Eurajokelaislähtöisestä Lea Kaupista tuli 25 vuotta sitten Suomen ympäristökeskuksen ensimmäinen pääjohtaja. Siis käytännössä ensimmäinen, sillä virkaan nimitetty Kaj Bärlund siirtyi vain muutaman kuukauden jälkeen Geneveen YK:n palvelukseen.
Neljännesvuosisadassa ympäristökysymykset ovat nousseet yhä tärkeämmiksi.
– Sellaista aaltoliikettä se on ollut. Välillä on uusia aiheita noussut otsikoihin ja sitten taas vähäksi aikaa ympäristöasiat ovat jääneet marginaaliin.
– Aivan viime vuosina on tapahtunut suurin muutos, kun kytkös talouteen on vahvistunut. Ymmärretään, ettei kaikki ratkea teknologialla, vaan vaaditaan myös isoja muutoksia toimintaamme, summaa marraskuun alussa eläkkeelle siirtynyt Kauppi.
Hyvänä esimerkkinä hän mainitsee EU:n koronaelvytyspaketin, jonka rahaa on määrä käyttää kestävän kehityksen ja kasvun hankkeisiin. Etusijalla on ilmastonmuutoksen torjunta.
– Ajattelussa on merkittävä muutos. Toivottavasti se aidosti myös toteutuu.
Happamoituminen saatiin kuriin
Pystytäänkö ympäristökysymykset ratkaisemaan kestävällä tavalla?
– Kyllä. Olen usein sanonut, että se on tahdosta kiinni. Kun riittävän monet tahtovat, löytyvät keinot ja rahat. Ei kannata luopua toivosta.
Kauppi muistelee, että 1980-luvulla happamoituminen nousi vahvasti pinnalle.
– Tilanne näytti koko Euroopassa alkuun pahalta, mutta yhteisillä sopimuksilla asia saatiin aika nopeasti hallintaan. Sama hyvä kehitys on nähtävissä Suomen järvissä. Ne ovat selvästi paremmassa kunnossa kuin takavuosina.
Raumanmeren tila huononee
Eteenpäin on menty, mutta monessa myös taaksepäin. Esimerkiksi meille rakkaan Raumanmeren tila on huononemassa.
– Se on tosi huono uutinen, eikä suuntaa ole helppo kääntää nopeasti, kesiään Eurajoella viettävä Kauppi sanoo.
Kotirannassa Helsingin Lauttasaaressa hän on voinut iloita meren puhdistumisesta. Suomenlahden vointi alkoi kohentua vähitellen, kun Pietarin jätevesien käsittely tehostui.
– Ilmastonmuutos vaikeuttaa Selkämeren tilannetta. Ravinteita menee maalta mereen entistä enemmän, kun ei ole kunnon talvia. Maa- ja metsätalouden tuotantotapoja tulisi miettiä uudelleen, Kauppi toteaa.
Lantaongelma pitää ratkaista
Lounais-Suomessa on paljon eläintuotantoa. Lantaa piisaa liiankin kanssa pelloille levitettäväksi. Sisämaassa sille olisi tarvetta.
– Lietelantaa ei voi tai kannata kuskata kovin pitkiä matkoja. Lanta pitää kuivattaa, jotta sitä voi siirtää kauemmaksi.
– Se ei voi olla mahdotonta. Olen yrittänyt sanoa, että tämän tulee Itämeren suojelussa olla seuraava asia, johon tosissaan tartutaan. Hinnoittelulla ja tukipolitiikalla voidaan nopeuttaa kehitystä, Kauppi uskoo.
Biolan teki vastaavan tempun jo aikoinaan, kun se muutti kanankakan ongelmasta bisnekseksi.
– Lannasta on kehitettävä oikea tuote. Minusta Suomen kannattaa olla tässä nopeasti liikkeellä.
Kauppi huomauttaa tässäkin yhteydessä, että paljon on myös tehty. Kaupunkien ja teollisuuden jätevesikuormitus on painettu paljon alemmalle tasolle kuin 1970-luvulla.
– Myös monien haitallisten aineiden pitoisuudet kaloissa ovat vähentyneet. Haluan uskoa parempaan huomiseen, Kauppi sanoo.
Siihen on hyvä lopettaa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.