Olkiluodon ydinvoimala lämmittää lähialueen merta, mikä näyttää avittavan monet vieraslajit selviämään ja runsastumaan. Kolmosyksikön käynnistyessä lauhdevesivirtaus kaksinkertaistuu. Vieraslajit hyötyvät lämmöstä myös Loviisan ydinvoimalan vesissä.
Ydinvoimaloiden lämpimät purkuvedet näyttävät mahdollistavan yhä uusien vieraslajien runsastumisen Suomen rannikolla.
Vaikka merten vieraslajit kulkevat pidemmät matkat laivojen mukana, saavat eteläiset lajit lauhdevesistä "apua" kylmissä vesissä selviämiseen.
Tuorein tapaus on Rangia cuneata -simpukka, joka löytyi Metsähallituksen lajistokartoituksessa Eurajokisuusssa heinäkuun alkupuolella (LS 8.7.). Vielä tuolloin lajinmääritys oli epävarma, mutta nyt se on varmistettu luonnontieteellisessä keskusmuseossa Luomuksessa.
Lajin aiemmat Suomen-havainnot ovat Loviisasta ja sen lähialuelta.
Sattumaa vai ei?
Rangia cuneataa on siis löydetty Suomen rannikolta ainoastaan ydinvoimalapaikkakunnilta tai niiden naapurista.
Kyseessä voi olla sattuma, tai sitten ei.
– Laji on kotoisin Meksikonlahdelta, eli varmasti viihtyy lauhdevesissä hyvin, sanoo tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksen Merikeskuksesta.
Hän huomauttaa, että vieraslajisimpukka on kuitenkin levinnyt melkein kaikkialle Itämerellä.
– Eli se selviää hyvin myös luonnonvesissä täällä pohjoisessa.
Itämeren pohjoisin
Ruotsissa laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 2016.
Maan maataloustieteellisen yliopiston (SLU) ylläpitämän lajitietokannan mukaan pohjoisimmat havainnot ovat kuitenkin Ahvenanmaan korkeudelta Norrlannista. Lähistöllä toimii Forsmarkin ydinvoimala.
Eurajoelta tehty Rangia cuneata -havainto on toisin sanoen selvästi pohjoisin koko Itämerellä.
"Ei ole osunut silmään"
Eurajokisuu ei ole ydinvoimalan purkuvesien voimakkaimmalla vaikutusalueella, mutta matka ei ole pitkä. Simpukan toukat ovat voineet kulkeutua Eurajoensalmeen Olkiluodosta.
Itse voimalan edustalta simpukkalajia ei kuitenkaan ole löydetty, mutta lajistoseurantaa ei tästä näkökulmasta ole myöskään tehty.
– Ei ole osunut silmään Olkiluodon vesillä, mutta täytyy pitää silmät auki kun syksyn sukellukset alkavat, kertoo muun muassa ydinvoimaloiden ympäristövalvontaan liittyviä sukelluksia tekevä Kari Huusela Säteilyturvakeskuksesta.
Lienee jo Olkiluodossakin
Laitoksen jäähdytysvesien purkukanavan kupeessa on laitoshenkilöstön mukaan selvästi näkyvissä valkoisia simpukoita. Näytteitä ei toistaiseksi ole otettu lajinmääritystä varten.
Itämeren alkuperäiset simpukkalajit viihtyvät kuitenkin purkuvesissä huonosti. Tämä on ollut myös ongelma ympäristön säteilyvalvonnalle, koska radionuklidien mittaukseen sopivia, elinvoimaisia simpukkapopulaatioita ei ole oikein ollut tarjolla.
Huusela sanoo, että monet mereiset vieraslajit ilmaantuvat ensimmäisinä juuri lämpimien jäähdytysvesien purkualueille.
Siksi hän arvelee, että Olkiluodossa laji on juuri Rangia cuneata.
– Loviisassa sitä on runsaasti, päätellen rantaan ajutuneista kuorista.
Toukat leviävät kymmeniä kilometrejä
Kyseessä ei ole ensimmäinen voimalavesissä viihtyvä vieraslajisimpukka.
2000-luvun alkupuolella Loviisan purkuvesialueelle ilmaantui runsaasti valesinisimpukkaa. Sekin on kotoisin Meksikonlahdelta.
Myöhemmin laji todettiin runsaana myös Olkiluodossa.
Maailmalla on havaintoja siitä, että voimala-alueet toimivat eräänlaisina vieraslajien keskittyminä, joissa lajit saavat jalansijaa ennen levittäytymistään laajemmalle.
Suomessa näin kävi esimerkiksi juuri valesinisimpukan kohdalla. Rangia cuneata voi olla seuraava.
Olkiluodossa elävät myös pohjoisimmat liejutaskuravut
Jäähdytysvedet mahdollistavat muidenkin vieraslajiryhmien kuin nilviäisten elämän talven yli.
Olkiluodossa tällainen laji on esimerkiksi liejutaskurapu. Myös sen kohdalla kyseessä ovat lajin pohjoisimmat Itämeren-havainnot, ja ainakin vielä pari vuotta sitten lajilla oli purkuvesialueella hyvin vahva esiintymä.
Aina lisälämpö ei silti ole vieraslajille elinehto, vaan mahdollistaa vain runsastumisen.
Olkiluodossa esimerkkinä on runkokuntia muodostava kaspianpolyyppi. Se elää ydinvoimalan merivesijärjestelmissä niin runsaana, että lajia on torjuttava jatkuvasti natriumhypokloriitilla.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.