Raumalaisella valokuvaajalla Pekka Lehmuskalliolla oli kahdella kuvausmatkalla 1990-luvun alussa mahdollisuus perehtyä paimentolaiskulttuuriin Jamalin niemimaalla Venäjällä. Valokuvaajan harmiksi muutama vuosi sitten suunniteltu seurantamatka kaatui alueella olleeseen pernaruttoon.
Valokuvaaja Pekka Lehmuskalliosta on jopa vähän outoa muistella 30 vuoden takaisia valokuvausmatkoja Jamalin niemimaalle Venäjälle. Lehmuskallion kuvat ovat nyt uudelleen ajankohtaisia, sillä nenetsien kulttuuria tallentaneita valokuvia on uudessa Jäähyväiset tundralle – Siperian nenetsien matkassa -kirjassa (SKS 2023).
Kirjassa kuvia on satakunta. Lehmuskallion nenetsikokoelma on peräti liki 3 000 valokuvaa.
Kuvat kiinnostivat
Lehmuskallion kuva nuoresta nenetsinaisesta, Tanjasta, oli aikanaan Helsingin Sanomien kuukausiliitteen kannessa.
– Tanjan täytyy nyt olla yli viidenkymmenen, näiden kuvien lasten yli kolmekymppisiä, kuvaaja pohtii kuvia tarkastellessaan..
Tanja kävi Raumallakin yhdessä vanhempiensa kanssa. Japtikin perhettä eivät täkäläiset ruuat miellyttäneet, he ostivat torilta lohen, joka syötiin raakana raumalaisessa ravintolassa, Lehmuskallio muistelee.
Hän teki elokuvantekijäveljensä Markku Lehmuskallion kanssa kaksi matkaa Jamalin niemimaalle 1991, toisen talvella, toisen kesällä. Pian sen jälkeen Neuvostoliitto hajosi.
Retkikunnan matka kiinnosti aikanaan laajasti, ja Pekka Lehmuskallion kuvia oli esillä monissa näyttelyissä, muun muassa Rovaniemellä sijaitsevan tiedekeskuksen ja museon, Arktikumin avajaisnäyttelyssä. Valokuvia löytyy edelleen myös pienestä arktisten kansojen museosta Nanoqista Pietarsaaresta.
Avartava matka
Markku Lehmuskallio ja hänen puolisonsa Anastasia Lapsui ovat tehneet elämäntyönsä Jamalin nenetsien katoavaa elämäntapaa dokumentoiden. Lapsui on tundralla syntynyt nenetsi, ja hän on kirjoittanut uuteen teokseen omasta shamanistisesta kokemuksestaan.
Pariskunta on tehnyt kaikkiaan 18 dokumentti- ja fiktioelokuvaa. Markku Lehmuskallio on tehnyt Jamalille lukemattomia matkoja. Matkaansa nenetsien parissa hän kuvaa avartavaksi.
– Olemme tarkastelleet heidän kulttuuriaan monelta eri puolelta. Paimentolaisuutta ei enää juuri ole maailmassa, ja nenetsien kulttuuri elää murroksessa. Kadonnut se kuitenkaan ei ole.
Markku Lehmuskallio sanoo, että periaatteessa hän voisi vielä käsitellä juuri kulttuurissa tapahtunutta muutosta.
– Mutta olen jo sen verran iäkäs, eikä kukaan myöntäisi rahaakaan. Ja eihän Jamalille nyt enää voi mennäkään, hän toteaa.
Jäähyväiset tundralle – Siperian nenetsien matkassa -teoksen kuvitus on raumalaisen valokuvaajan Pekka Lehmuskallion.
Kuvissa kadonnutta maailmaa
Veljesten tarkoitus oli tehdä vuonna 2019 yhdessä seurantamatka Jamalin niemimaalle. Matka kuitenkin peruuntui alueella olleen pernaruton takia.
– Tarkoitus oli dokumentoida sitä, mitä alueen ihmisille nyt kuuluu ja miten heidän elämänsä on muuttunut. Mielessäni oli jo kuva kodasta ja ihmisistä kännykät käsissään, Pekka Lehmuskallio harmittelee.
Hänen kolmekymmentä vuotta sitten kuviinsa taltioimaa maail- maa ei enää sellaisenaan olekaan. Tundralla on nykyään puhelimet, televisiot ja aggregaatit. Vielä 1990-luvulla satoja vuosia jatkunut paimentolaiskulttuuri oli säilynyt melko muuttumattomana.
– Asioita tehtiin samalla tavalla kuin vuosisatoja aiemmin, työkalutkin olivat itse tehtyjä, Pekka Lehmuskallio muistelee.
Hän ei tosin tiedä, pitäisikö muutoksesta olla iloinen vai surullinen.
– Maailman ei pidä olla museo, mutta onko kaikki kehitys ollut hyvää, heille siellä tai meille täällä, hän pohtii.
Matkat vahvistivat Lehmuskallion näkemyksiä kuvajournalistina: hän halusi työssään dokumentoida, kuvata vain sitä, mitä aidosti tapahtui.
– En koskaan puuttunut siihen, mitä tapahtui, pyrin olemaan mahdollisimman huomaamaton.
Se onnistui hyvin, sillä heidän retkikunnassaan Jamalilla olivat vain Lehmuskalliot, Lapsui ja tulkki.
Pekka Lehmuskallio oli still-kuvaajana veljensä elokuvissa Inuksuk ja Poron hahmossa pitkin taivaankaarta. Jälkimmäinen oli dokumenttitrilogian avaus, jonka valmistumisesta tulee tänä vuonna 30 vuotta.
Kirjan kuvat kertovat kulttuurista, jota sellaisenaan ei enää ole olemassa.
Kirja vireillä vuosia
Jäähyväiset tundralle -kirjahanke oli vireillä vuosikausia, ja uudelleen se virisi pari kolme vuotta sitten.
– Alusta saakka halusimme Markun kanssa saada matkamme kirjan muotoon, Pekka Lehmuskallio kertoo.
Alkuperäinen idea oli julkaista kirja, jossa olisi ollut kummankin päiväkirjamerkintöjä matkoilta.
Niistä kuitenkin luovuttiin uudessa julkaisussa, jonka on toimittanut arktisiin alueisiin perehtynyt toimittaja Kirsikka Moring. Hän avaa kirjassa alkuperäiskansan elämää tundralla Venäjän kaasukenttien ja ilmastonmuutoksen keskellä. Jamalin nenetsit asuvat maapallon suurimpien kaasuvarojen päällä ja ennen Venäjän hyökkäyssotaa 80 prosenttia Eurooppaan ostetusta maakaasusta tuli Jamalilta.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.