Kuntapäättäjillä riittää kokouksia, joten Sirpa Viitaselle ei jää kovin paljon aikaa harrastuksille. Yksi sellainen on lasitavaran keräily. Kokoelman aarre on mummun vaasi, joka on saatu kiitokseksi palveluksesta Vanha-Lahden kartanossa. Kuva: Juha Sinisalo
Kourujärven luonnonläheinen asuinalue Rauman keskustaajaman reunalla on kaupunginvaltuutettu Sirpa Viitasen (sd.), 67, kotiseutua. Nyt Viitanen on kuitenkin huolestunut.
Hän kertoo pelkäävänsä, että alue on näivettymään päin. Yksi syy on Kourujärven koulun lakkauttaminen uuden Nanujärvelän koulun rakentamisen myötä.
Viitanen vastusti uuden koulun rakentamista Nanun ja Aronahteen koulujen paikalle ja toivoi, että Lähdepeltoa olisi vielä tutkittu vaihtoehtoisena paikkana.
Oman alueen puolten pitäminen on huomattu. Esimerkiksi viime kuntavaaleissa Viitanen oli Kourujärven äänestysalueen ykkönen.
Tytär on maailmalla
Sirpa Viitanen istuu Rauman kaupunginvaltuustossa neljättä kautta. Kaupunginhallituksen jäsenenä hän on nyt kolmatta kautta.
Eräs syy siihen, että Viitasella on ollut aikaa ja aktiivisuutta lienee se, että 31-vuotias tytär asuu ulkomailla, on asunut jo monta vuotta.
Saksan, Australian ja Itävallan jälkeen tytär on nyt Irlannissa, työskentelee Applen palveluksessa ja on samalla kirjoilla Wienin yliopistossa.
Viitanen kertoo tottuneensa elämään sen kanssa, että tytär ei ole lähellä.
– Olen aina kannustanut häntä, että älä aseta itsellesi rajoja. Mene sinne, missä tuntuu hyvältä. Soittelemme ja puhumme videopuheluita. Tänä vuonna hän kävi kaksi kertaa Suomessa. Me olisimme ilman koronaa jo käyneet Irlannissa. Ensi keväänä tekisi mieli mennä.
Tätä nykyä Viitanen on myös jo eläkkeellä. Moni raumalainen muistanee Viitasen Monnankadun Salen ja myöhemmin Prisman myyjänä. Eläkkeelle hän jäi osuuskauppa Keulan pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun tehtävistä.
Erilaiset mietelauseet ja syvälliset ajatukset kiehtovat Sirpa Viitasta. Luvussa on Marika Järvisen teos Mielelläni ja käsinojalla valtuustokollega Helena Ollilan Keijukaiskesä.
Surua on ollut paljon
Suorasukaisena ihmisenä itseään pitävä Viitanen kertoo arvostavansa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Tärkeää on niin ikään, että päätöksenteossa on tunne aina mukana.
– Heikompiani olen aina puolustanut. Olimme urheilullinen perhe, joten olin itsekin urheilullinen ja sitä kautta olen ollut vahvoilla. Pidin huolen, että kun oli minun vuoroni valita joukkue, valitsin myös sen tytön, jota kukaan ei ottanut enkä jättänyt häntä yksin seisomaan sinne.
Hän pohtii, että ehkä kyse on hänen kotinsa arvoista. Viitanen sanoo tulevansa ”aivan tavallisesta sen ajan perheestä”, jossa äiti oli myyjä ja isä taksikuski.
Nyt Viitasen 7-henkisestä lapsuudenperheestä on enää jäljellä hän ja yksi sisko. Surua ja menetyksiä on siis ollut.
Alkuvuodesta Viitanen osallistui kolmiin hautajaisiin, joista yhdet olivat hänen veljensä Jukka Viitasen, joka menehtyi yllättäen 69-vuotiaana.
– Surua on ollut niin paljon, että moni ei tiedäkään. Veljeni poismeno on ollut minulle erittäin vaikea paikka. Olen saanut apua seurakunnan sururyhmästä. Sille annan arvosanaksi 10+. Olen aina ollut kova puhumaan, mutta siellä sanoin itselleni, että kuuntele toisia, koska kuuntelemalla opit.
Aina ei onnistu
Seurakunnassa Viitanen on mukana myös luottamustehtävissä ja tuli valituksi uudelleen kirkkovaltuustoon vastikään toiselle kaudelle.
– Miksi olen mukana? Sitä olen itsekin ajatellut. Miksi pistän itseni peliin? Koen, että siksi, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa. Ei se aina onnistu, ja joskus jää toiseksi.
Sellainen tilanne oli viimeksi kaupunginhallituksessa, jossa päätettiin uusista bussireiteistä. Viitanen piti tärkeänä, että paikallisbussi ajaisi edelleen Kourujärven läpi Isoarontietä, joka on hänestä turvallisempi lapsille, eikä suorempaa reittiä Lännentietä.
Sari Seimelä (sd.) ja Viitanen jäivät asian kanssa kaksin eikä esitys mennyt läpi.
– En pelkää äänestyttää asioita silloin, kun itsellä on vahvat perusteet. Kaupunginhallitukselta en saanut kunnon perusteluita. Heille ei riittänyt perusteluksi lasten turvallisuus.
Keskustaan päin suunta
iitanen tuo kantojaan ja ajatuksiaan esille myös Facebookin kautta. Hävityn äänestyksen jälkeen hän laittoi kuvan Isoarontiestä ja tekstin ”2023 tästä ei enää kulje paikallisbussi” ja taustalle Tuure Kilpeläisen kappaleen Tämä tie.
Tien päällä Viitanen sanoo viihtyvänsä miehensä kanssa muutenkin. Pariskunta tykkää autoilusta ja piipahtaa esimerkiksi Porissa tai Turussa mielellään. Matkalta tarttuu usein mukaan esimerkiksi pientuottajien leipää tai muuta syötävää.
Lisäksi pari mökkeilee miehen kotitilalla Keski-Suomen Viitasaarella. Seuraa pitää myös 2,5-vuotias australianterrieri Siiri.
– Se on meidän vauva ja stressinpoistolääke. Kai se hiukan korvaa sitäkin, että tytär ei ole tässä.
Kourujärvi ei välttämättä tulevaisuudessa pysy Viitasen asuinpaikkana. Ajatuksissa on jossain vaiheessa siirtyä lähemmäs keskustaa, jossa palvelut ovat vähän lähempänä ja kulkeminen helpompaa.
Kauppakeskuksen kaavoitus alkoi alusta esteellisyyden takia
Politiikassa sattuu ja tapahtuu, mutta eräs tapaus vuodelta 2017 saa Sirpa Viitasen huokaamaan syvään. Viitasen esteellisyys oli syynä siihen, että Rauman kauppakeskuksen asemakaava kaatui oikeudessa.
Viitanen kertoo saaneensa muutamilta valtuutetuilta kaupunginvaltuustossa kritiikkiä.
– Jotkut ottivat minut tikunnokkaan, koska silloin oli poliittisia erimielisyyksiä, Viitanen muistelee tuolloista ilmapiiriä.
Viitanen osallistui kauppakeskuksen kaavan valmisteluun ja päätöksentekoon kaupunginhallituksen kaavoitusjaostossa ja kaupunginhallituksessa. Esteelliseksi hänet teki Osuuskauppa Keulan hallintoneuvoston jäsenyys.
Viitanen sanoi olleensa siinä uskossa, että hän ei ole esteellinen, koska oli hallintoneuvostossa työntekijöiden edustajana eikä työnantaja Keulan.
– Olin äärettömän pettynyt, että vaikka kysyin sitä useilta asiantuntijoilta ja juristilta, ei minun katsottu olevan jäävi ja uskoin siihen itsekin. Se on harmittanut, mutta se hyvä puoli siinä oli, että se on tuonut ylivarovaisuutta.
Kun estellisyys paljastui, Viitanen kertoi päättäneensä asennoitua niin, että paljon pahempaakin voisi tapahtua ja että virheitä sattuu myös muille.
– Ihminen voi tehdä virheitä, mutta ne myös kasvattavat ja kouluttavat, jopa ihmisyyteen.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.