Suomi hiljenee edelleen jouluun aatosta joulupäivän iltaan. Perinteet elävät vahvasti, ja jouluruokien äärelle, joulukuusen katveeseen ja led-kynttilöiden loisteeseen kokoontuvat lähinnä perhe ja läheiset.Tapasimme kolme raumanseutulaista, joille tämä joulu on työjoulu. Silti kaikille heistä joulun tunnelma säilyy vahvana.
Taija Kylänpää, liikennemyymälän työntekijä
”Olen työskennellyt kaupan alalla 20 vuotta, ja siitä ajasta olen tehnyt reilut viisi vuotta ilta- ja yövuoroja ABC Kortelan S-Marketissa. Tämä on nyt viides joulu, kun olen töissä yövuorossa.
Meillä on jouluna tietyt vuorot, joissa on oltava työntekijöitä. Jouluyö töissä on oma valintani, koska lapseni ovat jo aikuisia, ja heillä on oma elämänsä. Asun yksin, ja on ihan sama, mitä vuoroa teen.
Työpaikalla on taukohuoneessa piparkakkuja, joulutorttuja ja glögiä, joita voi nauttia, kun ehtii. Töissä pidämme jouluna tonttulakkeja, ja kaupassa on joulukuusi ja kassoilla jouluvaloja.
Asiakkaita käy jouluyönä samaa tahtia kuin muinakin pyhinä. Moni hakee täydennystä jouluruokiin, toiset tulevat muuten vain ostoksille, koska on hiljaisempaa. Asiakkaiden kanssa ehtii vaihtaa kuulumisia töiden ohessa. Kenelläkään ei ole kiire.
Työvuoron jälkeen, aamukuudelta joulupäivänä, menen suoraan hautausmaalle sytyttämään kynttilät. On ihanan hiljaista, eikä ole kiire nukkumaan.
Perhe on minulle tärkeä asia, ja jouluna perheen merkitys korostuu. Onneksi ehdin viettää joulua ja syödä jouluaterian lasten ja lastenlasten kanssa aattona ennen työvuoron alkamista ja joulupäivänä.
Tänä vuonna kokoonnumme tyttären perheen luokse, ja sinne tulevat myös iäkkäät vanhempani. Ihan mahtavaa päästä valmiiseen pöytään!
Kyllä, olen jouluihminen. Kun joulu alkaa lähestyä, tykkään laittaa jouluisia juttuja kotiini. Lapset tuovat joulun tunnelman, ja esimerkiksi pojan 3-vuotiaan tytön kanssa leivoimme piparkakkuja.
Joulu on perheessämme hyvin perinteinen, on aina ollut ja oli sitä myös lapsuudessani. Olen vaatimattomista oloista kotoisin.
Meitä oli seitsemän sisarusta, eikä meillä jaettu paljon paketteja, mutta muistan, että joulupukki kävi aina. Silloin, niin kuin nytkin, syötiin hyvin, tunnelma oli lämmin ja isovanhemmat olivat mukana.
Iloitsen siitä, että perinteet ovat pysyneet vahvasti myös omien lasteni jouluissa. Esimerkiksi tyttäreni valmistaa kaikki jouluruoat itse kinkuista laatikoihin.”
Rauman seurakunnan kanttori Anna-Maria Togbenou saa jouluna töihin mukaan lapsensa, jotka laulavat jumalanpalveluksessa. Joosua (vas.) ja Kaisla harjoittelivat lauluja äitinsä kanssa pari päivää ennen joulua. Kuvat: Juha Sinisalo
Anna-Maria Togbenou, kanttori
”Olin ehkä 5-vuotias, kun aloin epäillä, onko joulupukkia olemassa. Tunnistin nimittäin pukin äänen serkkuni ääneksi.
Murrosiässä aloin ymmärtää joulun syvemmän merkityksen. Joulukirkon löysin aikoinaan lukiokavereitteni kanssa. Urakoimme joulun kaikki kolme kirkkoa aattoaamusta jouluaamuun. Tärkeintä oli hiljentyminen.
Olen kasvanut uskonnollisessa ympäristössä. Perheen ja suvun lisäksi myös ystävät ovat uskossa.
Tänä jouluna olen töissä kolmessa tilaisuudessa ja tapaninpäivänä yhdessä.En koe vaikeaksi olla jouluna töissä. Ihmiset ovat hyvällä tuulella ja kirkot täynnä. Saan itsekin paljon, kun uskomme vahvasti samaan sanomaan.
En tunne Rauman seurakunnan työntekijöiden jouluperinteitä, mutta luulen, että niitä ei paljon ole, sillä me kaikki ryntäämme paikasta toiseen. Ehkä ehdimme tavata toisiamme pikaisesti sakastissa.
Olen siinä mielessä erilaisessa tilanteessa, että jouluna mukanani töissä ovat myös kaksi lastamme. He laulavat kahdessa aattokirkossa. Siskoni perheineen tulee meille Espoosta, ja heidänkin tyttärensä tulee laulamaan.
Jouluaattona ehdin käydä kotona pari tuntia iltapäivällä, ja silloin syömme jouluaterian. Olemme sanoneet jo lapsille, että tänä jouluna joulupukki ei ehdi käymään meillä.Perheemme joulua värittää se, että mieheni on kotoisin Togosta. Joulun viettäminen on hänelle tuttua, sillä hän on kristitty ja luterilainen.
Hänen kotimaansa näkyy ennen kaikkea joulupäivän aterialla. Silloin syömme muun muassa maissipuuroa tulisella kastikkeella.
Lisäksi nautimme paljon kalaa, sillä mieheni ei syö possua, ja itse olen kasvissyöjä.
Olenko jouluihminen? Olen, mutta en henkeen ja vereen. Jouluvalot tosin laitan hyvissä ajoin marraskuussa, sillä en kestä pimeää yhtään!
Aloitin työt Rauman seurakunnassa syyskuun alussa. Tämä on ensimmäinen joulumme Raumalla.Olemme tutustuneet Rauman jouluun ja käyneet pari kertaa lasten kanssa Tammelan Tonttumaassa. Jo työnkin puolesta katsoin Joulevangeeljum-musiikkinäytelmän.
Muutimme tänne Oulaisista Pohjois-Pohjanmaalta. Ihastuin jo työhaastattelussa Vanhaan Raumaan. Tuntuu hyvältä asua täällä.”
Sairaanhoitaja Noora Nupponen (edessä) työskentelee jouluyönä Eurajoen hoito-osastolla. Taukohuoneen jouluisesta tunnelmasta Nupposen kanssa oli joulua edeltävällä viikolla nauttimassa myös Sofia Saarivuori.
Noora Nupponen, sairaanhoitaja
”Olen työskennellyt Satakunnan hyvinvointialueen Eurajoen hoito-osastolla pian neljä vuotta. Olen ollut aiemminkin jouluna töissä, mutta täällä Eurajoella nyt ensimmäistä kertaa.
Olen ollut jouluna töissä sekä omasta valinnasta että siksi, että vuorotyötä tekevälle työjoulu tulee joskus eteen. Tänä vuonna valitsin olla töissä jouluna, sillä lapseni ovat isänsä luona.
Joulu osastolla on usein hieman tavallista rauhallisempi. Omaiset käyvät tervehtimässä potilaita aamupäivällä, illalla heitä on vähemmän.
Muuten on vaikea sanoa, millainen joulusta tulee. Se riippuu siitä, miten ihmiset sairastuvat ja tarvitsevat hoitoa.
Työpaikalla joulu näkyy lähinnä niin, että täällä on jouluvaloja ja vähän koristeita. Halutessaan voi laittaa tonttulakin päähänsä.
Teen tänä jouluna sekä ilta- että yövuoron. Tulen töihin aattona kello 16 ja lähden kotiin jouluaamuna kello 7.15. Iltavuorossa meitä on kolme hoitajaa, yövuorossa olen yksin.
Kun pääsen töiden jälkeen kotiin, en varmaankaan tee mitään erityistä. Olen niin väsynyt, että todennäköisesti vaan nukun.
Joulupäivänä myöhemmin huilaan, syön suklaata ja saatan katsoa jonkin jouluelokuvan.
Omaa jouluani vietän lasteni ja lapsuuden perheeni kanssa jo aatonaattona. Silloin meitä on paikalla seitsemän aikuista ja kolme lasta. Tällä kertaa jouluperinteistä mukana ovat pääasiassa vain jouluruoka ja lahjojen avaaminen, sillä moni muu perinne, kuten joulurauhan julistus, tapahtuu vasta aattona.
Joulu oli perinteinen jo lapsuudessani. Sitä vietettiin aina perheen kesken, ja joskus mukana olivat myös isovanhemmat. Oli jouluruokaa, joulusaunaa ja joulupukki.
Lapsuuden jouluista mieleeni tulee se joulu, kun olin 5-vuotias. Se on jäänyt mieleen siksi, että pikkuveljeni syntyi jouluaattona.”
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.