Mielikuva hissimusiikista on tasaista taustahissutusta, mutta äänitaiteilija Heikki Vastialan tuleva teos Karin kampuksen kahdessa hississä tulee olemaan ihan jotain muuta.
Äänimaailmassa on elementtejä kotikaupungin merenkulun ja merellisyyden pitkästä historiasta
– Teoksessa tulee olemaan sekä musikaalisia ääniä että efektiääniä.
Kampuksen taideohjelmateema on nimeltään Väylä, ja ajatus siitä oli myös Vastialan suunnittelun lähtökohta.
Hän osallistui kampuksen avoimeen portfoliohakuun, mutta alkuperäinen ajatus muuttui hieman, kun teoksen sijoituspaikaksi valikoituivat kahden kerroksen välillä kulkevat hissit.
– Koin paikan mielenkiintoiseksi. Teos on jotain sellaista, mitä en aiemmin ole tehnyt ja se on pakottanut käyttämään luovuutta uudella tavalla.
Hississä on hänen mukaansa myös se hyvä puoli, että siellä käytetty aika on niin lyhyt, ettei teokseen ehdi kyllästyä.
Tekniikasta päänvaivaa
Ääniteoksen suunnittelu lähti tekniikasta, jonka sijoittaminen pieneen suljettuun tilaan on ollut pähkinä purtavaksi. Hisseissä tekninen laitteisto, kuten vahvistin ja kaiuttimet, on Vastialan mukaan oltava kompaktia. Mahdollisen ikivallan takia laitteet eivät saa olla näkyvillä. Suunnittelussa on pitänyt myös miettiä paloturvallisuutta ja sähkökatkoja.
– Tekniikan ratkominen on aiheuttanut eniten hermoilua, ja vasta sen jälkeen olen päässyt ydinosaamiseeni eli teoksen sisällön tekemiseen. Olen menossa asentamaan tekniikan helmikuussa ja sen jälkeen muokkaan vielä äänimaisemaa hissiin istuvaksi.
Potkua uralle
Kampuksen työ on Vastialan ensimmäinen julkinen teos, ja sillä on hänelle iso merkitys. Se on tuonut myös uutta buustia uralle.
– Karin kampuksen jälkeen on avautunut muitakin mahdollisuuksia.
Vastialan suunnittelemat äänet elävöittävät kohta Rauman merimuseon näyttelytiloja ja hänen äänimaailmaansa tulee Noora Ylipietin Altistuneet-näyttelyyn, joka siirtyy Raumalta Kemiin keväällä. Hän on myös tekemässä ääni-installaatiota erääseen raumalaiskotiin.
Miten äänet syntyvät?
Vastiala työskentelee analogisilla syntetisaattoreilla ja efektilaitteilla, joista vanhimmat ovat 1970-luvulta. Työhuoneessa haastatteluhetkellä kuuluvat äänet muistuttavat aaltojen kohinaa. Samantyyppistä äänimaisemaa Vastialalla oli Rauman merimuseon näyttelyssä viime kesänä.
– Äänessä on se hieno puoli, että sen ei aina tarvitse olla realistista, jotta kuulija uskoo sen olevan totta.
Tämä tuli todistettua Ylen taannoisessa jutussa, josta kävi ilmi, että kilpahiihtäjien sivakoinnin äänet on tv-lähetyksissä tuotettu keinotekoisesti.
Vastialakin on luonut koneellisesti paitsi meren ääniä, myös puiden huminaa ja lintujen liverrystä. Niitä ei hänen mukaansa erota aidoista äänistä.
– Luonnollinen äänimaisema on mahdollista luoda täysin syntetisoimalla. Variointeja voi tehdä loputtomasti ja syntetisaattoreiden hieno puoli on se, että yksikään ääni ei ole samanlainen. Jokainen aalto kuulostaa erilaiselta, kuten meri, joka elää koko ajan.
Vanhassa vara parempi
Vastiala luottaa analogisiin laitteisiin. Tietokonetta hän käyttää vain äänittämiseen ja jälkihiontaan
– Yritin kyllä joskus tehdä musiikkia tietokoneella, mutta siitä ei tullut mitään.
Digitaalisen maailman tarjoamat rajattomat mahdollisuudet johtivat siihen, että kaikkea piti hioa viimeiseen saakka.
– Analogisilla laitteilla mahikset ovat rajalliset, siksi se ruokkii luovuutta ja pakottaa ajattelemaan eri tavalla.
Maailmaan mahtuu ääniä
Vastiala aloitti muusikkona, mutta on liukunut entistä enemmän äänitaiteen puolelle. Sillä hän näkee nykyistä paljon enemmän mahdollisuuksia esimerkiksi arkkitehtuurissa ja tila- ja kaupunkisuunnittelussa.
– Olemme äänien ympäröimänä koko ajan kohdusta lähtien. Äänellä pystytään ohjaamaan katsetta ja luomaan tunnelmaa samalla tavalla kuin valaistuksella.
Häntä itseään äänitaiteilijana kiehtovat teokset, jotka eivät ole dominoivia.
– Ääniteoksen ei tarvitse olla huomiota herättävä vaikuttaakseen, sillä voi olla hyvin herkkä luonne.
Heikki Vastiala
s. 1986
Raumalainen äänitaiteilija, tekee myös musiikkia ja DJ-keikkoja.
Opettaa Winnovassa Raumallamedia-alaa ja kuvallista ilmaisua.
Valmistui medianomiksi Tampereen AMK:sta 2016.
Ennen sitä työskenteli muutaman vuoden skandinaavisena matkaoppaana muun muassa Mauritiuksella ja Kanarian saarilla.
Esiintyy DJ-keikalla 20.1. Porin radiotalossa yhdessä argentiinalaisen mediataiteilija Jorge Castron kanssa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.