Moni on kysynyt Antti Kalinilta, miten hän jaksaa ja pystyy tekemään töitä surevien kanssa. Hauturin ammatti onkin hänen mielestään joko tai. Sitä joko pystyy tekemään tai sitten ei.
Antti Kalinilla on tyyni suhtautuminen kuolemaan. Niin kai pitää ollakin, kun ammatti on hautauspalvelutyöntekijä eli hauturi. Hänen työnsä alkaa kun ihminen kuolee.
– Tulevaa on turha ennakoida, kuka tahansa voidaan ottaa pois milloin tahansa, hän sanoo.
Näin kävi hänen pikkuveljelleen, joka kuoli vain 17-vuotiaana aivoverenvuotoon. Antti, joka oli tuolloin 19, menetti ainoan veljensä.
Hän sanoo yhä muistavansa paitsi oman surunsa, myös vanhempiensa eläimellisen, raastavan ja hallitsemattoman surun.
– Sen kokemuksen kautta en pelkää surua enkä sen kohtaamista.
Rakkautta ja välittämistä
Moni on kysynyt Kalinilta, miten hän jaksaa ja pystyy tekemään töitä surevien kanssa. Osa saattaa jopa kavahtaa. Hauturin ammatti onkin hänen mielestään joko tai. Sitä joko pystyy tekemään tai sitten ei.
Yhtä paljon häneltä kysellään vainajan valmistelemisesta. Kalin puhuu kuolleen saattamisesta kunnialliseen tilaan. Hänelle on vierasta ajatella, että siinä olisi jotain kauhistuttavaa.
– Olen vaihtanut kolmen lapsen vaipat, ja herännyt yöllä siihen, kun he ovat oksentaneet, ja rakkaudesta ja välittämisestä siivonnut. Samalla tavalla suhtaudun vainajaan.
Hetki, joka herkistää
Vainajan valmistaminen on hänelle hetki, joka palauttaa kuolleeseen takaisin inhimillisiä piirteitä.
– Monesti kun vainaja on siirretty terveydenhuollossa säilytystiloihin, hän saattaa olla siinä hetkessä ja tilassa hyvin laitostuneen näköinen. Me siirrämme hänet arkkuun, kampaamme hiukset, siistimme ja puemme arkkuvaatteisiin tai omiin vaatteisiin.
Hauturilta vaaditaan "hillityn määrätietoista otetta".
– Kiire ei näy koskaan ja jokainen laitetaan samalla pieteetillä ja huolella.
Kalinille kyseessä on hetki, joka herkistää.
– Näen, että ihminen on päässyt lepoon.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa korostuu usein se, että nykyihminen on etääntynyt kuolemasta. Kalinin mukaan omaiset haluavat hyvästellä vainajan arkun äärellä, avoimen ja suljetun. Sitä hän myös suosittelee ja pyrkii edistämään omassa työssään.
– Vainajan kohtaaminen on iso apu surutyölle. Se auttaa alitajuntaa työstämään menetystä.
Tukena murroksessa
Hauturillakin saattaa vierähtää kyynel silmäkulmaan, mutta asiakkaan edessä pitää kuitenkin olla vahva ja kantava. Hauturi myötäelää, mutta ei voi ottaa asiakkaiden surua kannettavakseen.
– Emme ole sielunhoitajia. Omaisten asiat pyörivät mielessä vain asiointisuhteen ajan. Jos kantaisi muiden elämiä, sen taakan alle murenisi.
Omaisen menettämistä Kalin kuvaa äärimmäiseksi murrokseksi. Siinä tilanteessa ammattilainen on se, joka luo surevalle turvallisuuden tunteen.
– Sillä juuri sillä hetkellä se ensisijaisesti on turvaton. Rutiineilla surusta johtuva kaaos saadaan hallittuun muotoon.
Hautaustoimistojen työ on avaimet käteen -palvelua. Sieltä varataan siunauspaikka, pitopalvelu, valitaan arkku tai uurna, sovitaan milloin vainaja puetaan ja tulevatko omaiset hyvästelemään ja tilataan usein myös hautakivi.
– Hauturina vastaan siitä, että käytännön asiat järjestyvät, jotta omaisille jää tilaa surutyölle. Asiakkaan ei ovesta ulos astuessaan tarvitse tehdä muuta kuin etsiä valokuvat omaisesta ja omat suruvaatteet.
Surutyötä omassa elämässä
Suru ja luopuminen ovat juuri nyt läsnä myös Antti Kalinin omassa elämässä, sillä hänen isänsä Pertti Kalin menehtyi perjantaina saattohoidossa. Hän sanookin nyt samaistuvansa entistä paremmin niihin tunteisiin, joita hänen asiakkaillaan on.
Isä sai neljä viikkoa sitten sairauskohtauksen, josta ei enää toipunut. Kalinin elämää rytmittivät neljän viikon ajan aamut ja iltapäivät isän vuoteen äärellä sairaalassa.
Hän pitää lohdullisena sitä, että isä oli vielä tolpillaan niittämässä heinäpeltoa pari päivää ennen saamaansa kohtausta. Sairaalassa elintoiminnot hiipuivat.
– Elämän perusedellytykset eivät enää onnistuneet, nieleminen oli hankalaa, kivut kovat ja puhuminen vaikeaa.
Kalin sanoo olevansa vaikuttunut isänsä saamasta saattohoidosta Rauman aluesairaalassa.
– Se on ollut kaunista, liikuttavaa ja inhimillistä.
Hän haluaa itse olla valmistamassa isän. Hän sopi sairaalan kanssa, että tulee henkilökunnan avuksi sitten, kun on lähdön hetken aika. Hän arkuttaa ja kuljettaa isän siunaustilaisuuteen Jyväskylään.
– Olemme toimineet näin ennenkin. Pikkuveljelleni teetimme oman metsän puista arkun, puimme ja peittelimme omiin lakanoihin. Isä teki ristin haudalle.
Antti Kalin
Hautauspalvelutyöntekijä
Työskennellyt pitkään museoalalla, ja oli töissä mm. Rauman museoiden museomestarina.
Turun museokeskuksen näyttelysuunnittelija 2015–2019.
Näyttelysuunnittelijana Kauppilan umpipihan perusnäyttelyssäLaitilassa 2023.
Puoliso ja viisi lasta.
Harrastaa villapaitojen neulomista.
Uusia tuulia hautausalalle
Diakonhautauksen Eurajoen toimistoon kuljetaan kukkakaupan läpi. Tämä on vain yksi Antti Kalinin työpaikoista, sillä hän on kiertävä hautauspalvelutyöntekijä, jonka toimipisteet sijaitsevat ympäri maakuntaa.
Kalinin työnkuva on melko monipuolinen. Kesän alussa hän lähti hakemaan uutta ruumisautoa Saksasta.
– Olen persoonana aina ollut sellainen fikseri, jos jossain on ollut ongelma. Museotyössä ajoin taidekuriirikeikkoja ympäri Eurooppaa, joten kun meillä mietittiin, että kuka hakee sujuvammin uuden ruumisauton Essenistä, arpa osui minuun.
Kalinin saattaa joku muistaa hänen työstään raumalaisten museoiden museomestarina muutaman vuoden takaa. Sitten tie vei näyttelysuunnittelijaksi Turkuun. Kalinilla oli näppinsä pelissä muun muassa Luostarinmäen museoalueen uudistuksessa.
Muutama vuosi sitten hän vaihtoi alaa kokonaan ja aloitti hautauspalvelutyöntekijänä Diakonhautauksessa.
Muutos tuli ajankohtaiseksi, kun Laitilassa asuva Kalin havahtui ajamisen määrään.
– Ajokilometrejä oli vuodessa 55 000. Tilanne oli kestämätön.
Samaan aikaan ystävää oli pyydetty töihin hautaustoimistoon, mutta tämä päätti jatkaa entisessä ammatissaan ja Kalin tarttui auenneeseen tilaisuuteen.
Alanvaihtoon hän on ollut tyytyväinen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.