Metsähallituksen Walter Vuori ja Maximilian Gareis ottivat sup-laudat veneen perään, kun taas Pirita Anttila lähti laudallaan tutkimaan lähialueita.
Suuri oranssi vesikiikari, muutama heittohara, gps-laite, lyijykynällä varustettu kirjoituslausta ja kymmenisen toisiinsa kiinnitettyä kannellista näytepurkkia. Siinä osa varusteista, jotka Metsähallituksen Pirita Anttila nostaa sup-laudan päälle ennen vesille lähtöä Eurajoen Kuivalahdella. – Kaikki pitää vielä kiinnittää lautaan. Ehti nimittäin jo käydä niin, että yksi heittohara hukkui, kun se ei ollut kiinni, Anttila toteaa.
Simpukkalaji on kotoisin Meksinkonlahdelta
Tällainen varustelu on Metsähallituksen kolmikolla, joka tämän viikon aikana on kartoittanut Eurajoen jokisuiston aluetta.
Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMUn kartoittajat selvittävät uhanalaisten lajien esiintymistä lähes koko Suomen rannikkoalueilla. Kartoitusten kohteiksi on valittu seitsemän uhanalaista tai silmälläpidettäväksi luokiteltua lajia.
Metsähallituksen Walter Vuori kertoo, että viikko Eurajoella on ollut erittäin onnistunut.
– Väkkäränperältä löysimme otalehtivitaa, joka on yksi seitsemästä etsimästämme uhanalaisesta ja silmällä pidettävistä lajeista.
Samasta paikasta löytyi vielä mielenkiintoisempi tuttavuus, joka ei ollut edes seitsemän etsityn lajin joukossa.
Se oli vieraslaji, jolla ei ole vielä edes suomenkielistä nimeä.
– Väkkäränperältä löysimme luultavasti simpukkavieraslajin, siis luultavasti, sillä tarkempi määritys on vielä tekemättä. Siitä on aiemmin yksi havainto vuosi takaisin Loviisasta, Vuori kertoo.
Rangia cuneata -niminen simpukka on kotoisin Meksikonlahdelta, mistä se on levinnyt eri puolille maailmaa vieraslajina luultavasti laivojen painolastin mukana.
Ensimmäiset havainnot Itämereltä on jo vuodelta 2010 Kaliningradista, jonka jälkeen nopeasti leviää lajia on havaittu myös muissa Itämeren maissa.
Seitsemän eri lajia tarkassa etsinnässä
VELMU-ohjelma on kartoittanut Suomen merialueita jo lähes kaksi vuosikymmentä.
Tänä vuonna mereisiä uhanalaisia lajeja kartoitetaan Suomen rannikkovesistä nyt tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Lajien esiintymistä ennustavien mallien avulla on valikoitu noin 200 aluetta, joilta etsitään seitsemää uhanalaista lajia Torniosta Haminaan.
Eurajoelta löytyneen otalehtivitan lisäksi etsinnässä ovat lietetatar, tähtimukulaparta, nelilehtivesikuusi, vesipaunikko, upossarpio ja meriuposkuoriainen. Näiden lisäksi etsitään myös muun muassa erittäin uhanalaista piikkinäkinpartaista, josta havaintoja on toistaiseksi erittäin vähän.
Kartoitusten avulla kerätyn tiedon avulla malleja voidaan tulevaisuudessa kehittää entistä tarkemmiksi. Lisäksi saadaan täysin uutta tietoa uhanalaisten lajien esiintyvyydestä.
Metsähallituksen mukaan uhanalaisten lajien kartoitus ja niiden elinalueiden suojelu on välttämätöntä meriluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Mutakylpyjä ja ruovikkokahlausta
Kun etsityistä lajeista moni on vesikasveja suojaisissa, on kartoittajilla ollut tiedossa mutakylpyjä ja ruovikkokahlausta.
– Meidän pitää olla valmiina kahlaamaan. Näkyvyys on ollut huono, joten olemme heittoharalla pohjaa pitkin käyneet alueita läpi. Eurajoessa näkyvyys oli sen verran hyvää, että vesikiikareilla ja laudan päältä tutkien näki jo ihan hyvin, Vuori kertoo.
Hänen mukaansa ihan koko Eurajoki-suistoa ei pystytä perkaamaan, mutta kartoittajat käyvät noin sadan metrin välein yhden neliömetrin alueen ja kirjaavat lajiston korttiin. Sen lisäksi he tutkivat ennakkomallinnuksessa määritetyjä alueita, joissa uhanalaisten lajien uskotaan viihtyvän.
Yhdeksältä alkavasta työpäivästä noin neljä vietetään sup-laudan päällä. Kun näytteet on kerätty, on lajimääritysten aika.
– Etsimissämme kohteissa on paljon maakasveja. Olemme koulutukseltamme meribiologeja, joten lajistomääritelmiin olemme käyttäneet paljon tunteja.
– Tämä on aika uutta meille, sillä normaalisti olemme kenttätehtävissä ulkosaaristossa sukeltamassa, Vuori ja Anttila naurahtavat paksua kasviopaskirjaa näyttäen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.