Rauma Festivo on tänä vuonna vahvasti poikkitaiteellinen.
Yksi esiintyjistä on palkittu pohjoissaamelainen rap-artisti Áilu Valle, joka nähdään koko perheen Battle-esityksessä sekä niin ikään saamelaisen tanssitaiteilijan Auri Aholan monitaiteisessa Viehâ-näyttämöteoksessa, josta nähdään Raumalle sovellettu versio.
Juuret esillä luontevasti
Saamelaisuus näkyy monin tavoin sekä Aholan että Vallen taiteellisessa työssä – ja nyt myös kamarimusiikkifestivaalilla.
Omat juuret, historia ja kulttuuriperintö saavat Aholan mukaan näkyä omassa tekemisessä aina kun ne siihen luontevasti istuvat.
– Viehâssa saamelaisuus on koko teoksen lähtökohta ja kantava voima, hän sanoo.
Viehân eli Väen spoken word -tekstit ovat Aholan isoisoisän sekä Vallen, joka myös joikaa esityksessä. Viehâ valmistui tammikuussa Rovaniemen taidemuseoon, kun koko muu Suomi vielä oli koronan takia kiinni.
– Teos on paikkasidonnaisuutensa takia hankala siirrettävä ja Raumallekin se rakennetaan Sepän talon ehdoilla, Auri Ahola sanoo.
Monikielisessä esityksessä kuullaan sekä Aholan äidinkieltä, inarinsaamea, Vallen puhumaa pohjoissaamea että suomea.
Samassa esityksessä oman teoksena Festivon taiteilijoista koostuvan yhtyeen kanssa esittää raumalaislähtöinen Esko Grundström.
Leikkimielistä kisaa
Helsingin kautta Raumalle maanantaina tulleet taiteilijat aloittivat visiittinsä kuitenkin Aholan ja Jimi Kettusen luoman Battlen lämmittelyllä. Utsjoella ensiesityksensä 2017 saanutta taiteidenvälistä ”lajikamppailua” ei pariin kolmeen vuoteen ole esitetty.
Rauma-salin lavalle astuu Battlessa kaksi joukkuetta, josta toisen muodostavat räppäävä Valle ja ballerina Ahola, toisen viulisti Terhi Paldanius ja breikkaaja Simeoni ”Slyrre äS” Juoperi.
Crossover on entuudestaan tuttua Meidän festivaalilta Raumalle saapuvalle Vallelle, jossa hän veti perinteisen räppikeikan.
– Voi sanoa, että ihan mukavuusalueella ollaan myös täällä, sillä olen jo aiemmin tehnyt vastaavanlaisia hyppyjä.
Opetusvälineestä oma ääni
Pienestä Kaamasmukan kylästä Utsjoelta lähtöisin olevan Vallen oma musiikki sai alkunsa jo kouluaikoina, aluksi hän räppäsi englanniksi ja suomeksi, myöhemmin kieleksi vaihtui myös pohjoissaame.
– Kielet taipuvat eri tavalla. Saamen kielellä räppääminen on runollisempaa, se on lähempänä omaa sisimpää ja tunteita.
Nykyään Vallen kieli valikoituu kuulijoiden mukaan, kun tavoitellaan isoa yleisöä, se on suomi. Kantaaottavien räppien aiheena ovat muun muassa luonto, ihmisen luontoyhteys sekä kapitalismikritiikki.
Viimeisimmällä sooloalbumilla äänimaailma on rakennettu luonnon omien äänien päälle. Seuraava, tarinankerronnallinen albumi valmistuu yhdessä saamelaisen muusikon Amocin kanssa, ja on sekä inarin- että pohjoissaamenkielinen.
Saamen kielen opettajaksi opiskellut Valle valitsi räpin alun perin opettamisen työkaluksi ja oppilaiden kielen opiskelun inspiroimiseen, mutta musiikkigenre vei mennessään ja opettajan työt jäivät.
– En koskaan ajatellut, että räppäämisestä tulisi ammatti, hän toteaa.
Kahden kulttuurin välissä
Kummallekin taiteilijalle kahdessa kulttuurissa eläminen on rikkaus, mutta aiheuttaa myös ristiriitoja. Molemmat ovat valinneet asuinpaikakseen Lapin, Ahola asuu Inarissa, Valle Ivalossa. Työt vievät kuitenkin usein kohti etelää. Valle tosin esiintyy paljon Norjan puolella, jossa esiintymiskeikkoja on enemmän kuin Suomessa.
– Se ristiriita on ehkä siinä, kumpaan maailmaan kuuluu ja kummassa toimii. Saamelaisessa yhteisössä Inarissa ei ammatillisesti ole samoja mahdollisuuksia kuin etelässä, ei voi tehdä monipuolisesti taiteilijan töitä, jos on vain kotona, se kai on se hankaluus, Ahola pohtii.
Aina sanansaattajia
Saamelaisuus näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa Aholan ja Vallen mukaan melko hyvin yksittäisten taiteilijoiden työn kautta, mutta suomalaisilla on edelleen hatarat tiedot kulttuurista. Se ei Aholan mukaan kuitenkaan ole ihmisten, vaan rakenteiden vika.
– Usein joutuu opettajan tai valistajan rooliin, harvoin on tilanteita, joissa puhuttaisiin vain taiteesta, hän sanoo.
Toisaalta hänen mukaansa on hyvä, että ihmiset kysyvät, jos eivät tiedä.
– Yksittäinen taiteilija ei silti puhu koko yhteisönsä suulla eikä ole koko kulttuurinsa edustaja, Valle kuitenkin muistuttaa.
Suomalaisten tietämystä saamelaisuudesta on hänen mukaansa kasvattanut sosiaalinen media, jossa monet saamelaiset vaikuttajat jakavat ahkerasti tietoa.
Silkkaa crossoveria
Räppäri Áilu Valle istuu hyvin Rauma Festivon tämän vuoden esiintyjäjoukkoon, jossa kamarimusiikin taitajien ohella on myös tanssin, sirkustaiteen, kuvataiteen ja elokuvan taitajia.
Ohjelmiston taiteellinen johtaja Siljamari Heikinheimo on koonnut yhdessä taiteellisen partnerinsa Auri Aholan kanssa. Taiteidenvälisyys näkyi ohjelmistossa jo viime vuonna.
– Taiteenlajien yhdistäminen on useimmille taiteilijoille nykyään hyvin tavallista ja raja-aidat alkavat olla yhä matalampia, Heikinheimo sanoo.
Klassisen musiikin konserttikulttuuri pohjautuu hänen mukaansa silti yhä vahvasti traditioon.
– Tuoreet lähestymistavat ovat tervetulleita ja pitävät kulttuurin elävänä ja ajassa kiinni. Perinteetkin ovat totta kai tärkeitä.
Taiteidenvälisyydessä on hänen mukaansa parhaimmillaan kysymys ilmaisun laajentumisesta.
– Minua kiehtovat ne loputtomat mahdollisuudet mitä esimerkiksi musiikin, sirkuksen, teatterin, tanssin, elokuvan ja kuvataiteen eri yhdistelmillä voidaan saavuttaa.
Viikon ohjelmistolla tavoitellaan yleisölle elämyksiä arjen yläpuolella ja hetkiä, jotka jättävät jäljen.
– Festivossa on tänä kesänä mukana paljon uusia kasvoja. Odotan innolla sekä taiteilijoiden keskinäisiä kohtaamisia että heidän kohtaamisia yleisön kanssa.
Ohjelmistoon on jouduttu tekemään pieniä muutoksia. B-boy Jimi Kettusen paikalla keskiviikon Taituruuden anarkia -konsertissa ja torstain Battlessa esiintyy Simeoni ”Slyrre äS” Juoperi. Breakdance-virtuoosi tunnetaan myös rap-artistina.
Sairastumisen vuoksi tanssitaiteilija Laura Koistisen ja Saku Koistisen osuus festivaalin tiistaina avaavasta Metamorfooseja-esityksestä jää pois.
Festivaalin taiteilijoihin voi tutustua myös viikon aikana järjestettävissa keskipäivän Festivo-toreissa, joihin on vapaa pääsy.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.