vuonna.
Porilaista musiikkihistoriaa kävi läpi myös porilainen Rakastajat-teatteri faktaa ja fiktiota sekoittavalla Alaston kaupunki-esityksellään. Dingon musiikkia kuullaan myös Porin teatterin uudessa Paradox-musikaalissa.
Ohjaaja Mari Rantasila on nauttinut elokuvan kuvaamisesta nuoruutensa kotikaupungissaan.
Samoja näkökulmia
Raumalle tehty Dingo-musikaali siirtyi viime kesäksi Hämeenlinnaan, jossa myös Pertti ’Nipa’ Neumannia esittävä teatterikorkeakoululainen Saku Taittonen kävi sen katsomassa.
– Musikaalin ja elokuvan tarinassa on samoja aspekteja, hän sanoo.
Myös elokuva keskittyy yhtyeen räjähdysmäiseen läpimurtoon, suosion vuosiin ja äkilliseen tuhoon.
Murre haltuun
Taittonen on uinut sulavasti bändin keulakuvan rooliin ja vastaa kysymyksiin luonnikkaalla Porin murteella. Pori ja varsinkaan murre eivät olleet entuudestaan tuttuja Kuortaneelta kotoisin olevalle näyttelijälle.
– Murretta oon kyl reenannut viimeisen parin kuukauden ajan. Elokuvan koko scripti on kirjoitettu poriksi. Ohjaaja Mari (Rantasila) on Porista kotoisin ja hänen kansaan on kyl ollut kiva jutella.
Murre ei silti ole ollut mikään helppo juttu.
– Aika vähän on matskua, josta opetella. Yhden kirjan löysin vanhalla Porin murteella.
Taittosella on musiikkitausta, kuten kaikilla bändin jäsenen rooleihihn valituilla, mutta Dingo ei bändinä silti ollut tuttu.
– Biisit olen tiennyt aina, mutta oma genreni on ollut rock.
Nipan saappaissa
Taittonen sanoo hakeneensa rooliin yllättävänkin paljon Neumannia.
– Kun kaikesta on mennyt niin paljon aikaa, roolissa on kyse Nipan herättämisestä henkiin. Sen naiivin nuoren rokkarin, joka teki hienoja biisejä.
Se ei hänen mukaansa kuitenkaan tarkoita imitaation tekemistä.
– Kaikki suodattuu oman elämäni ja näyttelijän ammattini kautta.
Neumannia hän ei ole tavannut eikä aiokaan ennen kuin kuvausten loppupuolella.
Dingo-kitaristi Jonttu Virta (vas.) tarinoi häntä esittävän Emil Kihlströmin ja Neumannia esittävän Saku Taittosen kanssa kuvaustauolla.
Uusia näyttelijäkasvoja
Elokuvan näyttelijäkaartissa on Taittosen ohella monia muitakin uusia kasvoja, mistä ohjaaja Mari Rantasila on iloinen.
– Pidimme bändin roolitukseen monivaiheisen koekuvauksen. Oli myös tärkeää, että näyttelijöillä on läheinen suhde musiikkiin.
Rantasila iloitsee myös siitä, että pääsee tekemään elokuvaa syntymäkaupungissaan, jossa asui 18-vuotiaaksi asti. Elokuvan yksi missio hänen mielestään onkin laajentaa kapeaa mielikuvaa porilaisuudesta.
– Erityisen upeaa on, että elokuvassa puhutaan kotimurrettani Poria, jonka käsikirjoittaja Hanna Leivonniemi on kirjoittanut tarinaan.
Elokuvasta hän nostaa esille musiikin merkityksen nuorten tunteiden tulkkina sekä bändin omana aikanaan antaman valtavirrasta poikenneen roolimallin nuorille miehille.
Tähän päivään elokuvan tuo hänen mukaansa sen käsittelemät ylisukupolviset traumat ja niistä irtautumisen.
– Sukupolvien välisten ketujen katkaisemisesta puhutaan nykyääm paljon.
Kuvausryhmällä on pitänyt kiirettä, sillä viikko Porissa on ollut tiivis.
– Paljon siirtymiä ja monta kohtausta. Porilaiset ovat auttaneet tosi paljonja olleet innolla mukana.
Nostalgiamatka monelle
Käsikirjoittaja Hanna Leivoniemi on ohjaajan tavoin kotoisin Porista. Hänelle Dingo on sukupolvikokemus: hän oli alakouluikäinen, kun Dingo eli nousukauttaan. Leivonniemi pitää hieman mystisenäkin sitä, miten yhtyeen tarina on viime aikoina noussut esille eri tekijöiden tekemänä.
– Toisaalta monet tekijät ovat nyt siinä iässä, että kasari näyttäytyy nostalgisena matkana omaan nuoruuteen.
1980-luku nousee vahvasti esille käsikirjoituksessa: Pori on näköalaton teollisuuskaupunki, jossa työttömyys oli kivunnut huihuippulukemiin.
– Juuri mitään mahdollisuuksia ei ole, mutta kun niitä ei ole, ihmiset keksivät omat juttunsa. Tuohon aikaan Porista nousi paljon kaikkea, Leivonniemi sanoo.
Vaikka elokuva on saanut inspiraationsa tosielämästä, käsikirjoittaja korostaa sen fiktiivisyyttä. Tarina on hänen näkemyksensä.
Tosin Leivonniemi teki runsaasti aikalaishaastatteluja ja vietti paljon aikaa Neumannin kanssa. Käsikirjoitus keskittyykin Nipan kasvutarinaan, etenkin kipeään isäsuhteeseen.
– Esille nousevat hylätyksi ja hyväksytyksi tulemisen teemat. Mikä vaikutus esimerkiksi sillä on, kun tärkeä ihminen mitätöi, Leivonniemi pohtii.
Tässä vaiheessa elokuvantekoa Leivonniemi on jo päästänyt irti käsikirjoituksesta ja oli seuraamassa kuvauksia ensimmäisen kerran perjantaina.
– Hengailen ja fiilistelen.
Dingo-elokuva
Saa ensi-iltansa syksyllä 2024.
Ohjaaja Mari Rantasila.
Käsikirjoitus Hanna Leivonniemi.
Pepeä näyttelee Alvari Stenbäck, Eveä Mauno Terävä, Peteä Samuel Kujala, Jonttua Emil Kihlström ja Quuppaa Valtteri Lehtinen. Nipan tyttöystävää Marikaa näyttelee Ronja Keiramo. Lisää näyttelijäjulkistuksia on tulossa myöhemmin.
Elokuvaa on kuvattu kuluvan viikon ajan Porissa. Kuvauksia jatketaan Helsingissä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.