Kun Irene ja Riku Suvanto tapasivat ensimmäisen kerran reilut kolme vuotta sitten, oli alusta asti selvää, että tässä on se loppuelämän ihminen. "Ei olla pahemmin oltu erossa ensimmäisistä treffeistä lähtien", he toteavat. Kihloihin pariskunta meni puolitoista vuotta sitten. Häitä oli tarkoitus viettää viime vuonna, mutta koronatilanne teki järjestelyistä epävarmaa.
Häitä lykättiin syksyllä. He seurasivat koronatilannetta koko ajan: tuleeko toinen aalto vai ei? Sitten he päättivät, että odottelu saa riittää.
– Löimme päivämäärän lukkoon ja ajattelimme, että häät pidetään, vaikka meitä olisi kirkossa sitten vain kaksi. Ryhdyimme tekemään järjestelyjä ja hankimme puvut ja sormukset ja tilasimme kukat.
Häiden ajankohta eli tammikuun alku tuntui muutenkin hyvältä, kun joka tapauksessa oli lomakausi.
Päivämäärä, 2.1.2021, on ainakin Rikun mielestä paras mahdollinen.
Mies myöntää, että nyt ei hääpäivä kovin helposti unohdu.
– Se on kuin minua varten tehty, hän nauraa.
Kutsuttujen määrää piti lopulta supistaa
Viime syksyn alkupuolella rajoitukset sallivat vielä 50 henkilön kokoontumisen yhteen. Siispä hääkutsut lähtivät 50 sukulaiselle ja ystävälle.
Kun tautitilanne myöhemmin heikkeni ja samaan paikkaan sai kerralla kokoontua vain 20 ihmistä, jäivät vieraslistalle lopulta vain lähimmät sukulaiset ja lapset sekä tietysti kaaso ja bestman.
Ilman kutsua jääneet ymmärsivät tilanteen hyvin, Suvannot sanovat.
– Se alkuperäinen 50 hengen joukko on niin läheinen, että järjestämme heille tietysti jossain vaiheessa kunnon juhlat, Irene vakuuttaa.
Ihan kokonaan ilman häähuumaa he eivät kuitenkaan jääneet. Irene perusti WhatsApp-ryhmän, jossa juhlapäivän aikana julkaistiin kuvia ja viestejä puolin ja toisin.
– Näin hekin olivat mukana juhlassa.
Kirkossa vielä vähemmän vieraita
Irene ja Riku vihittiin 2. tammikuuta Laitilassa Pyhän Mikaelin kirkossa. Kirkossa sai olla paikalla vain 10 ihmistä.Vihkiparia lähes tyhjä kirkko ei häirinnyt. Jännitykseltä kumpikaan ei kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota
– Oikeastaan olin helpottunut, myöntää Riku.
– Ja kun käännyimme kuuntelemaan ystävämme lauluesitystä, en silloinkaan osannut ajatella, että paikalla on vain muutama ihminen, Irene muistelee parin viikon takaista tilannetta.
Hän pitää rikkautena sitä, että he pääsivät kirkkoon jo tunti ennen seremonian alkua. Silloin laulaja harjoitteli kanttorin kanssa, ja vihkiparista otettiin valokuvia alttarilla.
Jos olisi eletty ihan tavallisia aikoja, päivämäärällä 2.1. olisi kirkossa todennäköisesti ollut useampi vihkiminen ja aikataulu tiukempi.
Intiimit juhlat tutussa paikassa
Kirkkovihkimisen jälkeen Suvannot lähtivät hääautolla hääpaikalle. Juhlat pidettiin Irenen isoisän yrityksen kabinettitiloissa. Etuna oli myös se, että tilassa on iso keittiö, missä pitopalvelun oli helppo toimia.
Vaikka virus haluttiinkin unohtaa edes hääjuhlan ajaksi, oli se etukäteen otettava huomioon monella tavoin.
– Tilaa oli hyvin niin, että saatoimme juhlia väljästi ja mukavasti, Irene kertoo.
He olivat ensin tilanneet buffet-ruokailun, mutta se vaihdettiin pöytiin tarjoiluun.
– Lautasannokset olivat vähän parempi vaihtoehto eikä siihen olisi ollut mahdollisuutta, jos ihmisiä olisi ollut enemmän.
Suvannot kuvailevat pienen hääjuhlan tunnelmaa intiimiksi. Itse asiassa seesteinen tunnelma alkoi jo aamulla ja jatkui seuraavan aamuyöhön.
– Oli mukavaa, kun itsekin muistaa päivän kulun ja ehti jutella kaikkien kanssa kaikessa rauhassa.
Ohjelmassa tietysti myös kiekkoaihe
Suvantojen hääjuhlassa oli kaksi tärkeää ohjelmanumeroa, tanssi ja kiekkoaiheinen kisa.
– Olemme molemmat sekä intohimoisia tanssijoita että Rauman Lukon kannattajia, he perustelevat.
Ohjelmassa oli myös sulhasen ryöstö sekä tietysti häävalssi. Häävalssiksi valikoitui harjoitusten aikana Matin ja Tepon Minä rakastan sua.
”Minä rakastan sua yhä totta on tänään vaan enemmän, enemmän se tarkoittaa minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan ja elämä vie meitä päin parempaa.”
– Ei siihen ollut mitään syytä, se vaan valikoitui jostain.
Juhlat jatkuivat tanssin merkeissä aamuyöhön.
”Avioliitto on osoitus rakkaudesta”
Irene ja Riku Suvannolle oli itsestään selvä asia mennä naimisiin.
He sanovat ajattelevansa sen verran vanhanaikaisesti, että naimisiin kuuluu mennä.
– Itselleni oli alusta asti selvää, että kun on näin kivaa yhdessä ja molemmat haluavat, niin tietysti mennään naimisiin. Avioliitto on osoitus rakkaudesta, Irene Suvanto miettii.
Lue lisää hääaiheisia juttuja sunnuntain 17.1. Länsi-Suomesta.
Ei palmun alle vaan tunturiin
Suvannot lähtivät häämatkelle pohjoiseen pian hääjuhlan jälkeen. Rauha ja lumiset maisemat loivat hienot puitteet.
Koronatilanne vaikutti myös Irene ja Riku Suvannon häämatkasuunnitelmiin. Normaalitilanteessa he olisivat todennäköisesti pakanneet laukkunsa ja suunnanneet palmun alle lämpimään.
Nyt häämatkalle lähdettiin Lappiin, Ylläkselle, mikä oli vähintään yhtä mieluinen kohde. He saivat luksustason majoituksen häälahjaksi tuttavalta.
Nuoripari sai viettää kuherruskuukautta kaikessa rauhassa, niin kuin oli toivonutkin. Rinteissä ja laduilla oli hiljaista.
– Mutta onhan Ylläs valtavan iso paikka. Muutama sata ihmistä häviää sinne helposti.
Arki on nyt alkanut, mutta se maistuu Riku Suvannon mukaan oikein hyvältä. Vihkiminen ei pääse unohtumaan, siitä pitävät huolen tuttavat ja ystävät.
– Koko ajan tulee onnitteluja.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.