Selkämeren ulapasta tulee erittäin merkittävä energiantuotantoalue, jos energiayhtiö Ilmattaren hurjat suunnitelmat toteutuvat.
Yhtiö on hakenut valtioneuvostolta merituulivoimapuistojen suunnitteluun liittyvää tutkimuslupaa Suomen talousvyöhykkeelle. Hakemuksen neljästä aluekokonaisuudesta kaksi sijoittuu Selkämerelle, yksi Perämerelle ja yksi Itämeren pääaltaalle Ahvenanmaan eteläpuolelle.
– Uskomme, että alueita voidaan rakentaa 2030-luvun alussa ja tuotanto voisi alkaa ennen vuotta 2035. Tämä on arviona realistinen eikä optimistinen, sanoo Ilmattaren merituulivoimasta vastaava johtaja Mikko Toivanen.
Pelkästään Porin ja Uudenkaupungin välille voisi nousta jopa yli 150 voimalaa, joiden roottorit yltäisivät lähes 400 metrin korkeuteen. Tuulisähköä käytettäisiin mahdollisesti myös vedyn valmistamiseen merivedestä.
Selkämerellä laajimmat alueet
Tutkimusalueiden laajuus on yhteensä yli 2 100 neliökilometriä.
Suurin osakokonaisuus eli Lännen Naulat -tutkimusalue sijoittuu keskiselle ja eteläiselle Selkämerelle. 750 neliökilometrin kokonaisuuteen kuuluu kolme aluetta, ja se ulottuu aina Porin pohjoispuolelta Uudenkaupungin korkeudelle.
Vertailuna voi käyttää esimerkiksi Rauman kaupungin koko pinta-alaa, joka on noin 1 110 neliökilometriä. Tässä on mukana myös kaupungin avomerialue, joka ulottuu Kylmäpihlajan majakalta noin 30 kilometrin päähän aina aluevesirajalle saakka.
Aluevesirajalta alkaa talousvyöhyke, jonne Ilmattaren tutkimuslupahakemus siis kohdistuu.
Selkämeren toinen tutkimusalue sijoittuu Kaskisten ja Vaasan välille Selkämeren pohjoisosaan. Norrskär-tutkimusalueen koko on 390 neliökilometriä.
Ainakin vielä jatkoon kolme aluetta
Yhtiö ilmoittaa hakemuksessaan neljän erillisen tutkimusalueen ohella tavoitteekseen myös neljän merituulivoimapuiston rakentamisen.
Hakemus on parhaillaan lausuntokierroksella. Sen aikana on kuitenkin käynyt ilmi, että Ahvenanmaan eteläpuolelle on tulossa punaista valoa Puolustusvoimilta.
– Muiden hankkeiden osalta ei lausunnoissa ole tullut esiin mitään negatiivista, Toivanen sanoo.
Hänen mukaansa kolme hanketta (Lännen Naulat, Norrskär ja Perämerelle sijoittuva Voima) näyttävät jatkavan ainakin tässä vaiheessa eteenpäin.
Ilmattaren lupahakemuksen tutkimusalueet
Kartta on liikutettavissa ja zoomattavissa. Aluemeren ulkoraja on merkitty punaisella viivalla, tutkimusalueet ovat tummansinisiä. KUVA: Länsi-Suomi, aineisto Traficom/Ilmatar
Maailmantilanne toimii "katalyyttinä"
Avomerituulivoimalle on povattu Suomen ja esimerkiksi Ruotsin energia- ja ilmastopolitiikassa erittäin merkittävää roolia. Erityisesti länsinaapurissa on kosolti jättihankkeita, jotka ovat reilusti suomalaisverrokkejaan pidemmällä.
Toteutusta ovat kuitenkin jarruttaneet tekniset haasteet, joiden vuoksi kaupallinen toteutus on ollut korkean kynnyksen takana.
Nyt tuuli on kääntymässä.
– Projektien suunnittelun ja luvituksen aikajänne on niin pitkä, että teknologinen kehitys tulee nostamaan kannattavuuden tasolle, joka riittää, Toivanen sanoo.
Lisäksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan on lisännyt Suomen ja muun Euroopan halua energiaomavaraisuuteen. Se toimii Toivasen mukaan "katalyyttinä" myös merituulivoimalle ja ylipäätään hajautetulle energiantuotannolle.
– Mitään megatrendiä se ei itsessään kuitenkaan luo.
Tehoa jopa enemmän kuin OL3:sta
Merkittävin merituulivoiman kannattavuutta varjostava pullonkaula on generaattorien koko, sillä rakentamisessa toimii suuruuden ekonomia. Voimalavalmistajat ovat kuitenkin jo julkistaneet jonkinlaisena rajapyykkinä pidettyjä 15-megawattisia voimaloita.
– On melko varmaa, että näitä (aluevesille suunniteltuja) hankkeita rakennettaessa on suurempiakin olemassa, Toivanen uskoo.
15 megawatin merituulivoimala olisi varsinainen jättiläinen. Sen roottori olisi halkaisijaltaan noin 250 metriä, ja korkeimmillaan roottorien päät pyyhkäisisivät taivasta 370 metrin korkeudella.
Ilmattaren "äärimmäisen alustavissa" hahmotelmissa Porin ja U:gin välille voitaisiin sijoittaa 150-170 tällaista voimalaa. Arvio on Toivasen mukaan maksimimäärä, joka todennäköisesti laskee suunnittelun edetessä.
Johtaja korostaa, että tässä vaiheessa kokonaisuutta kyse on muutoinkin arvauksista – joskin valistuneista sellaisista.
– Tehoa Lännen Naulat -hanke voisi antaa kuitenkin reilusti yli kaksi gigawattia, hän toteaa.
Optimituulella sähköä siis syntyisi enemmän kuin Olkiluoto 3:ssa, jonka nettosähköteho on 1,65 gigawattia.
Tutkimukset käyntiin tänä kesänä
Talousvyöhykkeen tutkimusalueet on rajattu yhtiön oman ennakkotutkimuksen ja avoimen datan perusteella.
– Olemme huomioineet muun muassa luontoarvot, liikenteen, syvyyden ja useita muita parametrejä. Käytämme samaa mallia myös maatuulivoima-alueiden löytämiseen.
Jos tutkimuslupahakemus menee läpi, alkavat tutkimukset merellä saman tien. Parhaillaan asiasta valmistellaan tarjouspyyntöjä, ja Toivasen mukaan tutkimukset tehtäisiin samanaikaisesti kaikilla alueilla vuosina 2022-2023.
Toivasen mukaan yhtiöllä on kiinnostusta merituulivoiman rakentamiseen myös lähempänä rannikkoa, eli Manner-Suomen ja Ahvenanmaan aluvesillä. Niillä hankelupien myynnistä päättävät Metsähallitus ja Ahvenanmaan maakuntahallitus.
Mantereen puolella Ilmattarella on tällä hetkellä viisi tuulivoimapuistoa ja neljä muuta on rakenteilla. Lisäksi suunnitteilla on useampia puistoja, joista yksi Säkylän Köyliöön.
Yhtiö omistaa omat tuotantolaitoksensa, ja Toivasen mukaan tällä konseptilla toimitaan myös offshore-hankkeissa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Merivedestä vetyä heti ulapalla
Massiivisen tuulisähköntuotannon ongelmaksi katsotaan yleensä energian varastointi.
Sähköä syntyy silloin, kun tuulee paljon – mutta kulutus ei välttämättä ole suurinta juuri samaan aikaan. Akkutekniikan hinta ja tekniset puutteet eivät ainakaan toistaiseksi riitä ratkaisemaan ristiriitaa.
Vastausta on haettu vedystä, jota voidaan käyttää polttoaineena. Vetyä voidaan valmistaa vedestä sähkövirralla eli niin sanotulla elektrolyysillä.
Ilmatar kertoo tutkimushakemuksessaan, että se aikookin selvittää talousvyöhykkeelle suunniteltujen tuulipuistojensa yhteyteen myös vedyn tuotantoa.
Vety tehtäisiin merivedestä tuulisähkön avulla heti paikan päällä, ja lopputuote kuljetettaisiin mantereelle putkistossa tai laivassa.
Mikko Toivasen mukaan tämäkään suunnitelma ei ole tuulesta temmattu eikä edes kovin kaukaista tulevaisuutta.
– Vetytaloudessa tapahtuu nyt merkittäviä kehitysaskelia ja uskommekin sen olevan realismia jo 2030 luvulla, hän sanoo.
– Vetyjohdannaisten, kuten ammoniakin tuotanto merellä on myös mahdollinen suunta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.