Elokuussa 1932 Lapuan säästöpankin kirjanpitäjää odotti työpaikalla järkyttävä näky. Kassanhoitaja Ilmi Karttunen makasi pankkiholvissa verisenä ja sekavana. Pankkiholvi oli tyhjennetty. Saalis nykyrahassa oli noin 107 000 euroa.
Meni tovi ennen kuin Karttunen oli toennut sen verran, että pystyi puhumaan sairaalassa poliisille.
Hän kertoi kahden miehen käyneen hänen kimppuunsa. Tuntomerkkejä Karttusella ei juuri ollut antaa, sillä hänen kasvoilleen oli painettu huumaavalla aineella kyllästetty nenäliina ja hän oli pyörtynyt. Ranteita oli viillelty partakoneen terällä.
Tapauksesta uutisoitiin näyttävästi kautta maan. Ammattimiehet asialla, sanomalehti Ilkka epäili. Silminnäkijäkin löytyi. Paikallinen pikkupoika kertoi nähneensä kahden miehen juosseen pankista ulkopuolella odottaneeseen autoon.
Pankkiryöstäjien etsintään valjastettiin maakunnan poliisivoimat, ja rikollisia etsittiin jopa Kauhavan ilmailukoulun lentokoneilla. Vaasasta kiirehti apuun kaksi etsivää.
Kari Haakana nostaa kohua herättäneen pankkiryöstön esiin teoksessaan Tämä on ryöstö! (Aula & Co).Kolmiosaisena äänikirjana ilmestyvä teos on ensimmäinen suomalaisten pankkiryöstöjen historiaa luotaava tietokirja. Haakana esittelee teoksessaan koko maata kuohuttaneita pankkiryöstöjä 1900-luvun alusta 2000-luvulle.
Hiljattain ilmestynyt ensimmäinen osa käsittelee viittä tapausta 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Syyskuussa julkaistava kakkososa perkaa 1940–1980-lukujen ja loppuvuonna ilmestyvä kolmas äänikirja 1980–2022-lukujen tapauksia.
Kari Haakanan mukaan Lapuan säästöpankin 91 vuoden takaisesta pankkiryöstöstä tekee poikkeuksellisen parikin seikkaa.
Näin tapahtumat etenivät:
Tutkinta edistyi ripeästi, ja jo kahden päivän päivän kuluttua ryöstöstä poliisi kertoi kohu-uutisen. Kassanhoitaja Ilmi Karttunen oli pidätetty. Erääksi ratkaisevaksi johtolangaksi osoittautui partakoneen terä, jolla kassanhoitajan rannetta oli viillelty.
Poliisi löysi hänen asunnostaan samanlaisia partakoneenteriä kuin pankin holvista löytynyt. Terissä oli sama sarjanumero.Karttunen pidätettiin, samoin hänen Turussa asuva aviomiehensä Antti Karttunen. Lisäksi alkoi paljastua, että pankista oli aiemminkin kadonnut rahaa.
Runsaat kaksi viikkoa ryöstön jälkeen Antti Karttunen vapautettiin. Kaksi päivää sen jälkeen Ilmi Karttunen tunnusti. Hän kertoi lavastaneensa ryöstön peittääkseen aiemmin tekemiään kavalluksia.
– Lapuan tapauksen tekee erilaiseksi se seikka, ettei kyse ollut varsinaisesta ryöstöstä vaan sellaiseksi naamioidusta kavalluksesta. Se on poikkeuksellinen myös siksi, että päätekijä oli nainen. Yleensä pankkiryöstäjä on aina mies. Jos naisia onkin mukana, he toimivat avustajina, Kari Haakana sanoo.
Lapuan säästöpankin tapauksen ohella Haakana esittelee kirjassaan muun muassa Suomen kaikkien aikojen suurimman pankkiryöstön.
Helsingissä 1906 tapahtunut Venäjän valtionpankin Helsingin-konttorin ryöstö on paitsi väkivaltaisin myös saaliltaan Suomen historian mittavin. Saalis oli nykyrahassa kaksi miljoonaa euroa.
– Ryöstäjien paetessa syntyi tulitaisteluja ja pankkivankitilanteita. Viisi ihmistä sai surmansa ja ainakin seitsemän loukkaantui.
Haakanan mukaan ryöstö oli poikkeuslaatuinen myös siksi, että se oli poliittinen. Tekijöinä oli joukko latvialaisia bolševikkivallankumouksellisia, ja taustalla oli Venäjän sosiaalidemokraattisen puolueen bolševikkisiipi, joka suunnitteli pankkiryöstöjä eri puolilla Venäjää rahoittaakseen vallankumouksellista toimintaansa. Ryöstön valmistelussa apuna hääri suomalaisia aktivisteja.
Viidestätoista ryöstöön osallistuneesta latvialaisesta jäi kiinni viisi. Vain pieni osa saaliista saatiin takaisin.
– Useita kuolonuhreja vaatineisiin ryöstöihin lukeutuu myös Itä-Suomessa Taavetissa 1920-luvulla tapahtunut raaka ryöstö, jonka tekijät olivat todella nuoria, Haakana mainitsee.
Poikkeuksellisen verisen ryöstön yhteydessä kuoli kolme ja yksi haavoittui vakavasti.
Lähihistoriasta puolestaan muistetaan parhaiten 1980-luvun tunnetuin pankkiryöstö: Mikkelin panttivankidraamaan päättynyt, Jakomäen pieleen mennyt pankkiryöstö elokuussa 1986. Tekijä otti ryöstön yhteydessä kolme panttivankia, joista yksi sai surmansa. Yhdeksän poliisia loukkaantui.
Kari Haakana nimeää 1990-luvun pankkiryöstöjen villiksi ajanjaksoksi. Niitä tehtiin vuosittain vilkkaimmillaan toistasataa, pahimmillaan yksi lähes joka kolmas päivä. Uutiset pankkiryöstöistä olivat sanomalehtien vakioaiheita. Haakana mainitsee muun muassa ahkerasti rötöstelleen Honda-jengin.
Tyypilliset saaliit olivat joitakin tuhansia euroja ja yleensä tekijä jäi kiinni.
Yleistymisen taustalla oli muun muassa huumeiden käytön lisääntyminen ja käytön rahoittaminen rikoksilla. Ennen kaikkea kuitenkin vaikutti lama ja tavallisten ihmisten ajautuminen äärimmäiseen taloudelliseen ahdinkoon. Pankkiryöstöjen sävyttämästä ajanjaksosta jäi jälki myös populaarimusiikkiin. Miljoonasade-yhtyeen kappale Meitä jyrätään kertoo noista vuosista.
– 1990-luvun laman syvyyttä ja ihmisten epätoivoa voi olla vaikea ymmärtää, jos on syntynyt sen jälkeen, Haakana toteaa.Vaikka historia todistaa pankkiryöstäjän jäävän lähes aina kiinni, myös toisenlaisia esimerkkejä on. Ehkä tunnetuin 1990-luvulta on kakkuryöstäjän tapaus. Tuntemattomaksi jäänyt rikollinen tehtaili puolen tusinaa pankkiryöstöä, osasi lopettaa ajoissa eikä jäänyt koskaan kiinni.
– Nimi kakkuryöstäjä tuli hänen ensimmäisestä ryöstöstään. Siihen kuului hämäys, jossa ryöstäjä tarjosi pankin henkilökunnalle lakkakakkua. Kertomus oli, että hän oli saanut ison perinnön ja haluaisi tallettaa sen pankkiin.
Joidenkin pankkiryöstäjien nimi on jäänyt elämään. Haakana nostaa teoksensa toisessa osassa esiin Hilarius Sorjosen, joka teki useita ryöstöjä 1950-luvulla.
Sorjosesta on tehty radiokuunnelma, näytelmä ja elokuva. Lisäksi Juice Leskinen on tehnyt hänestä kappaleen Hilarius Hentomielinen.
Haakana sanoo Sorjosen olleen kovan onnen hahmo, jonka tunnetuimmaksi rikokseksi jäi hänen viimeinen ryöstöyrityksensä 1950-luvulla. Pankinjohtaja oli nainen, jolta Sorjonen ei onnistunut saamaan kassaholvin avainta, vaan tämä ympäri puhui Sorjosen luopumaan ryöstöstä; tästä lisänimi hentomielinen.
Lähivuosikymmenten pankkiryöstäjistä puolestaan muistetaan hyvin etenkin Lapualla syntynyt sarjarikollinen Volvo Markkanen, josta Taavi Kassila on kirjoittanut 1980-luvulla ilmestyneen kaksiosaisen elämäkerran.
Kari Haakana sanoo, että 2000-luvulle tultaessa pankkiryöstöistä on tullut katoavaa kansanperinnettä. Niitä ei juuri enää tehdä.
Pankkikonttorit ja käteisen käyttö on vähentynyt, valvonta on parantunut ja käyttöön ovat tulleet esimerkiksi aikalukot.
– Jossain vaiheessa pankkiryöstöjen tilalle tulivat arvokuljetusryöstöt, jotka olivat iso ilmiö etenkin Ruotsissa. Niitä tehtiin siellä todella paljon. Muutamia tapauksia oli Suomessakin, kuten Suomen Pankin Turun konttorin ryöstö. Siinä iskettiin arvokuljetukseen sen ollessa lastauslaiturilla. Tämäkin ilmiö laantui turvajärjestelyiden parannuttua.
Teksti: Anne Puumala
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.