Eurajokelainen Virpi Parkkali-Laine luottaa talvilintujen ruokinnassa kolmen komboon – Sotkua pelkäävälle löytyy myös yksi hyvä vaihtoehto

Eurajokelainen Virpi Parkkali-Laine on ruokkinut kotipihallaan pikkulintuja useana talvena. Hän puhdistaa lintujen ruokintapaikan säännöllisesti. Tarjolla on muun muassa kuorittuja auringonkukan siemeniä, talipalloja ja kauralyhde. Kuvat: Juha Sinisalo Kuva: Juha Sinisalo

– Tuo kuusitiainen on uskomattoman rohkea, hämmästelee Virpi Parkkali-Laine kotipihallaan Eurajoen keskustan tuntumassa.

Lintu uskaltautuu ruokailemaan, vaikka Länsi-Suomen kuvaaja räpsii kuvia aivan vieressä.

Parkkali-Laineen pihamaan perältä löytyy niin kuorituilla auringonkukan siemenillä kuorrutettu lintulauta, kauralyhde kuin talipallojakin.

Parkkali-Laine tosin huomauttaa, etteivät talipallot tahdo tehdä kauppansa. Rasvapötkö toimisi paremmin.

Rasvapötkö siisti vaihtoehto

Parkkali-Laineen kotipihalta löytyvä arsenaali noudattelee hyvin Rauman Seudun Lintuharrastajat ry:n puheenjohtajan Petri Varjosen ohjetta siitä, mitä lintuja ruokkivan kannattaa hankkia pihamaalle: kuorittuja auringonkukan siemeniä, halkaistuja pähkinöitä ja rasvapötkö.

– Jos haluaa varmistaa, ettei maahan varisee mitään, voi ruokintaa tehdä myös pelkällä rasvapötköllä, Varjonen huomauttaa.

Lintuinfluenssa on saanut monet pohtimaan, voiko talvilintuja ruokkia turvallisesti. Varjonen vakuuttaa, että voi – ja pitääkin.

– Kun katsoo ikkunasta ulos, niin voi nähdä, että linnut jo odottavat ruokaa. Mitä kovempi pakkanen, sitä enemmän linnut syövät.

Parkkali-Lainetta ei lintuinfluenssa ole mietityttänyt. Hän huolehti säännöllisesti ruokailualueen puhtaudesta.

Petri Varjonenkin muistuttaa hygienian suhteen perusohjeesta. Linnut eivät saisi koskaan syödä siitä, mihin putoaa ulostetta.

– Tähän tarkoitukseen sellainen perinteinen lintulauta, josta linnut käyvät vain napsimassa siemeniä ja josta ruokaa ei tarpeettomasti putoa maahan, on hyvä vaihtoehto.

Virpi Parkkali-Laine saa itse iloa lintujen ruokinnasta, mutta hän haluaa myös auttaa talvilintuja. Kuva: Juha Sinisalo

Tyhjä lintulauta voi koitua kohtaloksi

Lintujen ruokkiminen on ollut Parkkali-Laineelle tärkeä tapa jo monen vuoden ajan.

Omakotitalon ikkunasta on hauska katsella lintujen puuhia. Minulla on hyvät kiikarit, hän naurahtaa.

Ruokintapisteellä vierailevien lintulajien lista on pitkä. Parkkali-Laine tunnistaa linnut aika hyvin.

– Kuuletko tuon äänen? Se on punatulkku, hän pysähtyy kuuntelemaan.

Parkkali-Laine ei ruoki lintuja vain omaksi ilokseen. Yhtä tärkeää hänelle on auttaa lintuja talven keskellä.

Miten on Petri Varjonen, voiko ruokinnan aloittaa vielä keskellä talvea?

– Kyllä voi aloittaa. Voi olla, ettei paikalle löydä vain niin paljon lintuja. Mutta kun aloittaa, pitää ruokinnasta myös huolehtia. Yksikin pakkasyö ilman ruokaa voi olla kohtalokas.

– Ruokintaa pitää jatkaa myös tarpeeksi pitkään, eli kunnes maa on sulaa.

Ruokintapaikalla linnut eivät saisi koskaan syödä siitä, mihin putoaa ulostetta. Ruokintapaikkoja siivotessa tulee huolehtia myös omasta käsihygieniasta. Kuva: Juha Sinisalo

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.