Heli Laaksosen eilen ilmestynyt viides runokokoelma, Aurinko. Porkkana. Vesi. otti poikkeuksellisen pitkän ajan. Kahdeksan vuotta. Niinpä se hetki, kun kokoelma viimein oli runoilijan käsissä, oli suorastaan riehakas. Laaksonen kertoo olleensa niin onnellinen, että kokosi kirjan Kodiksamiin tuoneelle rekkakuskille lahjapaketin, jonka kruunasi pihasta kerätty kukkakimppu.
Aurinko. Porkkana. Vesi. valmistui viimein pitkällisten identiteettipohdintojen jälkeen. Niiden aikana Laaksonen oli jo valmistautunut ajatukseen, ettei ehkä enää kirjoita runoja saati julkaise mitään.
– Minulla on harvoin edellisen kirjan valmistuttua ollut ideaa siitä, mitä seuraavaksi teen. Nyt ei ollut minkään näköistä näkemystä tulevasta, Laaksonen muistelee.
Ammatillinen kriisi oli Laaksosen mukaan seurausta kirjailijan ammatin näköalattomuudesta ja elannon katoamisesta. Sama näkyy hänen mielestään myös taiteen alalla.
– Yhä enemmän tekijöiden pitäisi antaa kaikki ilmaiseksi. Eihän voi olla niin, että yksi tekee ja toiset pistää sydämenkuvia, runoilija puuskahtaa.
Synkästä valoisaan
Mutta sitten alitajuntaan kuitenkin alkoi runoilijan mukaan tunkeutua ihmeellinen, koveneva ääni, joka pakotti kirjoittamaan. Alku oli kuitenkin synkkä. Niin synkkä, että kustannustoimittaja Silja Koivisto kehotti Laaksosta vielä miettimään joitakin runojaan.
– Lopulta on aika pienestä kiinni, kun pudottaa kaksi synkkää pois ja laittaa kolme riemullista tilalle, kokonaisuudesta tulee sellainen, että sen nimeksi voi laittaa aurinko.
Ylipäätään Laaksonen ajattelee, että hänen tehtävänsä kirjallisuuskentässä on tuoda hyvää mieltä.
– Hienoja, lystikkäitä asioita on niin valtavan paljon, vaikka on toki surkeitakin. Kyse on pitkälti siitä, kuinka paljon niihin huonoihin kiinnittää huomiota ja miten määrittävä tekijä ne ovat.
Runo ottaa kantaa
Runokirjan esirunossa hän kirjoittaa: älä revi vanhoi tapetei, jätä lämmöks, jätä tuult vaste suajaks, miäspolvie merkiks mut omas lait päälmäiseksi.Ihminen tarvitsee muistia ja historiaa, hän sanoo.
Lukemiseen kannustavassa runossa näkökulma on keikautettu, mutta viesti on selkeä: lue lapsellesi, sillä kirja alkaa aina jostain, etenee ja loppuu.
– Se antaa lapselle tunteen siitä, että maailmassa on kokonaisuuksia. Ihmiselämäkin alkaa ja loppuu joskus.
Laaksonen haluaa kirjoittamisen ammattilaisena muistuttaa, että on lukemista ja lukemista.
– On aivan eri asia lukea tekstiä, joka pälkähtää päähän juuri nyt kuin ammattilaisen tekstiä, joka on syntynyt miettimisen ja harkitun tiivistämisen seurauksena, sillä se on sitä, joka ravitsee ja antaa eväitä elämiseen.
Ihminen sähköpannassa
Syrämenkuva, naamankuva, syrämenkuva, peukalonkuva. Se on peukunkuva. Piirretty pikselil.
Laaksonen epäilee, että on syntynyt väärään aikaan, tai elänyt liian kauan nähdäkseen, millaiseksi maailma on muuttunut. Nykyajassa häiritsee erityisesti tiedon ja totuuden merkityksen muuttuminen suhteelliseksi sekä mobiililaitteiden ottama ylivalta ihmisten elämässä. Hän kuvailee jälkimmäistä sähköpannaksi.
– En silti halua valituskuoron jatkeeksi. Lähinnä haluan kysyä ihmisiltä, ovatko he ajatelleet, mitä oikein tekevät kun istuvat muiden ihmisten keskellä ja tuijottavat lasiruutua, painavat siihen kuvioita, vaikka ympärillä on elämää ja oikeita ihmisiä?
Runo Toi sinine valo sun naamallas kertoo siitä, kun ihminen on mobiilia plärätessään aina muualla kuin läsnä. Ja vastaa puhelimeensa vaikka mustikkametsässä.
– Sille hetkelle, jossa nyt ollaan, pitäisi antaa arvo.
Hän uskoo, että ihmiset huomaavat pian millainen some on.
– Tylsä, arkipäiväinen, riitaisa ja poseeraava. Hyvin toisenlainen kuin se, mitä ihmiset keskenään ovat.
Lähtöruno ystävälle
Mutta ei Laaksosen kokoelma pelkkää paasausta ole. Yli 40 runon joukkoon mahtuu myös ajatuksia surusta ja rakkaudesta.
– Kuolema ja sen ihmetteleminen on aina ollut runoissani läsnä. Viime vuosina se on myös tullut itseä lähelle.
Hyvälle runoilijaystävälleen Jukka Varjoselle hän kirjoitti lähtörunon. Laaksonen kertoo käyneensä ystäväänsä tapaamassa saattohoidossa vain päivää ennen kuin hän kuoli eräänä marraskuisena päivänä.
– Hän oli tuolloin jo kuihtunut kuin lehti. Runoilijoiden kuuluukin kuolla marraskuussa, silloin kun linnut ovat lähteneet eikä puissa enää ole lehtiä. Silloin hänkin häipyi tästä maailmasta.
Saako nainen himoita?
Laaksonen sanoo olevansa sinut sen kanssa, mitä kirjoittaa. Myös sen runon, jossa hän haikailee latvialaisen lihanleikkaajan perään.
– Osa runoista on sellaisia, joita olen kirjoittanut ihan huvikseni ja huvittaakseni. Kaikissa en suinkaan ole ottanut ajattelijan asentoa.
Liha! Latvia! Liha! kertoo kohtaamisesta Riian kauppahallissa. Salskea mies sahasi valtavaa sian ruhoa.
– Olen miettinyt sitä, miten naisia esineellistetään ja miten heistä saa puhua. Tämän runon kirjoitin kokeeksi, voiko näin kirjoittaa, sillä jos olisin mies, en usko, että voisin kirjoittaa ihanasta latvialaisesta naisesta, jota himoitsen.
Runokokoelman kuvituksena on Laaksosen nyt jo kuolleen anopin Raija Tuumin grafiikkaa. Laaksonen löysi Tuumin jäämistöstä Kiukaisista vanhoja linolaattoja, joiden hän arvelee ajoittuvan Arabialla suunnittelijana työskennelleen Tuumin opiskeluajoille 1940–1950 -lukujen taitteeseen.
Nimi lainaa Virosta
Kirja erikoiselta, joskin helimäiseltä kuulostava nimi vaatii avaamista. Se on peräisin runoilijan Viron matkalta, hotellihuoneessa katsotusta uutislähetyksestä. Televisiotoimittaja kyseli Viron itsenäisyyspäivän alla päiväkotilapsilta, tietävätkö he, mitä Viron vaakunassa on (kolme leijonaa). Erään tietäväisen lapsen itsevarma vastaus oli: aurinko, porkkana ja vesi.
– Jos jollain maalla olisi noin pasifistinen vaakuna, sitä varmasti pidettäisiin hyväntahtoisena hölmönä, runoilija nauraa.Runokirjalle siitä tuli Laaksosen mielestä oiva nimi, samanniminen runo myös päättää kokoelman. Siinä jänis sanoo vaihtavansa lyhkäse, siliä jäneksen järjen mutkikkaaseen, kulmikkaaseen ihmismiälee.
Sun päivies ilo olkko aurinko, porkkana ja vesi, päättää jänis.
Heli Laaksosen kirjanjulkistamisjuhla tiistaina 13.8. kello 19 Nortamonkadulla Posellissa Raumalla.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.