Eurajokelainen oopperalaulaja tienasi enemmän kuin moni räppäri: "En koe huonoa omaatuntoa siitä, että olen hyvin palkattu"

Basso Mika Kares on ehdolla Vuoden miesoopperalaulajaksi International Opera Awardseissa. Palkinto jaetaan 9. marraskuuta gaalassa Puolan kansallisoopperassa. Kuva: Juha Sinisalo

Suomalaiset rap-artistit tienasivat kovia summia viime vuoden verotietojen mukaan.

Gettomasa eli Aleksi Lehikoinen sai 214 834 euron ansiotulot, Vladislav "Cledos" Heponen 135 270, Ilmari "Ibe" Kärki 99 267 euroa ja raumalaislähtöinen William eli Ville Virtanen sai ansiotuloja 77 485 euroa.

Edellä mainittu nelikko kuitenkin kalpenee verotiedoissa klassisen musiikin taitajalle.

Eurajokelaislähtöinen basso Mika Kares yli 261 000 ansiotuloihin. Lukema ei ollut Karekselle poikkeuksellinen, sillä viimeiset viisi vuotta hänen tulonsa ovat yltäneet yli 130 000 euron.

– En koe huonoa omaatuntoa siitä, että olen hyvin palkattu. Se on merkki hyvin tehdystä työstä.

Tulot tulevat laulamalla

Parhaillaan Pariisissa Turandot-oopperan parissa töitä tekevät Kares kertoo, että alalla palkkahaitari on hyvin laaja.

Hän muistaa 19 vuoden uraltaan ne alkuajat, jolloin hän paiski töitä Saksassa parin tonnin kuukausipalkalla.

Tuolloin hän ei uskaltanut kuusinumeroista vuosituloista edes haaveilla.

– Siinä ainakin selvisi se, että haluaako tätä hommaa tehdä. En tätä koskaan rahan vuoksi ole tehnyt, mutta en tätä ilmaiseksikaan tekisi.

Kares kertoo, että hänen tuloistaan kaikki tulee käytännössä laulamisesta.

Suurin osa tuloista tulee ulkomailta, joten hän maksaa verojakin Suomen lisäksi myös ulkomaille.

Myyntiarvoa pidettävä yllä

Oma taito ja lahjakkuus sekä niiden jalostaminen on tärkeintä, mutta kaikkea työtä ei voi itsekään tehdä.

Hän kertoo, että osa hänen ansioistaan menee agenttitoimistolle, joka hoitaa hänen asioitaan ja markkinoi taiteilijaa uusiin tuotantoihin.

Kares näkee hyvän agentuurin tärkeänä sijoituksena. Esimerkiksi juuri Pariisi on sellainen kaupunki, johon kaikki laulajat haluavat ja jonka oopperatalossa on hyvä näyttäytyä.

Alalla kyse on paljon myyntiarvosta.

– Meidänkin alalla yritetään olla tuloista ja palkkioista hirvittävän salamyhkäisiä, mutta jokainen silti osaa niitä summia haarukoida.

– Tuotannon mittakaavoista, missä talossa laulaa ja työmäärästä pystyy jo päättelemään pitkälle.

Arjen järjestämiseen eniten rahaa

Mika Kares haluaa muistuttaa, että muhkeat vuositulot ovat vain numero, jonka taustalla on monenlaisia tarinoita.

Bassotaiteilijaa voi verrata monin tavoin yksilöurheilijaan.

Joukkueurheilijalla on taustallaan yleensä seura tai joukkue, mutta Kares hoitaa äänensä ja kroppansa huoltamisen itse.

Se ei ole liikkuvassa työssä aina itsestään selvää, että arki alkaa pyöriä uudessa osoitteessa.

– Freelancerina vaihdan usean kerran vuodessa paikkakuntaa, eniten rahaa menee sen arjen järjestämiseen uudestaan. Minulla kulkee perhe mukana, joten on tärkeää että heti on hyvä asua, mahdollisuudet liikkua ja että mieli pysyy tasapainossa.

"Jos laulu ei kulje, niin se loppuu siihen"

Kares laski viime vuonna olleensa 280 päivää ulkomailla. Kotimaassakin hän oli 50 päivää töissä, vapaalla hän oli ainoastaan 30 päivää.

– Moni voi ajatella, että hienoa siellä metropoleissa on mennä, mutta matkustaminen on aika kovaa työtä.

Huippu-urheilijan tavoin myös huipputaiteilijalle maksetaan riskistä. Siitä, että ura voi loppua yhtäkkiä.

– Riskit on aina kova. Minulla on vain yksi ääni, samoin kuin urheilijalla on vain se yksi kroppa. Urheilijaan verrattuna toki tätä työtä voi tehdä pidempään, normaali eläköitymisikä on yli 60 vuotta.

– Mutta jos laulu ei kulje, niin se loppuu siihen. Ihan sama mitä sopimuksia on taustalla.

Korona-aika oli Karekselle hyvä muistutus siitä, ettei hänen työnsä ole mikään itsestään selvyys.

Tuolloin basso joutui olemaan käytännössä yksitoista kuukautta ilman keikkoja.

– Pitää tehdä kuin viimeistä päivää. Jos terveys pettää, niin tämä homma loppuu huomenna. Urheilijat säästää rahastoihin, samalla tavalla olen koko urani ajan maksanut itselleni toimeentuloa tulevaisuuteenkin.

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.