Viime kesänä Henrik Hammarberg kopsutteli ritarina Monty Python -hulluttelu Spamalotissa Seinäjoella. Tänä syksynä näyttelijä on perehtynyt romanikulttuuriin.
Porilaisen Rakastajat-teatterin kantaesitys Musta, mustempi romani on haastanut myös omia ennakkoluuloja.
– Moni pitää itseään avarakatseisena, mutta romanit ovat monille se sokea piste, näyttelijä sanoo.
Porissa raumalaislähtöinen näyttelijä ei ole aiemmin työskennellyt. Ei sen puoleen kyllä synnyinkaupungissakaan.– Arvostan suuresti Rakastajat-teatteria. Se ottaa riskejä tehdäkseen omanlaisiaan juttuja.
Lapset lapsia kaikkialla
Romanien historiaa ja nykypäivää tarkasteleva esitys nostaa Suomen romanien ohella esille Romanian romanit. Heidän nykytilastaan Hammarbergilla on omakohtaistakin kokemusta.
Näyttelijä kiersi kesän 2017 suomalaisen sirkustaiteilijaryhmän mukana Euroopassa esiintymässä lapsille romanien asuinalueilla: kaupunkien liepeillä sijainneissa hökkelikylissä ja muusta asutuksesta eristetyissä syrjäkylissä.
Ennakkoluuloihin törmäsi myös siellä.
– Monet paikalliset ihmiset epäilivät toimintaamme ja sanoivat, ettei meillä ole mitään menemistä kyliin ilman tupakkaa ja viinaa.
Lahjomaan ryhmä ei kuitenkaan lähtenyt.
– Idea oli saada lapsille muuta ajateltavaa. Heidät olikin helppo saada innostumaan.
Köyhyys oli käsin kosketeltavaa: lapset olivat nälissään eikä kaikilla ollut edes kenkiä.
– Elämä näytti siltä, että eletään kädestä suuhun ja kaikki mitä saadaan irti, hyödynnetään. Silti vieressä saattoi kyllä olla idyllinen unkarilaiskylä, Hammarberg miettii.
Heittämällä sisään
Jotkut saattavat Raumalla muistaa tanssia harrastaneen nuoren Henrik Hammarbergin, joka pääsi ensiyrittämällä sisään Teatterikorkeakouluun. Sieltä hän valmistui näyttelijäksi 2012.
– Mulla ei ollut aiempaa kokemusta näyttelijänä, mutta olin harrastanut tanssia, näyttelijä muistelee.
Kilpatanssin lisäksi nuorimies oli Raumalla asuessaan mukana Turkuun toteutetussa Footloose-musikaalissa.
Suhde synnyinkaupunkiin on edelleen olemassa, vanhemmat tosin ovat muuttaneet pois kaupungista, mutta veli asuu siellä edelleen.
Epätasaista menoa
Hammarberg on koko uransa ollut freelancer lukuun ottamatta vuotta tamperelaisessa Ahaa-teatterissa. Freetyön epätasaisuus on vuosien varrella tullut tutuksi.
– Välillä on ollut vaikeita aikoja. Muistan lapsena sanoneeni, etten koskaan halua tehdä kahdeksasta neljään työtä, mutta nykyään toisinaan tuntuu siltä, että sekin kävisi.
– Vanhan liiton näyttelijät sanovat, että työt tulevat luokse, mutta nykyään on nähtävä paljon vaivaa, soiteltava ohjaajille, käytävä koekuvauksissa ja päivitettävä valokuviaan.
Näyttelijä myöntää, että joskus on käynyt mielessä jopa alanvaihto.
– En tosin ole vielä keksinyt mitä muuta tekisin.
Nyt työtilanne näyttää hyvältä: kesä meni Seinäjoella, syksy kuluu Porissa ja ensi vuonna työt jatkuvat nykyisessä kotikaupungissa Helsingissä.
Hammarberg on nyt 35-vuotias. Hän toivoo, että saisi tehdä työtä näyttelijänä monipuolisesti. Töiden tasainen jakaantuminenkaan ei olisi huono asia.
– Toiveissa olisi myös joskus saada päärooli, sellainen, jossa joutuisi kunnolla haastamaan itseään.
Tosielämän draamaa kantaesityksessä
Ensi lauantaina ensi-iltansa saava Musta, mustempi, romani on dokumentaarisia fiktioita kirjoittaneen Elina Izarran kolmas näytelmä porilaiselle Rakastajat-teatterille.
Paperittomat kertoi oleskeluluvattomista siirtolaisista ja Karkotetut siitä, mitä palautuspäätöksen merkitsevät yksilötasolla.
Musta, mustempi, romanin tarinat kertovat sekä suomalaisten romanien tarinaa että nostavat esille isona kysymyksenä Romanian romaneiden kohtelun.
Dokumentaarinen fiktio on valmistunut haastattelujen pohjalta. Elina Izarra on haastatellut muun muassa Suomen romaniyhdistyksen nuoria, jotka ovat kertoneet kohtaamisistaan poliisin kanssa.
Oma elämä näyttämölle
Yksi Izarran haastateltavista on näytelmän ideoinut porilaisnäyttelijä Kai Tanner. Hän on isän puolelta romani, mutta ei ole kasvanut romanikulttuurissa.
– Tutustuin romani-isääni uudelleen vasta parikymppisenä.
Impulssin teatteriesitykseen hän sai teatteriesityksessä Edinburghissa, jossa rodullistettu koomikko kysyi yleisössä istuneelta Tannerilta onko tämä valkoinen.
– Ensireaktio oli, että olen, mutta sitten mietin, että en ehkä olekaan.
Näytelmän tekoprosessin myötä näyttelijälle ovat tulleet tutuiksi sellaiset termit kuin rodullistettu keho ja kulttuurinen omiminen. Tanner myöntää – omiin kokemuksiinsa perustuen – lähteneensä aluksi liikkeelle tunteella.
– Oikeastaan raivolla ja vihalla, ja mielestäni ihan oikeutetusti.
Omaa taustaansa Tanner on tuonut näyttämöllä aiemminkin esille, mutta lähinnä koomisessa valossa. Nyt käsittelytapa on vakava.Näyttelijä myöntää, että aihe on saanut aikaan ristiriitaisia tunteita.
– Oman identiteetin kannalta koen esityksen edelleen haastavana, ja pohdin pitkään, mitä olen valmis itsestäni kertomaan. Jännittää sanoa ääneen asioita, joita on aiemmin tuonut esille huumorin varjolla.
Yhteiset rasismikokemukset
Ohjaaja-käsikirjoittaja Izarraa ja Tanneria yhdistävät rasismin kokemukset. Tanner muistaa manne-huutelut jo lapsuudesta, aikuisena häntä on sen lisäksi myös kutsuttu ”vitun mustalaiseksi”.
Izarra ei ole romani, mutta hänen isänsä on kolumbialainen.
– Rasismi tulee aina puun takaa, näin on ollut päiväkodista aina aikuisuuteen saakka, sanoo Izarra.Suomessa voidaankin tekijöiden mukaan puhua rakenteellisesta rasismista.
Näytelmän keskeiseksi viestiksi nousee suhtautuminen vähemmistöihin ja tapa katsoa ihmistä, Izarran mukaan erityisesti sitä kadunkulmassa kerjäävää ihmistä.
– Onko katseemme välttävä vai meneekö se kohti? Onko tapamme katsoa dnassamme?
Ilmaan nostettu kysymys siitä, onko suhtauminen romaneihin verenperintöämme, ei ohjaajan mukaan ole kaukaa haettu, sillä Suomessa opetettiin vielä 1960-luvulla, että romaneissa ”uinuu vaellusvietti ja he eivät kykene sivistykseen.”
Dokumenttiteatteria mukana
Izarra vieraili myös tammikuussa Romaniassa tutustumassa siihen todellisuuteen, jossa romanit elävät. Heidän tilannettaan avaa näytelmän dokumentaarisessa osiossa videonauhalle haastateltu eurokansanedustaja, EU:n romanityöryhmän jäsen Sirpa Pietikäinen.
Romanien huonon kohtelun mahdollistaa Izarran mukaan syrjimisen kieltävän lain puuttuminen. EU-mailta puuttuu hänen näkemyksensä mukaan myös tahtotilaa asoiden parantamiseksi.
– Ongelma ei ratkea kävelemällä ohi.
Näyttämöllä nähdään Henrik Hammarbergin ja Kai Tannerin ohella parhaillaan Skamin teatteriversiossa Vantaalla näyttelevä Yasmin Ahsanullah sekä Outi Vuoriranta.
Musta, mustempi, romani Rakastajat-teatterissa 18.10. alkaen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.