Leppästen perheessä pelataan paljon erilaisia pelejä. Tällä kertaa vuorossa on Uno-matsi Jerry-pojan kanssa. Kuva: Juha Sinisalo
Raumalainen Salla Leppänen, 45, tunsi pitkään elämänsä olevan kummallisen hankalaa. Takana oli muun muassa useita masennusdiagnooseja, jotka yksi kerrallaan osoittautuivat virheellisiksi. Masennuslääkitys ei tuonut oloon parannusta, mutta ei Salla kokenut itseään masentuneeksikaan. Hän oli vain pohjattoman väsynyt.
Lopulta naisen aviomies otti esiin mahdollisuuden adhd-oireyhtymästä eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä.
– Minulla oli ongelmia arjen hallinnassa ja yleistä levottomuutta. Unohtelin asioita ja myöhästelin sovituista tapaamisista.
Syksyllä 2019 Salla meni työterveyteen, josta sai lähetteen aikuispsykiatrialle. Lopullinen diagnoosi tuli kahdeksan kuukautta myöhemmin.
Kuukaudet pitivät sisällään muun muassa useita haastatteluja. Haastatteluun pääsi myös Sallan äiti, sillä kyseessä on synnynnäinen häiriö.
Unohtelua ja levottomuutta
Salla on kokenut olevansa aina hiukan outo, lapsellinen ja muottiin sopimaton. Arjen hallintaan hän loi jo vuosia sitten oman lappusysteeminsä, jonka avulla asiat ovat hoituneet, eivätkä ongelmat ole näkyneet ulkopuolisille.
– Muistiin liittyvät asiat ovat turhauttavia. En muista nimiä, ohjeita enkä sovittuja asioita ellen kirjoita niitä ylös. Se on myös erittäin noloa.
Välillä Salla epäili sairastavansa jotain muistisairauden varhaista muotoa. Muistiongelmien lisäksi adhd-oireet näkyivät sosiaalisissa kanssakäymisissä. Keskusteluissa nainen puhui helposti toisen päälle, eikä jaksanut kuunnella loppuun.
– Usein pakenin levottomuuttani puhelimen ruudulle. Saatoin siinä unohtaa kaiken, mitä oli kaksi sekuntia aikaisemmin puhuttu. Käytökseni tuntui miehestäni hyvin välinpitämättömältä. Itse en edes tiedostanut toimintatapaani.
Matto-ostoksille ruokapöydästä
Motorinen levottomuus näkyi naisen elämässä muun muassa hiusten näpräämisenä.
– Lääkärin vastaanotolla riisuin kenkäni moneen kertaan ja tipuin jopa tuolilta. Itse en näitä toimiani rekisteröinyt, mutta luin ne lääkärin lausunnosta.
Yksi vaikeimmista asioista Sallalle on ollut asioiden loppuun saattaminen. Se on vaatinut todella paljon voimia. Tyypillisesti adhd-häiriöstä kärsivä jättää asiat puolitiehen.
– Minulla saattoi olla 100 asiaa kesken samaan aikaan. Saatoin siivota vaatekaappia, laittaa ruokaa ja tiskata samalla minuutilla. Pystyin kuitenkin hallitsemaan kaaosta, eikä meillä ole koskaan ollut sotkuista, päinvastoin.
Impulsiivisuus liittyy usein myös adhd-häiriöön. Monella diagnoosin saaneella raha-asiat voivat olla solmussa. Sallalla tätä ongelmaa ei ole ollut.
Impulsiivisuus on näyttäytynyt häneen kohdallaan toisella tavalla.
– Olen kerran lähtenyt jopa ruokapöydästä ostamaan mattoa. Se piti silloin saada heti. En voinut odottaa ruokailun päättymistä.
Kalenteri ja muistilaput jääkaapin ovissa helpottavat Salla Leppäsen arkea. Adhd-oireyhtymän vuoksi hänen on vaikea muistaa muun muassa nimiä ja sovittuja tapaamisia. Kuva: Juha Sinisalo
Diagnoosi oli helpotus
Diagnoosin saaminen oli Sallalle helpotus, vaikka se toi mukanaan valtavan tunnemyrskyn.
– Olin hyvin hämmentynyt. Kävin läpi koko tunnekirjon ilosta suruun ja vihaan. Tunsin tunteita sen lapsi-Sallan puolesta, jolla oli ollut aina koulussa ja opiskeluissa vaikeata.
Koulussa Salla oli tunnollinen oppilas, joka suoriutui koulutehtävistä valtavalla työmäärällä. Siitä huolimatta hän kuuli usein, ettei hänestä olisi mihinkään.
– En todellakaan ollut laiska, vaikka siltä saattoi vaikuttaa
Erityisen vaikeita tilanteita koulussa olivat kokeet.
– Kun aivot eivät toimi tarpeeksi pitkään, oli kokeiden tekeminen vaikeaa. Hankaluudet alkoivat heti, jos koe meni useampisivuiseksi. Nykyään adhd-lapsi voi tehdä kokeen monessa osassa, tietää Salla.Adhd-oireiseen liitetään helposti vahvoja stereotypioita. Vahvin mielikuva lienee se, että adhd-oireyhtymästä kärsivän elämä on kokonaisvaltaisessa kaaoksessa ja henkilö käyttäytyy häiriköivästi.
– Se ei pidä paikkansa. Päässäni saattaa olla kaaos, mutta perheeni ja työni olen hoitanut aina hyvin. Ne asiat, joista olen aidosti kiinnostunut onnistuvat hyvin.
Päänsisäinen kohina laantui
Adhd-oireisen hoidossa käytetään muun muassa toiminnanohjausta, terapiaa ja lääkehoitoa. Lääkehoidon aloittaminen ei aluksi tuntunut Sallasta hyvältä ajatukselta. Lopulta lääkärin sanat saivat ajatuksen muuttumaan.
– Hän sanoi, että arkeni voisi olla paljon helpompaa. Silloin päätin, että kokeilen lääkitystä. En ole päätöstä katunut.
Sallan elämä muuttui lääkityksen aloituksen jälkeen viikossa. Ensin muutoksen huomasi jälleen hänen puolisonsa.
– Itkin parin viikon ajan joka aamu, kun tajusin, että pystyn keskittymään ja päänsisäinen kohina laantui. Pystyin jopa lukemaan kirjaa ja katsomaan elokuvan loppuun, mikä oli ennen täysin mahdotonta.
Parisuhteen kommunikaatio-ongelmat ovat myös vähentyneet. Diagnoosin taakse ei saa Sallan mukaan kuitenkaan piiloutua.
– Se ei oikeuta minua tekemään tyhmyyksiä tai käyttäytymään huonosti. On kuitenkin hyvä, että mies tietää nyt paremmin sen, mistä omituisuuteni johtuu, nauraa Salla.
Aluksi Salla ei halunnut kertoa oireyhtymästään ulkopuolisille. Pian hän kuitenkin löysi netistä loistavan adhd-naisten vertaistukiryhmän, jonka avulla hän oppi hyväksymään asian. Hän luki myös Sari-Marika Durchmanin kirjoittaman Supervoimani Adhd -kirjan.
– Suosittelen kirjaa lämpimästi ihan kaikille. Se vääntää rautalangasta sen, mistä tässä oireyhtymässä on kysymys.
Moni puhuu adhd:sta sairautena. Salla haluaa puhua ennemmin ominaisuudesta.
– En todellakaan halua luopua pienistä omituisuuksistani, sillä tykkään olla minä.
Aikuiset sinnittelevät adhd-oireiden kanssa vuosiakin
Aikuisten adhd-oireyhtymästä kärsii arviolta noin 2–4 prosenttia aikuisväestöstä. Oireyhtymä on noin puolitoista kertaa yleisempi miehillä kuin naisilla. Sitä ei ole kuitenkaan aina helppo tunnistaa.Rauman aikuispsykiatrian vastaanotolla adhd-tutkimukset ja -hoito ovat osa arkityötä.
– Adhd-selvittelyjä on tehty kiihtyvällä vauhdilla jo muutaman vuoden ajan. Syy löytynee siitä, että asiasta puhutaan nykyään enemmän ja ihmisten tietoisuus asiasta on kasvanut, pohtii psykologi Mari Heikelä.
Aikuinen voi hakeutua tutkimuksiin esimerkiksi silloin, kun oma lapsi saa adhd-diagnoosin. Usein lapsen lähipiiristä löytyy adhd-aikuinen.
– Aikuiset sinnittelevät oireidensa kanssa jopa vuosikausia.
Lähes kaikki aikuiset kuvaavat diagnoosin saamista helpotukseksi, koska oma oireilu saa jonkinlaisen selityksen.
– Vaikuttavan hoidon myötä moni sanookin, että elää nyt elämänsä toista vaihetta. Arki ei ole enää niin kaoottista, työ- ja opiskelukyky myös parantuu huomattavasti.
Oirevariaatioita on monia erilaisia
Aikuisten adhd-oireet vaihtelevat paljon, sillä oireyhtymän sisällä on eri variaatioita.
Esimerkiksi lapsuuden motorinen levottomuus voi muuttua aikuisena sisäiseksi levottomuudeksi, joka saattaa näyttäytyä esimerkiksi rauhattomuutena tai vaikeuksina olla tilanteissa, joissa pitää olla pitkään paikallaan.
– Monet kuvailevat aivojen käyvän ikään kuin ylikierroksilla ajaen tekemään koko ajan jotain, vaikka olisi kuinka väsynyt, kuvailee Heikelä.
Pitkäkestoinen tarkkaavaisuuden ylläpito on yleensä ongelmallista. Adhd-oireinen lykkää helposti tylsien asioiden tekemistä.
– Toisaalta mielekkäät asiat voivat imeä adhd-oireisen todella pitkäksi ajaksi sisäänsä. Silloin puhutaan ylikeskittymisestä.
Jo diagnoosin saaminen voi helpottaa oireita
Jos aikuinen epäilee kärsivänsä adhd:n oireista, voi ensin ottaa yhteyttä esimerkiksi perusterveydenhuoltoon tai työterveyteen. Tarvittaessa lääkäri kirjoittaa lähetteen erikoissairaanhoitoon.Adhd:n oireita voidaan hoitaa monella tavalla.
– Lääkehoitoa on yksi, mutta sen lisäksi on mahdollista saada erilaisia psykososiaalisia hoitoja. Lisäksi on olemassa monia vertaistuki- ja sopeutumisryhmiä.
Usein pelkkä diagnoosin saaminen helpottaa ihmisen elämää.
– Monet oppivat kompensoimaan oireiden aiheuttamaa haittaa, ja apua on paljon saatavilla.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.