Ohjaaja Janne Rehmonen vastaa Tanssii tähtien kanssa -ohjelman inserteistä. Haastatteluhetkellä ohjelman studiossa liihottelivat harjoituksissaan Kia Lehmuskoski ja Jarkko Niemi.
On lokakuinen perjantai-iltapäivä ja näyttelijä Jarkko Niemi ja tanssinopettaja Kia Lehmuskoski tekevät toistoja toistojen perään Tanssii tähtien kanssa -studiossa.
Tanssi on foxtrot, kaksi hidasta, kaksi nopeaa, uudestaan ja uudestaan Cold Little Heartin tahdissa.
Heillä on puoli tuntia aikaa ennen kuin seuraava tähtipari tulee treenaamaan sunnuntain suoraa lähetystä varten.
Tila on pienempi kuin mitä tv-kuvasta voisi kuvitella. Toisessa päädyssä on pieni katsomo ja toisessa orkesteritila.
Toisella pitkällä reunalla istuu tuomaristo ja toisella kutsuvieraat.
Janne Rehmonen istahtaa valkoiselle nahkasohvalle katsomon edessä olevassa tilassa. Samassa paikassa tanssikokelaat opettajineen päätyvät esitysten päätteeksi Ernest Lawsonin haastateltaviksi.
Kaikki mikä ei ole liveä
Studio ei itse asiassa ole inserttiohjaaja Rehmosen työmaata. Hän vastaa kolmatta vuotta kaikesta siitä, mikä ei tapahdu livenä studiotilassa.
Tämä on miljoonayleisöjä keräävässä ohjelmassa ”spessu” viikko, hän myöntää. Haastatteluhetkellä edessä oli lokakuun toinen viikonloppu ja teemana tanssijoiden omat tarinat.
– Jokaisella tanssijalla on omaan elämään liittyvä tarinansa, jonka pohjalta koreografia on tehty.
Insertissä eli etukäteen nauhalle tehdyssä televisio-ohjelman osassa tanssijat ovat saaneet tehtäväkseen tarttua siveltimeen ja tehdä ”värileikittelyjä” tanssistudioon rakennetussa maalaustilassa.
Inserttiohjaaja ideoi ja vastaa jokaviikkoisten inserttien sisällöistä.
Erityiseksi tämänkertaisen tilanteen teki se, että nyt aiheena oli jotain Rehmoselle hyvin rakasta ja tärkeää.
Televisiotyön ohella hän on nimittäin myös taidemaalari.
Rakkaus lajiin lukiossa
Raumalta pääkaupungin tähtiparketille ei lopulta ollut pitkä matka.
Janne Rehmonen pokkasi valkolakin Rauman yhteislyseosta vuonna 2003. Yläasteella kouluaineista kiinnostivat lähinnä matematiikka ja fysiikka. Lukiossa mielenkiinnon kohde muuttui.
– Mari Aspolan opetus herätti kiinnostuksen kuvataiteeseen, Rehmonen muistelee.
– Valitsinkin silloin lukujärjestykseen kaikki mahdolliset kuvataiteet.
Myös elokuvat olivat olleet aina lähellä sydäntä. Lopullinen sysäys alalle oli, kun hän teki kaveriporukalla lyhytelokuvan.
Vuonna 2005 Janne Rehmonen haki Turun taideakatemian elokuvalinjalle ja pääsi sisälle. Nelivuotisen koulutuksen katkaisivat vuodeksi työharjoittelut muun muassa mainosalalla ja teatterissa.
Sattumaakin pelissä
Vanhat ryppyiset käyntikortit kannattaa säilyttää, ja sellaisen Rehmonen kaivoi lompakostaan valmistuttuaan vuonna 2010.
Hän oli tavannut Centyry Filmsin väkeä eräässä mainostoimiston juhlassa opiskeluaikana, ja käyntikortti oli jäänyt sieltä.
– Skippasin kaikki aloittelijan vaiheet, ja pääsin suoraan leikkaajaksi.
Ensimmäinen isompi työ oli Jim-tv-kanavalla vuonna 2011 esitetty tosi-tv-ohjelma Taistelulaiva.
Muutamassa vuodessa Rehmonen eteni leikkaajasta kuvaajaksi ja ohjaajaksi ja lopulta hän teki töitä creative director -tittelillä.
Luova johtaja hyppäsi kuitenkin freelanceriksi ja alkoi tehdä töitä eri yrityksille.
Vuodesta 2017 lähtien Janne Rehmonen on työskennellyt pääasiassa Banijay Finland -tuotantoyhtiössä, edelleen freelancerina.
Tanssii tähtien kanssa -ohjelman lisäksi Rehmosen kädenjälki ohjaajana näkyy muun muassa Ensitreffit alttarilla - ja Ei saa nauraa -ohjelmissa.
Hän oli mukana myös Vain elämää -ohjelmassa muutaman kauden aikana. Hirvensalmen Satulinna kutsuu vieläkin, sillä Rehmonen on käynyt auttamassa artistien alkuhaastattelujen tekemisessä.
Kuin ystävien kanssa tekisi
Unelmatyössä? Kyllä, mutta kyse ei Rehmoselle ole yksittäisistä ohjelmista.
– Unelmatyö on sitä, että työympäristö on ihana, turvallinen, hauska ja rento ja että ihmiset, joiden kanssa näitä projekteja tehdään, ovat kuin ystäviä minulle. Luotamme toistemme tekemiseen.
Hän nauttii myös siitä, että saa vapaasti käyttää luovaa ajatteluaan ja pääsee toteuttamaan visioitaan.
– Kaikki nämä elementit ovat toteutuneet monta vuotta omassa työssäni.
Vahva tunne aina läsnä
”Sairaan kivaa” toistuu Janne Rehmosen puheessa. Inserttiohjaaja nauttii siitä, että saa olla mukana ”jossain niin erityisessä” ja että siitä maksetaan vielä palkkaa.
– Ohjelman tekemisessä on läsnä vahva tunne, kun ihmiset avautuvat omista asioistaan, pääsen tallentamaan kaiken ja luomaan siitä visuaalisen maailman, eheän kokonaisuuden.
Työn kiinnostavuutta lisää sekin, että Janne Rehmonen kokee inserttiohjaana olevansa mukana pidemmässä ohjelman tekemisen prosessissa kuin mitä suoran televisiolähetyksen ohjaaminen olisi.
– Saan olla mukana koko ohjelman kaaressa, hän luonnehtii.
Tanssikisan viimeiset insertit tehdään marraskuun lopussa. Sen jälkeen Janne Rehmosella ei ole varmuutta tulevasta, tosin ”tietty luotto on, että työ jatkuu”.
Työ Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa on noteerattu myös palkintogaalassa. Rehmonen oli viime vuonna ehdolla vuoden ohjaajaksi viihde, reality ja events -kategoriassa Kultaisen Venlan shortlistalla yhdessä Jan-Aslak Leinon kanssa.
Pitkää päivää
Työpäivät tanssiohjelman parissa vaihtelevat. Maanantaisin Rehmonen käy muiden tekijöiden kanssa läpi kehittelemänsä viikon visuaalisen ilmeen.
Perjantain palavereissa kunkin viikon anti katsotaan tuotantoyhtiön ja MTV3-kanavan vastaavien kanssa.
Ohjaajan pisimpiä päiviä ovat tiistai, keskiviikko ja torstai. Silloin nauhoituksissa kuluu päivittäin kymmenenkin tuntia tai enemmän.
Ei työ viikonloppunakaan täysin unohdu. Kun suora lähetys sunnuntai-iltana alkaa, Janne Rehmonen istahtaa kotona sohvalle. Mikään pakko ei ohjelmaa olisi katsoa, mutta se kuuluu aina viikko-ohjelmaan.
Hän haluaa nähdä, miten tanssit sujuvat, mitä pisteitä parit saavat ja mikä pareista putoaa.
– Täytyyhän minun tietää, mitä tapahtuu.
– En bongaa lähetyksessä virheitä, vaan ihastelen, että vitsi, näyttää hyvältä.
Raumalla syke laskee
Raumalla Janne Rehmonen käy usein. Visiittejä toivoo etenkin 9-vuotias Roosa-tytär, joka isänsä mukaan viihtyy Raumalla hyvin.
– Raumalla ja Eurajoella asuu perhettä, sukulaisia ja heidän lapsiaan. Hälinää ja meininkiä on koko ajan, ja tytär tykkää.
Toki Janne-isäkin kaipaa Raumalle. Sekä elämisen että oma syke tasaantuvat, ne ovat eri lukemissa kuin Helsingissä.
Äidin luona pääsee syömään lempiruokia, kuten Janssonin kiusausta, ja aikaa on vaikka päivänokosille.
Enemmän aikaa omalle taiteelle
Janne Rehmonen juhlii ensi vuonna nelikymppisiä. Rauman yhteislyseon kuvataiteen tunnilta alkanut kiinnostus maalaamista kohtaan on vuosien aikana syventynyt.
Viimeisen parin vuoden aikana hänestä on alkanut tuntua, että aikaa taiteelle pitäisi antaa nykyistä enemmän.
Ihannemaailmassa hän tekisi puolet ajasta nykyistä työtään televisiolähetysten parissa ja puolet ajasta maalaisi, tekisi tilaustöitä ja vetäisi maalauskursseja.
Nyt kaikki maalaamiseen liittyvä tapahtuu työn ohessa. Siksi ison teokseen maalaaminen voi viedä vuodenkin.
Janne Rehmosen värikylläisissä, voimakkaissa ja runsaissa teoksissa pääosassa ovat useimmiten kukat. Kukkamaalaukset ovat kiehtoneet häntä ”aina”.
– Pidän kukista, niiden erilaisista muodoista ja väreistä.
– Kukat pitävät sisällään paljon symboliikkaa, ei kyse ole vain kukkatauluista.
Juuri nyt haaveissa on järjestää taidenäyttely ensi vuonna. Työn alla on uusi kukkamaalausten kokonaisuus, jossa ensimmäistä kertaa kaikki teokset ovat sidottu samaan teemaan.
Näyttelyn nimi on Minä, Sinä Hän, Se, Toi, Me. Tällä kertaa Janne Rehmonen ei ripustaisi taulujaan yhteen paikkaan, vaan yksi ja sama näyttely kiertäisi pop up -tyyliin kaupungista toiseen.
Silloin kukkatauluihin voisi kenties tutustua myös Raumalla.
Janne Rehmonen
Syntynyt vuonns 1984 Raumalla.
Asuu ja työskentelee Helsingissä.
Perheeseen kuuluu 9-vuotias Roosa-tytär, joka asuu vuoroviikoin isänsä kanssa.
10 vuoden työuran aikana ollut mukana yli 50 tv-ohjelmassa ja mainoksessa.
Töihin kuuluvat mm. Tanssii Tähtien Kanssa, Ensitreffit alttarilla, Vain Elämää, Fort Boyard, Hansin Matkassa, Kaikki Vastaan 1.
Harrastukset: taidemaalaus, kuntoilu, nyrkkeily, satunnainen ompelu.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.