Mustafa Dalo tulee iltapäivällä koulusta ja isä Faruk kaksikon huoneesta Rauman vastaanottokeskuksessa. Huone on hyrskyn myrskyn, sillä kaksikko pakkaa tavaroitaan muuttoa varten.
He ovat vastaanottokeskuksen viimeiset asukkaat. Hieman yli neljä vuotta avoinna ollut keskus sulkee ovensa lopullisesti muutaman viikon pääästä.
Dalot saivat keskiviikkona iloisia uutisia. Pitkään odotettu tieto vuokra-asunnosta Raumalla tuli vihdoinkin samalla hetkellä, kun tätä haastattelua tehtiin.
Perhe yhteen
Faruk Dalo saapui Raumalle kolme vuotta sitten kahden vastaanottokeskuksen kautta. Irakista he lähtivät pakoon sotaa ja poliittista vainoa.
Nyt Suomessa ovat myös molemmat siskot perheineen. Vaimo asuu Iranissa, ja perheenyhdistämisprosessi on vireillä.– Raumalla kaikki on sujunut ookoo, Faruk toteaa.
Alku ei ollut helppo. Faruk Dalo ei Suomeen tullessaan osannut lukea tai kirjoittaa. Nyt taito on hallussa.
16-vuotias Mustafa muistaa Suomesta ensin rauhallisuuden ja turvallisuuden ja sitten puhtaan ilman.– Talvi on pitkä ja kylmä ja kesä lyhyt, mutta ei se haittaa.
Haaveissa oma ravintola
Irakin Kirkukissa perheellä oli oma ravintola. Siksi Faruk haluaa opiskella kokiksi. Opinnot lähtivätkin käyntiin, mutta suomen kielen taito osoittautui riittämättömäksi.
Ennen opiskelujen jatkamista kieli täytyy oppia.– Menen kielitestiin kesällä ja aloitan sitten suomen opiskelun, hän kertoo lähiajan suunnitelmista.
Haaveissa on perustaa ravintola Raumalle, sillä täällä isä ja poika haluavat asua jatkossakin.
– Siskoni asuvat Helsingissä, mutta minä en, koska se on liian iso ja kiireinen kaupunki.– Raumalla on rauhallista ja ihmiset ovat ystävällisiä, he puhuvat ja hymyilevät. Haluan jäädä tänne.
Isona poliisiksi
Naulan peruskoulua käyvä Mustafa ei epäröi, kun häneltä kysyy ammattihaaveita.– Haaveilin jo lapsena, että minusta tulisi poliisi tai rajavartija, hän ilmoittaa.
Mustafa on Raumalla harrastanut jalkapalloa, sählyä ja nyt jääkiekkoa. Hän on myös ollut Iirolandiassa ohjaajana ja odottaa innolla kuukauden mittaista kesätyörupeamaa Wihertoimessa.
Mustafa ja Faruk Dalolla on yhtenäinen mielipide kotikaupunkinsa asukkaista.– Raumalaiset ovat ystävällisiä ja auttavat toisiaan.
”Olo on helpottunut mutta myös haikea”
Rauman vastaanottokeskuksen johtajana viimeiset kaksi vuotta työskennellyt Juho Suoramaa istuu muuttolaatikoiden keskellä toimistohuoneessaan.
Lähes autio talo tyhjenee lopullisesti pian. Vuoden 2016 alussa avatussa keskuksessa ehti asua liki 600 turvapaikanhakijaa. Oleskeluluvan saaneista 66 henkilöä on sen jälkeen jäänyt Raumalle asumaan.
Nyt jäljellä on enää kaksi asukasta, ja heidänkin muuttokuormansa on pian valmis.Pitkän uran maahanmuuton parissa tehnyt Suoramaa kertoo olon olevan sekä helpottunut että haikea.
– Helpottunut siksi, että jokainen tällä alalla työskentelevä tietää, että tämä ei ole loppuelämän työ vaan operaatio, joka jossain vaiheessa päättyy.– Toisaalta olo on haikea, koska työyhteisö ja asukkaat ovat olleet niin mukavia.
Päätös Rauman vastaanottokeskuksen sulkemisesta tehtiin vuoden 2019 lopulla.
Liikkuvaan junaan
Juho Suoramaa muistelee liki viiden vuoden takaista aikaa ja sanoo hypänneensä sananmukaisesti liikkuvaan junaan.
Hänet rekrytoitiin Harjavallan vastaanottokeskuksen johtajaksi ja työn oli määrä alkaa 1. syyskuuta.
Radiohaastattelussa päivää ennen Suoramaa sanoi, että ei pidä realistisena, että yksikkö avautuisi lokakuussa.Haastattelun jälkeen hän meni jalkapallo-otteluun ja sai ottelun jälkeen puhelun Maahanmuuttovirastosta. Ensimmäiset asukkaat tulevat Harjavaltaan huomenna.
Suoramaan ensimmäisenä työpäivänä taloon tuli 100 asukasta. Heitä varten ei ollut edes huonekaluja.
– Silloin piti priorisoida.– Tärkeintä oli saada asukkaille katto pään päälle, paikka nukkua ja ravintoa. Henkilökunnan osalta olivat työhuoneiden ja tietoyhteyksien rakentamisen jälkeen edessä mittavat rekrytoinnit. Hakemuksia kaikkiin alle puolessa vuodessa perustettuihin yksiköihin tuli noin 2 000 kappaletta.
Suomen Punaisen Ristin kokemus oli iso apu.– SPR:n vapaaehtoiset käytännössä pyörittivät taloa, Suoramaa toteaa.
Satakunnan viimeinen vastaanottokeskus perustettiin Raumalle, ja se oli hänen mukaansa käytännössä ensimmäinen yksikkö, jossa henkilökuntaa ehdittiin perehdyttää työhön.
Pitkät odotusajat pulmana
Vuoden 2015 lopussa Suoramaa siirtyi SPR:n Satakunnan vastaanottotoiminnan johtajaksi. Hänen tehtävänään oli tukea vastaanottokeskusten johtajia ja vastata operatiivisesta toiminnasta kokonaisuudessaan.
Vuoden 2018 lopusta lähtien hän on ollut Rauman vastaanottokeskuksen johtaja.
Pakolaiskriisin hoitaminen onnistui Suoramaan mukaan ”kokonaisuus huomioiden hyvin”. Alun harvojen ennakkoluulojen jälkeen on esiintynyt ”hyvin, hyvin vähän mitään kielteistä”.
Loppua kohden esille ovat ongelmaksi nousseet pitkät odotusajat. Tähän Suoramaa toivoo muutosta. Pitkä turvapaikanhakuprosessi ei ole asukkaan eikä yhteiskunnan etu.
– Moni on odottanut päätöstä useita vuosia. Mitä enemmän aikaa kuluu, sen hankalampaa ihmisten on elää ikään kuin välitilassa.
Tämä ei koske kaikkia turvapaikanhakijoita. Suoramaan mukaan osa on ollut motivoituneita ja hakenut aktiivisesti työpaikkoja.
– Parhaimmillaan kolmasosa on ollut töissä ja kolmaosa opiskellut.– Moni on hoitanut itse omat asiansa ja toisessa ääripäässä on vaadittu paljon tukea, hän tiivistää.
Tulevaisuus avoin
Vuonna 2003 uransa Naantalin transitkeskuksessa harjoittelijana aloittanut Juho Suoramaa ei vielä tiedä, mitä Rauman vastaanottokeskuksen lopettamisen jälkeen tapahtuu.
Suoramaa on työnsä ohessa toiminut aktiivisesti erilaisissa tehtävissä muun muassa Pallo-Iiroissa ja Rauman Lukossa.
– Jatkossa teen töitä joko sosiaalialalla, viestinnässä, urheilussa tai jotain ihan muuta. Olen avoin kaikelle, mutta ensin hoidan tämän loppuun ja sen jälkeen lomailen jonkun aikaa.
Vastaanottokeskukset
Rauman vastaanottokeskus Varustajanvahella aloitti toimintansa tammikuussa 2016 ja se lakkautetaan kesäkuussa 2020. Keskuksessa asui neljän vuoden aikana noin 600 turvapaikanhakijaa.
Suomessa oli 221 vastaanottokeskusta helmikuussa 2016. Vuoden 2015 pakolaiskriisin huippuaikana Suomesta haki turvapaikkaa noin 32 000 pakolaista.
Satakuntaan perustettiin syyskuun 2015 ja tammikuun 2016 välisenä aikana neljä vastaanottokeskusta ja kolme hätämajoitusyksikköä. Niissä oli parhaimmillaan 1 200 asukasta.
Toukokuun 2020 alussa Suomessa oli 40 turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta, joista viisi on tarkoitettu alaikäisille.
Vastaanottokeskuksia ylläpitävät SPR, kunnat, yksityiset toimijat ja valtio. Keskusten toimintaa ohjaa sisäministeriön alainen maahanmuuttovirasto, joka myös mm. käsittelee turvapaikkahakemukset ja myöntää oleskeluluvat.
Kyl Raum o ai Raum
Halusin otsikkoon tuon lauseen, koska oikeasti ajattelen niin.
Tulin mieheni kanssa Rauman vastaanottokeskukseen ensimmäisten pakolaisten joukossa, vuoden 2016 tammikuussa.
Alussa vastaanottokeskuksessa oli noin 200 ihmistä. Yhtä suihkua ja vessaa käytti neljä ihmistä ja kahdeksalla perheellä oli käytössä yksi keittiö.
Elämä oli vaikeaa, koska työntekijöillä ei ollut kokemusta pakolaisten kanssa. He olivat kuitenkin ystävällisiä ja auttoivat kovasti.
Oli vaikeaa myös siksi, kun jokainen perhe oli eri maasta ja jokaisilla oli oma kieli ja kulttuuri. Ei ollut helppoa ymmärtää toista ja toimia hänen kanssaan.
Pääsimme muuttamaan vuokra-asuntoon Raumalla vuonna 2018 ja opiskelimme suomen kieltä.
Olen kotoisin Syyriasta isosta kaupungista. Kun saavuin Suomeen ja Raumalle, luulin, että ei olisi kiva asua pienessä kaupungissa. Luulin, että olisin yksinäinen.
Mutta ei. Elin parasta elämää ja sain parhaita ystäviä ja parhaan perheen.
Asun tällä hetkellä toisessa kaupungissa mieheni harjoittelupaikan takia. Tulen kerran kuukaudessa Raumalle viettämään aikaa ystävieni ja perheeni kanssa.
Raumalla ihmiset ovat tosi ystävällisiä ja avuliaita. Raumalla kaikki on lähellä ja melkein kaikki tuntevat toisensa.
Opiskelen nyt lähihoitajaksi suomalaisessa ryhmässä ja suomen kielellä. Toivon, että joku päivä voin muuttaa takaisin Raumalle ja tehdä siellä töitä.
Shevin Nabi
Kirjoittaja tuli turvapaikanhakijana Suomeen ja Raumalle Syyriasta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.