Suomalaisten kirjastojen digitaaliset aineistot kootaan piakkoin yhden luukun taakse uuteen e-kirjastoon.
Sen jälkeen samat e-kirjat, äänikirjat ja digilehdet ovat lainattavissa, asuitpa sitten Helsingissä, Seinäjoella tai vaikka Leppävirralla ja haitpa aineistoja kotonasi tai reissussa muualla Suomessa.
Nykyisellään kuntien kirjastoilla tai niiden yhteenliittymillä, kirjastokimpoilla, on kullakin oma digikokoelmansa, joka on vain sen omien asiakkaiden käytössä.
E-kirjaston on määrä aloittaa toimintansa ensi vuoden alkukuukausina. Ennakkokyselyn mukaan 85–90 prosentilla suomalaisista olisi tuon jälkeen pääsy tähän yhteiseen kokoelmaan, kertoo e-kirjastohankkeen projektipäällikkö Suvi Sivulainen. Kunnat tekevät päätöksiä e-kirjastoon liittymisestä loppuvuoden aikana.
Sivulaisen mukaan ykköstavoitteena on, että kaikilla Suomessa olisi tasa-arvoinen mahdollisuus päästä isompien kokoelmien ääreen. Nyt määrissä on suuria vaihteluja. Pienimmillään tarjolla on alle tuhat nimikettä.
– Voi esimerkiksi olla, että lomailevalla mökkiläisellä on oman kotikirjastonsa kautta pääsy laajaan aineistoon, naapurissa asuvalla paikkakuntalaisella ei, hän kuvaa nykytilanteen vinoutuneisuutta.
Eri aineistoja joutuu toistaiseksi myös hakemaan eri paikoista: tuolta suomenkielisiä e-kirjoja, tuolta taas digilehtiä. Teknisiä ratkaisujakin on käytössä useita.
– Jatkossa käyttäjä saa aineistot yhdellä kirjautumisella yhdestä paikasta, e-kirjastosta.
E-kirjastossakin voi päätyä jonoon
E-kirjastosta ei tule oikotietä päästä nopeasti ja varmasti kiinni hittikirjoihin.
Kirjastoilla ei ole aikeita haastaa kirjabisnestä ja kilpailla kaupallisten äänikirjapalvelujen kanssa – eikä myöskään rahaa hankkia digiaineistojen käyttöoikeuksia määrättömästi.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kirjastojen printtikirjojen tapaan myös e-kirjastossa joutuu jonottamaan suosituimpia nimikkeitä.
– Aineistoja ei tule rajattomasti saataville kaikille yhtä aikaa, Sivulainen tiivistää.
Kirjastot toki kilpailuttavat hankintansa, mutta muutoin perinteisen printtiaineiston ja digiaineiston hankinnassa on iso ero. Kirjastot voivat ostaa printtikirjoja vapaasti, mutta digiaineistoa saadaan vain, jos sen omistaja haluaa myydä käyttöoikeuksia.
Kirjojen kustantajat ja muut aineistojen oikeuksien haltijat ovat osin suhtautuneet e-kirjastoon varauksellisesti. Niiden huolena on juuri se, miten e-kirjasto vaikuttaa markkinoihin ja vähentääkö se printtikirjojen myyntiä.
Digitaalisista aineistoista kertyvät tuotot kirjailijalle ja kustantajalle ovat pienempiä kuin painetun aineiston tuotot. Sivulainen uskoo, että tilanne helpottuu, kunhan kustantajien kanssa päästään yhteisymmärrykseen sopivasta mallista käyttöoikeuksien myyntiin.
Digiaineistot toistaiseksi hyvin pieniä
Sivulaisen mukaan ajatuksena ei ole väkisin edistää kirjastojen aineiston digitaalisuutta, vaan ennemmin vastata kirjastojen asiakkaiden tarpeeseen.
Lähimpien 5–15 vuoden aikana suunta vienee joka tapauksessa enenevästi printistä kohti digiaineistoja. Toistaiseksi digiaineistot ovat kirjastoissa hyvin suppeita.
E-kirjojen ja e-äänikirjojen osuus kokoelmissa on vajaa kaksi prosenttia ja lainojen osuus on 2,3 prosenttia kirjojen kokonaislainauksesta. Kunnittain tilanne vaihtelee toki jonkin verran.
Digiaineistoista suosituimpia ovat lehdet. Kirjastojen e-lehtiä luettiin viime vuonna 6,4 miljoonaa kertaa ja e- ja äänikirjoja lainattiin 1,6 miljoonaa kertaa.
Digitaaliset aineistot ovat kirjastoille kalliimpia kuin kirjat ja muu printtiaineisto. Kun uusista hankinnoista noin kahdeksan prosenttia on digitaalisia, niin digiaineistojen osuus kustannuksista on lähes 12 prosenttia, Sivulainen vertaa.
E-kirjastoon mukaan lähtevät kunnat maksavat palvelusta 0,7 euroa asukasta kohden vuodessa. Osassa kuntia kirjastojen digiaineistoihin käytetään nyt selvästi tätä vähemmän, osassa taas jopa yli kaksi euroa asukasta kohti.
Tunnuksiin tarvitaan vahva tunnistautuminen
E-kirjastoa voi käyttää, jos oma kotikunta on siinä mukana.
Ensimmäisellä kerralla vaaditaan vahvaa tunnistautumista eli henkilöllisyyden todentamista sähköisesti, esimerkiksi verkkopankkitunnuksilla. Sen jälkeen luodaan oma kirjastotunnus, jolla jatkossa pääsee sisään.
Aluksi käytössä on helppokäyttöinen mobiilisovellus, myöhemmin kirjastoa voi käyttää myös verkkosivun kautta.
Tunnuksen voi luoda joko e-kirjaston mobiilisovelluksessa tai omassa lähikirjastossa, jos esimerkiksi arvelee tarvitsevansa tunnuksen luomisessa apua.
Kansalliskirjasto koordinoi
Yhteisen e-kirjaston kokoelmassa on kotimaisia e- ja äänikirjoja, ulkomaisia e- ja äänikirjoja sekä kotimaisia etäkäyttöisiä digilehtiä.
Ruotsinkielistä aineistoa hankitaan sekä suomalaisilta että ruotsalaisilta kustantajilta. Ulkomaisesta aineistosta valtaosa on englanninkielistä, mutta tavoitteena on hankkia jonkin verran aineistoa myös muilla kielillä.
E-kirjastohanketta on toteutettu opetus- ja kulttuuriministeriön projektirahoituksella, ja sitä on vetänyt Helsingin kaupunginkirjasto.
Ensi vuoden alusta alkaen e-kirjastoa koordinoidaan ja kehitetään Kansalliskirjastoon perustettavassa e-kirjastoyksikössä.