Jani Koskinen on Frank Sinatra Rauman teatterin uudessa vierailuesityksessä. Rooli on erilainen, sillä Koskisella on näyttämöllä seuranaan vain pianisti.
– Kyllä mä ihan vilpittömästi voin sanoa, että innostun aina ihan saatanasti ja menen niin syvälle kuin mahdollista, sanoo näyttelijä Jani Koskinen.
Nyt hän on sukeltanut maailmantähti Frank Sinatran vermeisiin uudessa Minä, Sinatra -näyttämökonsertissa.
Esitys perustuu Richard Sheltonin kirjoittamaan ja esittämään Sinatra: Raw -esitykseen. Alkuperäisteoksen on Rauman teatterille suomentanut Jussi Tuominen.
Mieluummin porukassa
Dramatisoitu konsertti on näyttelijälle jopa poikkeuksellinen produktio, sillä hän on lavalla vain kapellimestari-pianisti Mikko Kangasjärvi seuranaan.
Esitystä Koskinen kuvailee myös uransa vaativimmaksi. Lavalla pitää yksin pystyä pitämään yleisön mielenkiinto yllä.
– Ja kun kyseessä on yhden miehen esitys, olen myös harjoitellut sen yksin työhuoneellani.
Se ei välttämättä ole sitä, mistä Koskinen eniten pitää.
– Tajusin harjoitellessa, että rakastan kyllä eniten teatterin yhteisöä ja yhteisöllisyyttä. Ei ole yhtään niin hauskaa olla yksin hiekkalaatikolla.
Uran loppumetreillä
Näyttämökonsertti sijoittuu vuoteen 1971. Sinatra on eläkepäivien kynnyksellä ja on viimeisen show’n aika. Katsojalle luvataan viskin ja savukkeiden tuoksuisia muistoja ja runsaasti musiik-kia.
Koskinen on aiemmin tulkinnut useasti Olavi Virtaa, ja näkeekin kahden laulajan urakaarissa jotain samaa. Muutakin kuin sen, että kummatkin syntyivät vuonna 1915.
– Heidän elämässään on ollut hyvin paljon yhtäläisyyksiä. Virrallakin oli alun perin ajatus samanlaisesta glamour-tyyppisestä svingistä kuin Sinatralla.
Suomessa menestyi kuitenkin paremmin iskelmällä.
– Suomalaiselle yleisölle piti olla sellaista musiikkia, joka kävi jalalle.
Molempien artistien kohdalle osui myös uran lasku, mutta Virta ei koskaan noussut siitä, toisin kuin Sinatra.
– Hän tuli takaisin entistä ehompana.
Alkuperäisinä tulkintoina
Esityksessä Koskinen laulaa Sinatran 11 kappaletta englanniksi. Sille on perusteensa.
– Sinatra esitti kappaleensa monin eri tavoin versioimalla jopa levyillään.
Koukeroisia kappaleita, joissa rytmisyys on melodiaa tärkeämpää, olisi hänen mukaansa vaikea suomentaa. Ne eivät suomenkielisinä toimisi samalla tavalla.
Joitain kappaleita tosin on käännetty, kuten ikivihreät My Way ja Stranger in the Night. Niistä toinen kuullaan myös esityksessä. Kumpi, sitä Koskinen ei paljasta.
Nyt taas Raumalla
Jani Koskinen on raumalaiselle teatteriyleisölle tuttu kaveri, edellinen rooli oli Varasto-näytelmässä. Tänä vuonna laulavaa näyttelijää nähdään kevään dramatisoitujen konserttien ohella myös syksyn Paula!-musi-kaalissa.
Välissä on kesä, jolloin Koskinen on mukana Valkeakoskella Heikki Paavilaisen kirjoittamassa uudessa musiikkinäytelmässä, joka kertoo Irwinistä.
Koskinen on erikoistunut musiikkiproduktioihin, ja siksi suurin osa tarjotuista rooleista on niissä.
– Siksi oli kiva olla Raumalla mukana Varasto-komediassa, jossa ei ollut nuotin nuottia.
Näyttelijäntyön ohella Koskinen tekee mainoksia ja äänitöitä. Tampereen Vapriikkiin avautuneeseen näyttelyyn hän kävi juuri lukemassa satuja.
Alalla on pudokkaita
Korona-ajasta Tampereella asuva freelancer selvisi hyvin. Kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita, hän pahoittelee.
– Alalla on ihmisiä, joilla ei enää ole töitä.
Keski-iän ylittäneet näyttelijät saivat huomata nuorempien sukupolvien kirivän ohi.
– Osalla tilanne on karu. Kylmä fakta tällä alalla on se, että mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän tulee rooleja.
Koskinen täyttää joulukuussa 50 vuotta. Se ei vauhtia hidasta, mutta sen näyttelijäkin on huomannut, että työryhmissä alkaa olla yhä nuorempia työntekijöitä.
– Oman ikäni tajusin Piiritys-sarjan kuvauksissa, kun sakki alkoi olla omien lasten ikäisiä.
Sarjassa Koskinen vilahtaa taksikuskina.
Minä, Sinatra Rauma-salissa 31.3.–15.4.
Jani Koskinen
Näyttelijä.
Tekee myös musiikkia. Viimeisin levy vuodelta 2019.
Tulkitsee Frank Sinatraa Rauman teatterin uudessa esityksessä Minä, Sinatra.
Oli kiinnitettynä Rauman teatteriin jo vuosina 1998–2002.
Edelliset työt Raumalla kaudella 2019–2020 (Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä?), Rauman kesäteatterissa kesällä 2021 (Mitä kuuluu Marja-Leena?) sekä kaudella 2021–2022 (Varasto).
Kaudella 2023–2024 Koskinen on mukana teatterin Paula! -musikaalissa.
Maamme-laulu kajahti Luulajassa
Näyttelijä Jani Koskinen tunnetaan myös vannoutuneena Tappara kannattajana. Heitä löytyy myös Rauman teatterin omasta väestä. Valo- ja ääniteknikko Hannu ”Hantta” Naamangalla on Koskisen näytellessä Raumalla ollut tapana informoida suosikkijoukkueen osumista vilauttamalla pelin aikana joukkueen logoa kopistaan.
Toisin kuin katsoja monesti ajattelee, näyttelijöillä on Koskisen mukaan esityksen aikana aikaa reagoida myös ulkopuolelta tuleviin impulsseihin.
Koskinen on myös useasti rykäissyt Maamme-laulun Tapparan playoffsien alkajaisiksi. Hän oli tänä talvena joukkueen mukana myös Luulajassa Mestarien liigan eli CHL:n finaalissa, jossa Tappara toi voiton kotiin.
– Täydessä hallissa Luulajassa oli kyllä hieno vetää!
Youtube-video Maamme-laulusta Luulajassa löytyy tästä jutusa ylempää.
Tasapuolisuuden nimissä laulava näyttelijä kertoo laulaneensa kansallislaulua myös muiden lajien otteluissa.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.