Katariina Mannio nauraa hameenhelmojen vieneen mennessään. Raumalaisen taiteilijan uusis-sa piirroksissa on näkymiä historiallisista kasvitieteellisistä puutarhoista, mutta mukaan on ujuttautunut myös samettihelmoja ja vannehameita.
Ne ovat taiteilijan mukaan muistutus siitä, että myös naiset olivat tutkijoita ja kiersivät maailmaa. Taiteilijaa ovat inspiroineet todelliset tutkimusmatkailijanaiset.
– Heitä ei vain omana aikanaan mainostettu.
Mannion hiilipiirroksia on parhaillaan esillä Vuojoen kartanon Orangeriassa. Edellisen kerran niitä nähtiin Viherkäisellä Raumalla 2021.
Kostea paikka taiteelle
Kasvihuone vehreine kasveineen on kaunis, mutta haastava paikka taiteelle. Mannio kertoo, että Viherkäisen puutarhassa olleet hiilipiirrokset olivat näyttelystä palautuessaan pehmenneitä ja vettyneitä ja teokset piti levitellä työhuoneella tasoille kuivumaan. Orangeriaan hän vaihtoi paperin paksummaksi.
C.L. Engelin suunnittelema Orangeria on kosteista olosuhteista huolimatta hieno paikka taiteelle.
– Tosi kiva, täällä on aivan upea valo!
Matkaa kauas historiaan
Mannio on jo pitkään ollut taiteessaan kiinnostunut historiasta ja tehnyt muun muassa taidegrafiikkaa mauste- ja ravintokasveista. Teoksia on ollut esillä Rauman merimuseossa. Seuraava näyttely on suunnitteilla sinne ensi vuodelle.
Myös yhden Suomen vanhimman puutarhan, Orangerian historia kiehtoo.
– Jos miettii sitä, että täällä, Eurajoen perukoilla on 1800-luvulla viljelty ananasta ja persikkaa.
Kiehtovana hän pitää myös kasvihuoneen myöhempiä vaiheita mielisairaalan osastona, jolloin ikkunoita peittivät kalterit.
Maailmanmatkaajanaisia
Kasvien ja puutarhojen historiaan perehtyminen on vaatinut paljon taustatyötä. Alun perin Mannion piti lähteä vierailemaan Euroopan kuuluihin kasvitieteellisiin puutarhoihin, mutta korona sotki suunnitelmat ja hän ehti käymään vain Helsingissä, Turussa ja Tukholmassa.
Näkymät Le Jardin des Serres dàuteuilista Pariisista tai Lontoon Kew Gardensista ovatkin syntyneet valokuvien perusteella.
Puutarhassa esillä olevia hiilipiirroksia taiteilija pitää aikamatkana 1700–1800-luvuille, maailmaan, jossa tapahtui paljon ja nopeasti.
– Mentiin lujaa eteenpäin, ja teollisuudessa oli suuria mullistuksia. Vauhti oli sen mittapuun mukaan kova. Se päättyi ensimmäiseen maailmansotaan ja espanjantautiin. Nyt elämme vähän samankaltaista aikaa, historia toistaa itseään, taiteilija pohtii.
Kasvihuonenäkymät eivät vielä ole jättäneet taiteilijaa rauhaan, ja hän aikoo jatkaa samaa aihepiiriä.
– Työt ovat alkaneet elää omaa elämäänsä.
Piirtäminen on pitkään grafiikkaa tehneelle Manniolle myös paluuta kuvataiteen juurille.
– Hiilestä usein aloitetaan taideopinnot. Siihen on helppo tarttua, työt voi jättää esille ja kesken. Prosessi on hyvin erilainen kuin grafiikan tekemisessä.
Katariina Mannio: Eräs Talvipuutarha–Un Jardin d’Hiver Vuojoen kartanon Orangeriassa. Avoinna 31.8. asti ti–la klo 9–20 ja 1.9. lähtien Kartanon aukioloaikojen mukaan ja muiden tapahtumien yhteydessä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.