.
Kirjailija Sinikka Nopolan Ei tehdä täst ny numeroo -kirjaa myötäillen Katariina Korteniemi toteaa pariinkin otteeseen, että naisista ja asepalveluksesta on tehnyt ongelma, mitä se ei ole.– Ei tämä nyt mitään sen kummallisempaa ole, hän toteaa.
Korteniemi, 21, suhtautuu asepalvelukseen samalla tavalla kuin mihin tahansa yhteiskunnan velvoitteeseen. Miksi naisia ja miehiä pitäisi kohdella eri tavalla?
Korteniemi kotiutui armeijasta juuri ennen juhannusta reservin vänrikkinä. Hän aloitti palveluksen Säkylässä, kävi Haminassa reserviupseerikurssin Reserviupseerikoulussa ja palasi loppuajaksi takaisin Säkylään.
Isona astronautiksi
Tuo vuosi oli haave, joka hänellä oli ollut pitkään. Se perustuu vahvaan maanpuolustustahtoon, jonka hän uskoo perineensä, muuta selitystä ei löydy.
Paitsi yksi syy muistuu mieleen.
– Olin varmaan kymmenvuotias, kun halusin astronautiksi. Olin saanut selville, että helpoiten se onnistuu, jos on koelentäjä. Siksi halusin armeijan lentäjäksi, Korteniemi hymyilee muistolleen.
Oman huoneen seinällä, jossakin siellä Twilight-elokuvan julisteiden joukossa, oli lehtileikkeitä Nasasta ja astronauteista.Astronautti-vaihe kesti vain hetken, mutta ajatus armeijasta jäi ajatuksiin.
Se ponnahti uudelleen esiin viime vuonna, kun Katariina Korteniemi halusi pitää opinnoissa välivuoden.
Välivuotena armeijaan
Rauman Lyseon lukiosta vuonna 2017 valmistunut Korteniemi alkoi opiskella fysiikkaa Turun yliopistossa.Hän oli aina kuitenkin haaveillut ensisijaisesti lääkärin ammatista, ja toisella hakukerralla tärppäsikin. Fysiikka ei vaan napannut, hän sanoo.
Paikka Kuopiossa Itä-Suomen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa oli jo varmistunut, kun Korteniemi astui armeijan harmaisiin kesäkuussa 2018 Säkylässä.
Välivuodella oli tarkoitus. Huvitteluvuotta hän ei alun perinkään ajatellut pitävänsä.
– Ei ollut mielessä, että olisi mennyt vaikka maailmaa kiertämään. Välivuosi oli nimenomaan armeijaa varten.
Maata puolustamaan
Katariina Korteniemi pohtii, että hänellä oli hyvä edellytykset armeijaan. Maanpuolustustahto on aina ollut korkealla ja hän luonnehtii itseään isänmaalliseksi.
– Jos tulisi sellainen tilanne, että tarvitaan porukkaa puolustamaan Suomea, haluaisin lähteä muiden kanssa puolustamaan tätä meidän maatamme. Olen aina ollut kiitollinen siitä, että saan elää Suomessa.
– Tietysti pitää olla myös kiinnostusta, motivaatiota ja halua haastaa itseään, hän listaa asepalvelukseen hakemisen edellytyksiä.
Vaarin kyyneleet
Lähiympäristö suhtautui Korteniemen armeijasuunnitelmiin hyvin ja innostuneesti.Hän on molempien sukujen ensimmäinen nainen armeijan palveluksessa.
Innostuksen ja kannustuksen keskellä oli yksi ihminen, jolle Korteniemen päätös oli vaikea paikka.
– Vaarille tuli itku, kun hän kuuli, että menen armeijaan. Ei minkään muun kuin sen takia, että hän pelkäsi sen häiritsevän opintoja. Vaari on nimittäin hyvin ylpeä siitä, että minusta tulee lääkäri.
Vaarin pelko oli turha. Vaikka Korteniemi myöntää, että jossain vaiheessa armeijavuotta mielessä kävi ajatus sotilasurasta, lääketieteellinen vei voiton.
– Lääkäriopinnot ovat kuitenkin aina olleet se ykkösjuttu.
Odotukset ylittyivät
Katariina Korteniemi halusi pitää ennakko-odotukset ”aika lailla minissä”, että ei tulisi pettymyksiä.
Hän sanoo nyt, että odotukset ylittyivät moninkertaisesti. Hän oppi tuntemaan itseään paremmin ja oivalsi, että toimintakyvyn rajat ovat paljon pidemmällä kuin mitä hän oletti.
– Ihminen pystyy enempään kuin mitä hän uskoo. Stressin- ja paineensietokyky kasvoivat vuoden aikana samoin kuin sosiaaliset taidot.
– Armeijassa oppii tulemaan toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Tutustuin ihmisiin, joihin en siviilissä olisi varmaan ikinä tutustunut.
Yksi tärkeä oppi on ollut johtamistaitojen kehittyminen.
Kielteisiä kokemuksia armeija-ajasta ei mieleen tule, paitsi rankat suoritukset– Jälkeenpäin nekin ovat olleet ihan parhaimpia hetkiä. Niissä tiivistyvät yhdessä tekeminen, kun ollaan tsempattu toisiamme.
Tasa-arvosta puhuttiin
Säkylässä alokasaikana Katariina Korteniemen kanssa samassa tuvassa oli kymmenen muuta naista. Meillä oli ihan mahtava tupa, hän kiittelee.
Tuvassa puhuttiin kaikenlaisia asioita, myös armeija ja tasa-arvo puhutti. Moni oli sitä mieltä, että naisten hakeminen armeijaan on hankalaa.
– Paperisota on melkoinen ja netissä täytyy tietää tarkkaan, mitä hakee ja mistä, Korteniemi myöntää. Sitäkin mietittiin, että miksi vapaaehtoiseen palvelukseen hakevat naiset joutuvat itse kustantamaan lääkärintarkastuksen. Alokkaat eivät ole ainoita, jotka tätäkin pohtivat.
– Minulle tarkastuksen tehnyt lääkäri oli sitä mieltä, että on epätasa-arvoista, että joudun maksamaan tarkastuksen tekemisestä.
Kohtelu oli kaikille sama
Armeija-aikana Katariina Korteniemi ei kertaakaan kokenut, että häntä olisi kohdeltu eri tavalla siksi, että hän on nainen.
Hän kokee, että myös silloin, kun edessä oli 200 alokasta käskytettävänä, kaikki sujui hyvin. Armeija kasvatti rohkeutta ja antoi lisää itsevarmuutta. Sukupuolella ei ollut väliä.
Joskus tosin heitettiin pientä läppää.
– Kantahenkilökuntaan kuuluva saattoi sanoa, että ”no niin äijät ja muijat”. Olisihan hän voinut sanoa pelkästään äijät, sillä niitähän me kaikki olimme!
Sotilaslääketiedettä, miksi ei
Katariina Korteniemi heitti armeijalle hyvästit 20. kesäkuuta. Ikävä ei ole tullut, vaikka hän sanookin, että ”lähtisin uudelleen koska tahansa”.
– Opiskelut maistuvat taas. Odotan paljon, että pääsen kiinni normaaliin elämään.
Sitä Korteniemi ei vielä tiedä, mikä lääkäri hänestä tulee isona. Vaihtoehtoja on monia: ehkä lastenlääkäri tai sitten psykiatri tai kenties sydänlääkäri.
Sotilaslääketiedekin on käynyt mielessä.
Kymmenen kertaa hyvää yötä
Otetaan vähän takaisin. Korteniemi sanoi, että armeijaa ei ole ikävä, mutta jotakin kuitenkin jää kaipaamaan.
Kun hän syksyllä Kuopiossa painaa päänsä tyynyyn yksiössään, huikataan hyvät yöt viestipalvelussa.
– Sitä jään kaipaamaan, että kun illalla tuvassa sanoi hyvää yötä, sai kymmenen hyvää yötä -vastausta.
”Kutsuntoihin velvoitettava myös naiset”
Kysymys siitä, miten asepalvelusta tulisi Suomessa muuttaa, on reservin vänrikki Katariina Korteniemen mielestä vaikea.
Lähtökohta kuitenkin on, että kaikilla, sukupuoleen katsomatta, tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus suorittaa asepalvelus.
– Luulen, että ei ole sellaista lopputulosta, joka olisi kaikille paras mahdollinen. Aina joku kokee tulleensa kohdelluksi epätasa-arvoisesti.
Yksi varteenotettava vaihtoehto Korteniemen mukaan on se, että sekä naiset että miehet velvoitettaisiin kutsuntoihin, missä tehtäisiin karsintaa sopivuuden mukaan.
Esimerkiksi Norjassa kaikki saavat kutsun, mutta kutsun saanut päättää itse, lähteekö armeijaan vai ei.
Nykytilanteessa Katariina Korteniemi toivoo naisille rohkeutta hakea ja lähteä armeijaan.
– Tiedän monia naisia, jotka olisivat hyvin päteviä mutta jotka eivät jostain syystä hakeudu asepalvelukseen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.