Raumalainen Pertti Helkiö on autoillut jo 60 vuoden ajan. Tällä hetkellä Helkiö käyttää autoa tarpeen mukaan, pääasiassa kauppareissuilla. Hän suosittelee monelle ikääntyneelle automaattivaihteita, sillä se vapauttaa huomion paremmin liikenteeseen.
Väestön ikääntyessä myös iäkkäämpien kuljettajien osuus liikenteessä kasvaa. 2010-luvulla 65 vuotta täyttäneiden ajokortin haltijoiden lukumäärä kasvoi yli 300 000:lla henkilöllä.
Vaikka onnettomuustilastoissa käyrät kääntyvät nousuun 65 ikävuoden jälkeen, ei pelkästään ikä tee ihmisestä riskiä liikenteessä.
– Jos kuljettaja on terve ja toimintakykyinen, ei ikä ole riskitekijä liikenteessä. On toki totta, että ikääntyessä tapahtuu normaaleja muutoksia toimintakyvyssä, jotka vaikuttavat ajokykyyn, Liikenneturvan suunnittelija Mia Nyholm sanoo.
Tällaiset normaalit muutokset liittyvät muun muassa silmän toimintaan ja hämäränäköön. Iän myötä tumman kontrastien erottaminen vaikeutuu, eikä silmä palaudu nuorempien tapaan häikäisevästä valosta. Toisilla muutokset alkavat aikaisemmin, toisilla myöhemmin.
Nyholm huomauttaa, että ikääntymisen tuomia muutoksia kompensoidaan yleensä hyvin.
– Vältetään esimerkiksi pimeällä ajamista tai ei lähdetä pahimpaan ruuhka-aikaan liikkeelle, hän kertoo.
Vähemmän kaahailijoita
Viime vuosina (2018–2022) liikenteessä on menehtynyt keskimäärin 25 yli 64-vuotiasta henkilöauton kuljettajaa vuosittain. Loukkaantuneita oli keskimäärin 286.
Viimeisimmät vuodet ikäkuljettajien osuus on ollut noin 23 prosenttia kaikista liikenteessä menehtyneistä henkilöauton kuljettajista.
Viime vuonna kuolleita oli ennakkotiedon mukaan 18 ja loukkaantuneita 249. Ennakkotietoon perustuen viime vuosi oli siis aikaisempia vuosia turvallisempi.
– Voi siis sanoa, että ikäkuljettajien liikenneturvallisuus on sekin muiden ikäryhmien tavoin kehittynyt parempaan päin. Tämä siitä huolimatta, että ikäryhmän koko kasvaa vuosi vuodelta, Nyholm kertoo.
Iso osa ikääntyneille sattuneista onnettomuuksista johtuu havainnointiin liittyvistä virheistä.
Vastaavasti ikäkuljettajilla on vähemmän riskikäytöstä kuin muilla ikäryhmillä. Alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen tai kaahailu on harvemmin ikäkuljettajan syntilistalla.
Nyholm arvelee, että tässä näkyy iän tuoma ajokokemus: riskien päälle ymmärretään paremmin.
Vammat vakavampia
Ikäkuljettajien määrän kasvu ei siis itsessään ole ongelma, jos ajokyky on kunnossa. Sen sijaan yksi ikävämpi puoli tulee väestön vanhenemisen seurauksena todennäköisesti lisääntymään.
– Jos ikääntynyt henkilö saa vammoja, ne ovat helpommin vakavampia kuin nuoremmilla, eivätkä välttämättä parane niin helposti. Lievempikin törmäys voi aiheuttaa vakavia vammoja.
Ikääntyessä sairauksia ja lääkityksiä on enemmän, mikä luonnollisesti vaikuttaa ajokykyyn. Nyholm kuitenkin muistuttaa, että monien yksittäisten sairauksien kanssa voi ajaa autoa, kunhan hoitotasapaino on hyvä.
– Oireisiin kannattaa siis ajoissa hakea apua, jotta ajokyky säilyy. Ajokortin menettämisestä johtuvan pelon takia ei kannata pitkittää hoitoon menoa.
Unohtuiko turvavyö?
Tilastojen valossa moni jättää turvavyön laittamatta. Vuosina 2019–2021 tutkijalautakuntien tutkimissa henkilö- tai pakettiautolla sattuneissa onnettomuuksissa menehtyi yhteensä 95 yli 64-vuotiasta. Mukana tilastoissa ei ole henkilöitä, joiden kuolinsyyksi arvioitiin sairaskohtaus.
Uhreista 26, eli reilu neljäsosa, ei käyttänyt turvavyötä. Noin kolmasosa heistä olisi saattanut pelastua, jos vyö olisi ollut kiinni.
Luku kuulostaa suurelta. Liittyykö tämä kenties siihen, että monet ikäkuljettajat ovat ajaneet autoa jo kauan ennen turvavyön käyttöpakkoa eikä sen käyttö ole koskaan tullut rutiiniksi?
– Tästä ei ole tiedossani mitään tutkittua tietoa, mutta toki osalla sekin voi olla syynä. Syynä voi olla myös esimerkiksi se, että on jotain kremppaa, joka vaikeuttaa vyön kiinnittämistä, Nyholm sanoo.
Liikenneturva kampanjoi aktiivisesti varsinkin ikäkuljettajille suunnattujen turvavyön vetimien puolesta. Se helpottaa turvavyöhön tarttumista ja vyön vetämistä esiin.
– Välillä ajatellaan, että ajetaan vain lyhyt matka ja hiljaa, mutta törmäysvoimat ovat uskomattoman isot pienessäkin nopeudessa, Nyholm muistuttaa.
"On vain hyvä, että valvotaan"
Raumalaisella Yrjö Kuupakolla on parin vuoden päästä edessään ensimmäinen ajokortin uudistaminen. Kuupakko on tyytyväinen, että ikääntyvien ajokortin voimassaoloa valvotaan.
Hän on itsekin välillä huolestuneena seurannut, kun joku ikäihminen lähtee ajamaan.
– Iän myötä reagointikyky ja havainnointikyky heikkenee. Lääkärintarkastuksissa olisi hyvä käydä muutenkin vuosittain, Kuupakko huomauttaa.
Kuupakko itsekin ajelee mieluummin valoisaan aikaan. Esimerkiksi suunnatessaan mökilleen Savonlinnaan hän lähtee matkaan jo aamusta.
Pariin otteeseen ajokorttinsa uudistamassa käyneellä Pertti Helkiöllä on selkeä viesti, kuinka ikääntyneen on hyvä liikenteessä kulkea: rauhallisesti ja maltilla.
Tätä ohjetta noudattamalla on Helkiö välttynyt 60 ajovuotensa aikana kolareilta.
– On siinä varmaan hiukan tuuriakin mukana, hän hymyilee.
Helkiö ajaa itse vain silloin, kun se on tarpeen. Auto ei liiku pihasta päivittäin. Kauppamatkat Uotilasta ovat kuitenkin sen verran pitkiä, että autoa tarvitaan.
– On hyvä asia, että valvotaan. Itse aion ajaa niin kauan, kuin lupa annetaan.
Raitis ja luotettava ei riitä tänä päivänä perusteeksi
Vielä viime vuosisadan alkupuolella ajoluvan saattoi saada, kunhan naapuri vahvisti ajokortinhakijan olevan raitis ja luotettava. Tänä päivänä hyvänpäiväntutun lausunnolla ei enää tee mitään, kun puhutaan ajoluvan uudistamisesta.
Jokaisella henkilöauton kuljettajalla uudistaminen tulee vastaan viimeistään 70-vuotiaana. Tämän jälkeen ajokortti täytyy uudistaa vähintään viiden vuoden välein. Jos kortinhaltijalla todetaan tai epäillään jotain etenevää sairautta, on seuranta tiheämpää.
Traficomin liikennelääketieteen asiantuntijalääkäri Petteri Harjuvaara kertoo, että ajokortti on suomalaisilla hyvin rakas, ja se usein halutaan säilyttää viimeiseen asti.
Lähes 90 prosentilla keski-ikäisistä suomalaisista on ajokortti. Vielä yli 90-vuotiaillakin on 6 500 ajokorttia, heistä suurin osa on miehiä.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.