Nukkekodeilla on eroa. Sen voi käydä toteamassa maaliskuun loppuun asti Euran Paneliassa Kikros Designin nukkekoti- ja miniatyyrinäyttelyssä.
Näyttelyssä pääsee kurkistamaan muun muassa paikallisten harrastajien rakentamiin minikoteihin, joiden rakentamisessa ei ole laskettu tunteja eikä mielikuvitukselle annettu rajoja.
– Talojen rakentaminen kestää vuosia, eivätkä ne koskaan tule valmiiksi. Innostus niihin vie kokonaan mennessään, Kikros Designin yrittäjä Kirsi Sarasvirta kertoo.
Roskasta taidetta
Lauantaina järjestetyssä Kikros Designin tapahtumapäivässä pääsi näyttelyn lisäksi osallistumaan työpajoihin ja kartuttamaan omia kokoelmiaan.
Sarasvirran haaveena on jo pitkään ollut nukkekoti- ja miniatyyrinäyttelyn kokoaminen. Helppoa se ei kuitenkaan ollut, sillä paikallisia harrastajia ei niin vain löytynytkään.
Lopulta Sarasvirta sai koottua näyttelyyn noin kymmenen paikallisen harrastajan esineitä.Suomen alueella harrastajia kuitenkin riittää, niin miehissä kuin naisissakin.
– Miehet rakentavat enemmän pienoismalleja, ja sitten he usein tekevät myös naisten nukkekoteihin sähkötyöt ja huonekalut, Sarasvirta naurahtaa.
Kekseliäisyys antaa lukemattomia mahdollisuuksia hyödyntää jo kertaalleen käytettyjä materiaaleja. Kun katsoo tarkemmin näyttelyn taloja, voi löytää muun muassa hiusdonitseista tehdyt aamutossut sekä hamahelmestä ja hylsystä rakennetun tuubin.
Osa harrastajista rakentaakin kaiken kierrätysmateriaaleista.
Ei koskaan valmistu
Yksi näyttelyn helmistä on Riikka Santosen rakentama 1700-luvun nukkekoti.
Nukkekoti ei kuvaa 1700-taloa, vaikka se ulkoapäin muistuttaakin vahvasti Helsingin Senaatintorin varrelta löytyvää rakennusta, vaan se kuvastaa sitä, miltä nukkekoti olisi voinut tuohon aikaan näyttää.
– 1700-luvulla nukkekotia käytettiin lasten kasvatuksessa, esimerkiksi tästäkin talosta löytyy kauppahuone. Se oli myös tapa kerätä jotain pientä kivaa, historian elävöittäjänäkin toimiva Santonen valottaa.
Santosen kodin valmistuksessa on kuitenkin hyödynnetty nykyajan mahdollisuuksia, kuten tulostettu seinille sen ajan tapettia muistuttavaa paperia. 1700-luvulla ei tulostimia tunnettu, joten nukkekodin seinissä käytettiin kangasta.
– Mitä uudempi talo on, sitä helpompaa sitä on rakentaa, kun kaikkea on jo ollut ja kuvia voi hyödyntää rakentamisessa. Välillä tulee mieleen, että olisi kiva tehdä tänne jotain, mutta sitten muistaa, ettei sitä ollut vielä 1700-luvulla.
1700-luvun nukkekotiaan Santonen on tehnyt vuodesta 2010 asti. Ja kuten harrastukseen kuuluu, se ei ole ikinä valmis.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.