Tomas Jouhilammen tarina hiljentää helposti kuulijansa.
– En tiedä mitään säälittävämpää kuin että mennään porukalla jonkun kimppuun tai nöyryytetään ja kuvataan sitä. Oikeasti keksikää parempaa tekemistä.
– Ennen vanhaan tuollaiset olisi naureskeltu kotiin. Samaa tasoa kuin se, että liikkuu kaupungilla veitsen tai "mutkan" kanssa, pitkä, lihaksikas ja kasvoistaankin tatuoitu nuorukainen jatkaa kuullessaan Rauman pohjoisosissa leikkipuistossa nuoren pahoinpidelleistä häiriköistä.
Vaikka Tomas Jouhilammen, 26, taustoja ei tietäisi, pelkkä ulkoinen olemus antaisi sanoille painoarvoa.
Ulkokuoren takana on kuitenkin pidempi tarina. Katkonaisella kävelyllä, puheella ja värisevillä käsillä syynsä.
Yksi päihteiden ja väkivallanhuuruinen ilta aiheuttivat vakavan aivovamman, kolmen viikon kooman ja neliraajahalvauksen.
Voittamattomaksi itsensä luullut katutappelija kohtasi kovempansa.
Jouhilammen elämä muuttui täysin vain 15 vuoden iässä.
Tosin tie jota hän oli etenemässä, oli hänen mukaansa vielä karumpi.
– Muistan kun yläasteella sammuin kesken koulupäivän. Opettaja löi kirjat pulpettiin ja sanoi, että tuo tie vie sinut hautaan, linnaan tai katuojaan. Siellä minä varmasti olisin.
– Osa kavereistani havahtui kohtaloni jälkeen ja lopetti hölmöilyt. Osa ei lopettanut ja heitä on linnassa. Eikä niin kovin kivoista jutuista, Jouhilampi kertoo.
"Olen monilta pyytänyt anteeksi"
Pitkän kuntoutuksen läpi käynyt Tomas Jouhilampi tietää, millainen hinta väkivallalla on.
Hän päätti noin vuosi sitten alkaa puhua aiheesta, kun puhujakeikka naantalilaisessa koulussa sai vahvaa vastakaikua.
Jouhilampi innostui, perusti Tiktok-tilin ja alkoi kiertää laajemmin luennoimassa.
Sano STOP-väkivallalle on tuonut pelkkää positiivista palautetta.
Hänen julistama viestinsä tausta sen sijaan ei ole kehuttava. Se on tositarina, miten käy, kun neljäsluokkalaisena hyppää päihteiden maailmaan.
Hän kertoi juoneensa, käyttäneensä aineita ja haastaneensa riitaa joka päivä. Hän tappeli koulussa, kotona ja kaduilla.
Luentonsa väkivaltaisimmasta tarinasta on pahastuttukin. Siinä Jouhilampi yllytti kaverinsa hakkaamaan pienen tyttärensä kanssa luistelemaan tulleen perheenisän kuoleman partaalle.
– Olin nuori, jolla oli niin paljon viha- ja päihdeongelmia. Kaikkia ystäviäni kiinnosti päihteet ja tappeleminen. Halusin jatkaa heidän jalanjäljissään, he tuntuivat minusta siisteimmiltä tyypeiltä ikinä.
– Mua hävettää nykyään, miten sekaisin ajastusmaailmani oli. Silloin en katunut, mutta nyt kadun. Olen monilta pyytänyt anteeksi.
Haaveena muutto Raumalle
Huonot kotiolot, liika energia, päihteet ja kaveriporukan vaikutus.
Siinä muun muassa syitä sille, joiden vuoksi Tomas Jouhilampi mielestään ajautui elämässään sivuraiteille.
– Olen käynyt kaikki terapiat ja päihdepolit läpi. Kaikilla laitoksilla on uhkailtu. Ilmoitin vain, että karkaan niistä ensimmäisenä päivänä. Olin jo luonut suunnitelmat paosta.
Hän uskoo, että ainoastaan hyvä harrastus tai vakuuttava kokemusasiantuntija olisi voinut hänen 15-vuotiaana pysäyttää.
Hän nyrkkeili ja vapaaotteli hetken, mutta sitten päihteiden vetovoima vei voiton.
– Jos joku olisi tullut sanomaan, että olen niissä lajeissa hyvä ja kannustanut jatkamaan, olisin ehkä jäänyt sinne.
Nykyisin Jouhilampi elää aivovammansa varjostamaa elämää.
Hän on yksivuotiaana pojan isä, ja kokee nykyisin Rauman toiseksi kotikaupungikseen.
– Lapseni äiti on raumalainen. On itse asiassa yksi unelmistani muuttaa tänne. Tämä on niin kaunis kaupunki etenkin kesäisin.
Vanhemmuus on tuonut Jouhilammen ajatteluun uudenlaista näkökulmaa. Hän alkaa voida fyysisesti pahoin, kun kuuleekin nuorten väkivaltaisuudesta.
Hän on hyvin huolissaan nykynuorten käytöksestä. Hän välittää viestiä, että päihteet ja väkivalta eivät voi tuoda mitään hyvää elämään.
– Kannattaa etsiä parempaa kaveriseuraa. Ei se irrottautuminen vaikeaa ole, pitää vaan näyttää se riittävän tarmokkaasti.
– Haluatko elää itsesi kanssa, jos olet satuttanut toista tai päättänyt jopa hänen elämänsä?
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.