Bongaus on tuttu termi useimmille. Siinä mennään katsomaan lintua, jonka joku toinen on jo nähnyt .
Fongaus sen sijaan on useimmille vieras termi, mutta periaatteessa kyse on fisujen bongauksesta. Sillä erotuksella, että fongaaja on yleensä itse ensimmäinen, joka pyydystämänsä kalan näkee.
– Fongaus eroaa bongauksesta siinäkin, että pelkkä näkeminen ei vielä riitä. Tarkoitus on saada kala haaviin asti, kalatalousasiantuntija Janne Antila Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöstä kertoo.
Myös kilpaiuja
Kalan kiinni saaminen onkin yksi harvoja fongauksen muuttumattomia perusperiaatteita. Fongaus on hyvin rentoa ja epämuodollista harrastamista, jota jokainen voi harrastaa itselleen sopivalla tavalla.
Harrastukseen liittyviä lajikalastuskilpailuja kuitenkin järjestetään, niissä säännöt ovat tarkat. Kilpailujen myötä fongaus nousi yleisempään tietoisuuteen ja kasvatti suosiotaan Suomessa.
2000-luvun taitteessa järjestettiin ensimmäiset Kalamaratonit, joissa kilpailtiin siitä, kuka kalastaa eniten kalalajeja 24 tunnin aikana.
Erikoisuudet hyvä ilmoittaa
Vaikka aikaa on kulunut, ei fongaus ole edelleenkään kalastusharrastuksen valtavirtaa. Aktiivisia harrastajia on toistaiseksi muutama sata, satunnaisesti harrastavia paljon enemmän.
– Aktiivisimmat saavat kasaan jopa yli 40 lajia vuodessa. Samalla saadaan sivutuotteena tietoa lajien leviämisestä ja myös havaintoja sellaisista kaloista, jotka eivät normaaleihin pyydyksiin käy. Kun erikoisempia havaintoja tulee, ne kannattaa käydä ilmoittamassa osoitteessa kalahavainnot.fi.
Vaikka tiedon kerääminen ei ole fongauksen pää- eikä ehkä edes sivutarkoitus, tietoa kalalajien esiintyvyydestä kuitenkin kaivataan kalahavainnot.fi-portaalia ylläpitävässä Luonnonvarakeskuksessa.
Harvinaisia pisteitä
Fongaajan kalastusvälineiksi käyvät kaikki aktiivikalastusvälineet, siis esimerkiksi onki ja virveli. Passiivikalastusmuotoja kuten verkkoja ja katiskoita lajipiireissä vieroksutaan.
Yksi lajiin liittyvä erikoistekniikka on lirkkiminen. Tekniikka sopii fongarille, sillä Suomessa on useita hyvin pieniä kalalajeja, joita lirkkijä yrittää saada siimansa päähän otsalampun valossa ja mielettömän pienellä koukulla.
Vaikka lirkkijä jää saaliinsa kanssa nälkäiseksi, ovat lirkityt lajit kova sana fongaajien keskuudessa. Ne tuottavat yhtä paljon pisteitä kuin isommat kalat, mutta ovat juuri niitä lajeja, jotka saattavat puuttua monen fongarinkin rosterista. Ahven löytyy jokaiselta, vaikeat lajit tekevät eron loppupisteisiin.
– Fongauksessa laji on piste, täysin lajista riippumatta. Osa harrastajista reissaa pitkälle saadakseen harvinaisen pisteen. Jotkut hyväksyvät myös haavilla tai vaikka käsin napatun kalan pisteeksi. Ainoastaan alamittaisia yksilöitä ja rauhoitettuja lajeja ei lasketa pisteiksi, sekin menee omantunnon mukaan.
Vuosipisteistä kilvoitellaan
Fongauksessa ollaan lähellä yhtä kalastuksen ydinkysymystä: voiko kalamiehen sanaan luottaa? Pitääkö jokaisesta kiinni saadusta lajista olla vähintään video ja kolme todistajaa?
– Fongaajat ovat aika rentoa joukkoa ja puhaltavat hyvin yhteen hiileen. Harrastus perustuu luottamukseen, mutta kyllä saalis usein kuvataan ja se on tuki tarinalle. Kisoissa on tuomaristo, joka auttaa lajien tunnistamisessa ja päättää pisteet, Antila sanoo.
Fongauksessa paremmuudesta kilvoitellaan yleisimmin laskemalla vuosipisteet, siis yhden kalenterivuoden aikana kertyneet kalalajit. Myös elämänpisteitä lasketaan. Pistemäärä kertoo, montako lajia fongarin koko elämän aikana on koukkuun käynyt. Myös pisteiden laskuun on lajissa monta tyyliä.
– Joku voi tehdä itselleen vaikka helmihaasteen, montako lajia saa koukutettua helmikuussa. Myös kisoja on monenlaisia, vaikka 8 tunnin sprinttikisoja. Ihan lintubongareiden luovuuden asteella ei pisteiden laskennassa olla, esimerkiksi nakupisteitä laskevaa fongaajaa ei ole vielä tullut vastaan.
Jos fongauksen aloittaminen kiinnostaa, kannattaa vierailla osoitteessa vapaa-ajankalastaja.fi/fongaus. Sivulta löytyy lisätietoa ja hyviä vinkkejä harrastukseen. Myös Facebookissa toimii fongaajien oma ryhmä. Kisoista saa lisätietoa osoitteesta skes.fi.
Teksti: /Teematuotanto, Jarno Keskinen
Juttu on julkaistu Länsi-Suomen Suvi-kesälehdessä 31.5.2023. Lue lisää Suvi-juttuja: https://ls24.fi/digilehti
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.