Isela Halonen muistelee hymyillen olevansa se tyttö, joka Rauman musiikkiopiston pääsykokeissa muistutti valitsijoita, että hänen instrumenttinsa olisi sitten alttoviulu, ei viulu.
Hän oli jo tuolloin mieltynyt alttoviulun matalaan, sävykkääseen ääneen. Halonen pääsi sisään musiikkiopistoon eikä ole instrumenttivalintaansa katunut.
– Alttoviululle on paljon repertuaaria, ja sille on sävelletty hirvittävän hienoja teoksia, sanoo tuore musiikin kandidaatti Tukholman kuninkaallisesta musiikkikorkeakoulusta.
Vanhassa vara parempi
Halosen instrumentti on vuodesta 2016 saakka ollut Leonard Patzeltin 1872 rakentama alttoviulu.
– Se on hyvä soitin. Jousisoittimella voi olla ikää parisataa vuottakin ja jos se on rakennettu hyvin, sointi vain paranee ajan myötä. Kun löytää hyvän soittimen, siitä voi tulla loppuelämän työkalu.
Soitinta hankkiessa kokeillaan aina useampaa eri vaihtoehtoa. Optimaalinen soitin on Halosen mukaan sellainen, josta saa ulos ne asiat, joita soittaja arvostaa.
– Olen aina pitänyt oman instrumenttini kantavasta, kirkkaasta ja syvästä soundista.
Halosen lempisäveltäjä on brittiläinen Rebecca Clarke, jonka alttoviulusonaatin ensimmäisen osan, Impetuoson hän soitti musiikkikorkeakoulun pääsykokeissa.
– Nautin Clarken musiikin monipuolisuudesta ja säveltäjän kyvystä kirjoittaa juuri alttoviulun parhaat puolet esiin tuovaa musiikkia.
Kohti maisteriopintoja
Halosen opinnot Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa jatkuvat syksyllä maisteriopinnoilla, mutta eri kampuksella, Edsbergin kartanossa.
Kevät päättyi kandivaiheen lopputyöhön joka oli näyttävä, sillä Halonen päätti tehdä sen isosti.
Teokseksi valikoituivat kolme liediä Schubertin Winterreisesta sekä William Waltonin alttoviulukonsertto, jonka esitti 30-henkinen kamariorkesteri.
Halonen paitsi soitti konsertissa, hoiti myös kaikki järjestelyt ja etsi muut soittajat.
– Opintojen aikana on jo kivasti ehtinyt kertyä verkostoa, ja monet soittajista olivat kaveripiiristä.
Kapellimestarina oli Marja Itkonen.
Raumalta hyvä perusta
Opinnot Ruotsissa ovat sujuneet hyvin. Musiikkikorkeakoulussa opiskeli Halosen aloittaessa toinenkin raumalainen, Sampo Kuusisto, josta oli Haloselle suuri apu opintojen alkaessa.
– Koulussa asiat on suunniteltu hyvin kansainväliset opiskelijat huomioon ottaen. Ensimmäinen puoli vuotta oli valtavan innostavaa, mutta vaati myös voimia tottua täysin uuteen ympäristöön.
Rauma antoi vahvan pohjan musiikkiopinoille, ja Halonen kiittää erityisesti musiikkiopiston pitkäaikaista alttoviulun opettajaansa Iris Saviaukia, jonka oppilaana hän oli vuodesta 2008 vuoteen 2019.
– Hän oli mahtava opettaja, sopivasti vaativa, mutta kannustava.
Musiikkiopiston ohella Halonen kävi kahden vuoden ajan yksityisopetuksessa Sibelius-Akatemiassa Helge Valtosen oppilaana. Muita tuntiopettajia ovat olleet Mikka Hakomäki ja Göran Först.
Tukholman musiikkikorkeakoulussa hän on opiskellut brittiläisen James Opien johdolla.
– Hän on hyvä opettaja, todellinen sparraaja.
Musiikki vei voiton
Lukiossa Isela Halonen ei vielä tiennyt mitä haluaisi opiskella.
– Päätin kokeilla hakemista Tukholmaan aluksi ihan vain mielenkiinnosta, mutta olin kyllä hyvin iloinen kun pääsin sisään. Olen pienestä pitäen tykännyt soittaa ja esiintyä, ja se on ollut kantava osa persoonallisuuttani. Lukiossa pidin kuitenkin myös luonnontieteistä ja matematiikasta ja mietin pitkään, mihin suuntautuisin, Isela Halonen kertoo.
Halosen tavoitteena on orkesterimuusikon ura, mahdollisesti nykyisessä kotikaupungissa Tukholmassa.
– Siellä on kansainvälisesti arvostettuja orkestereita.
Ala on kilpailtu ja töitä haetaan koesoittojen perusteella. Niihin valmistavat maisteriopinnot.
– Hakijoita on hurjasti ja yhtä orkesteripaikkaa voi hakea parisataa pätevää hakijaa. Toisaalta sama pätee myös muilla aloilla halutuimpiin työpaikkoihin, hän toteaa.
Kesäkuun lopussa Halonen matkustaa Norjaan BNO:n oopperakurssille.
Jutusta korjattu nimivirhe 23.6. klo 9.40: Sampo Kuusisto, ei Ilmari.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.