Hiihto, suomalaisten kansalaistaito – vai onko sittenkään?

Mirva Heinonen pääsi hiihtokurssilla Kimmo Kourun oppiin. Tänä talvena 1,7 kilometrin hiihtolatu saatiin hiihtokuntoon lumitykin ansiosta jo ennen joulua. Ladulta löytyy väylä jokaiselle aloittelijasta konkariin. Kuva: Juha Sinisalo

Lähdepellon huoltorakennuksen seinään nojaa suksipari toisensa jälkeen. On nano-suksia, zero-suksia, skini-suksia, lasikuitusuksia ja monot kolisten hiihdon peruskurssille kokoontuvien hiihtäjien innostus.

Liikunnanohjaaja Kimmo Kouru lopetti kirjanpidon siinä vaiheessa, kun ilmoittautumisia oli tullut yli 40.

Lähdepellon konkarihiihtäjät tietävät kertoa kurssilaisille heti alkuun, ettei kekkostyylillä, eli sauvatyö osittain unohtamalla, hiihdä enää juuri kukaan. Vuosien saatossa kehitystä on tapahtunut myös latujen kunnossa ja välineissä.

Mutta onko heillä vastausta siihen, miten hiihto voi Suomessa? Entä siihen, mikä saa aikuiset hiihtokurssille?

Yhden vastauksen voi antaa viime talvena sukset hankkinut Mirva Heinonen. Hänen kohdallaan kimmoke hiihtokurssille lähtemiseen löytyi ulkoilmasta ja mielikuvasta tehokkaasta liikuntamuodosta.

JATKA JUTUN LUKEMISTA NÄKÖISLEHDEN PARISSA

Hanki itsellesi lukuoikeus tilaussivulta. Esimerkiksi 24 tunnin lukuoikeus maksaa vain kaksi euroa.

Mikäli olet jo Länsi-Suomen tilaaja, voit rekisteröityä digipalvelujen käyttäjäksi täällä.