Kun luet tätä juttua, todennäköisimmin lauantaiaamuna, Jari Laihonen saattaa käppäillä työpaikkansa pihamaalla. Kenties talkkarin askareissa. Tai sitten vain miettimässä seuraavia siirtoja.
Toimitusjohtaja Laihonen asuu perheyrityksensä, Kivikylän kotipalvaamon, naapurissa Rauman Lapissa.
Ja väittää viihtyvänsä oikein hyvin.
Tuulettumiseksi kuulemma riittää, kun välillä käy Raumalla, esimerkiksi kaupungintalolla. Laihonen on Rauman kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen ja kaavoitusjaoston puheenjohtaja.
Talvisin miestä näkee Lukon peleissä Äijänsuolla, Kivikylän Areenalla.
Laihonen sanoo pärjäävänsä vähillä lomilla.
– Siinähän on melkein kesäloma samalla, kun lähtee liha-alan messuille koneita vahtaamaan. Siellä näen tuttuja. Ja syksyllä mennään valmiiden tuotteiden messuille, hän kertoo.
Mikäs pantaisiin firman nimeksi?
Kivikylän kotipalvaamosta on kasvanut tunnettu ja arvostettu brändi. Viime vuosina brändiä on tietoisesti rakennettu.
Alussa oli toisin. Esimerkiksi firman nimeä ei aikoinaan, 1990-luvun alussa, huolellisesti harkittu.
– Vaimo oli äitiyslomalla ja laati osakeyhtiöhakemusta. Hän huikkasi kotiovelta, että mikäs tähän nimeksi pantaisiin. Vastasin, että kotipalvaamo kai..., miten olisi vaan Kivikylän kotipalvaamo? Oltiinhan kotipihalla, Kivikylässä.
Kivikylä on myös maailmanperintökohde. Sammallahdenmäen Unesco-listatuista muinaisjäännöksistä tunnetuimmat ovat Kirkonlaattia ja Huilun pitkä raunio.
Jälkimmäisestä kiviröykkiöstä on kivensä saanut Kivikylän tunnetuin tuote: Huiluntuhti-grillimakkara.
Kinkkuja saunaan kotipihan poikki
Jari Laihonen on luotsannut Kivikylän suureksi yritykseksi. Viime vuonna liikevaihto ylitti 70 miljoonaa euroa. Henkilöstöä on kohta kolmesataa, joista satakunta työskentelee Lapissa.
Yrityksen alkupisteeksi Laihonen laskee vuoden 1991, kun valmistui 60 neliön suolaamo ja leikkaamo.
– Se oli iso askel, kun vertaa tuohon, sanoo Laihonen ja näyttää vanhaa mustavalkoista valokuvaa seinällä.
Jari Laihonen muistaa miten nuoren pojan kädet venyivät, kun hän kantoi äitinsä kotitilalla kinkkuja pihan poikki palvisaunaan.
Parikymmentä sikaa oli paljon
Lihapeukalon ja savustamisen opit Jari Laihonen sai isältään, joka 1970-luvun lopulla aloitti savustamisen ihmisille rakennetussa saunassa.
– Parikymmentä sikaa sinne mahtui. Silloin se tuntui paljolta, kun kerran viikossa palvattiin. Sitä mietti kuka nuokin kaikki syö...
Mittakaava on tänään toinen: Kivikylässä leikataan parituhatta sikaa viikossa.
Palvaamisen tekniikka on silti entinen. Edellisvuonna valmistunut uusi sauna on samanlainen kuin alkuperäinen.
– Vain kivikiuas pudotettiin alemmaksi, jotta sauna olisi tasalämpöisempi. Se tuntuu toimivan.
Ensimmäinen työntekijä 1995
Toiseksi kasvustepiksi Jari Laihonen laskee vuoden 1995. Silloin palkattiin ensimmäinen työntekijä, Matti Laine, joka palveli perheyritystä kuolemaansa saakka.
Nakkeja ja makkaraa Laihoset teettivät Raumalla, kunnes Aalto lopetti, ja sitten Huittisissa, kunnes sekin tehdas meni nurin.
– Silloin ostimme Huittisten tehtaan itsellemme ja jalostusasteemme nousi.
Unesco esti Lapin jalostuslaitoksen
Jalostuslaitosta oli suunniteltu ensin Kivikylään, mutta Unesco-määräykset tulivat vastaan.
– Asko Aro-Heinilän kanssa asiaa selvitimme ja vuoden päivät väänsimme museoviraston kanssa. Palasimme asiaan vielä myöhemmin, vuonna 2010. Selväksi kävi, ettei kannata jatkaa, kertoo Laihonen.
Vuonna 2013 Kivikylä osti HKScanilta Säkylän-tehtaan.
Vaimo toppuutteli, pankinjohtaja nikotteli, kylänmiehet epäilivät.
Ahneus osoittautui kuitenkin arkuutta paremmaksi tässä tapauksessa. Jari Laihonen joukkoineen sai Säkylän-tehtaan pyörimään hyvin.
Jarin poika Timo Laihonen työskentelee tuotantopäällikkönä Säkylässä.
Kivikylän neljä kantavaa voimaa
Säkylässä tehdään muun muassa Palvarin lihapullia, jotka Laihonen nimeää yhdeksi Kivikylän kantavaksi voimaksi.Muita ovat palvikinkku, Huiluntuhti ja wanhanajan nakit. Näitä tuotteita näkee marketeissa kautta maan.
Perheyrityksellä menee hyvin, mutta toimitusjohtaja käy malttamattomaksi.
– Mun mielestä parin vuoden seesteinen vaihe saa riittää. Paikoilleen ei saa jäädä.
Laihonen lähettääkin Saksaan lihamessuille kymmenen hengen ryhmän.
– Olen vedonnut siihen, ettei kaikki voi lähteä musta. Saatan ajatella vanhanaikaisesti. Nyt kaivataan muutamaa uutta ideaa. Mikä kulkisi marketeissa niin, että se saataisiin valtakunnan valikoimiin? Yksi tuote olisi kova, kahdella lähtisimme lentoon, sanoo Laihonen.
Koulut jäivät käymättä
Jari Laihonen ei ehtinyt kouluja käymään. Ysiluokan jälkeen oli jo kiire töihin.
– Nyt se harmittaa, kun jää kielissä jälkeen. Jotenkin olen luovinut ja selvinnyt kuitenkin, hän sanoo.
Työkokemus Kivikylän ulkopuolelta on niin ikään jäänyt vähäiseksi.
– Armeijassa kävin talousaliupseerikoulun ja YK-joukoissa olin kokkina.
Lihabisneksestä tämä mies sen sijaan tietää paljon.
– Kyllä väki kuuntelee, kun tietää alan osaamisen olevan hallussa.
"Omintakeinen tyyli, laadusta ei tingitä"
Kivikylän kotipalvaamo sai Rauman kaupungin ykköstunnuksen, Meripojat-palkinnon (numero 63).
Perusteluissa todettiin, että "Kivikylän omintakeinen tyyli on säilynyt yrityksen kasvaessa ja laadusta ei tingitä".
– Kivikylän Kotipalvaamo on aina ollut hyvällä tavalla oman tiensä kulkija, sanoi Rauman kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Hanna Marva.
Hän kehui, että "toimitusjohtaja ei johda yritystä kulmahuoneesta vaan on mukana arjessa ja saa jokaisen kesätyöntekijänkin tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja tarpeelliseksi".
Mitä lihaosaaminen tarkoittaa, Jari Laihonen?
HKScan tuli Kivikylän kotipalvaamon osakkaaksi kymmenen vuotta sitten. Kyse on silti Laihosten perheyrityksestä.
– Mulla ja vaimolla on 51 pinnaa, HK:lla 49. HK:n osaomistusta ei meidän väki juuri huomaa, minä hoidan yhteydet sinne suuntaan. Kivikylän itsenäisyys on tärkeää, niin tuottajille, työntekijöille kuin yhteistyökumppaneille, sanoo Jari Laihonen.
Kun HKScan mukaan tuli, tehtiin sopimus, että hän jatkaa toimitusjohtajana ainakin neljä vuotta.
– Nyt on mennyt kymmenen vuotta, enkä ole menossa mihinkään. Olen vasta 52-vuotias ja yhä innoissani tästä.
Vaimo Sirpa Laihonen vastaa taloushallinnosta toimiston puolella.
HKScan on varmasti tyytyväinen nykytilanteeseen.
Kivikylä tekee hyvää tulosta, ja firman johdossa on lihaosaamista, jota HKScanilta on uuden toimitusjohtaja Tero Hemmilän mukaan puuttunut.
Mitä lihaosaaminen sitten on?
– Ennen kaikkea ketjun hallintaa. Nopeus on ykkönen. Kun tavara seisoo, tulee erilaista haittaa, aloittaa Jari Laihonen vastauksensa.
– Tasapainon säilyttäminen on toinen. Kun kylkeä, kinkkua ja fileetä menee tasaisesti, on toiminta tehokasta ja hinnat pysyvät kohtuullisina. Jos jonkin ruhon osan myynti alkaa jäädä jälkeen, täytyy tehdä erilaisia tuotteita.
Tätä sinänsä yksinkertaista viisautta Laihonen toitottaa päivästä toiseen.
– Jos vaikka iso kauppaketju myy kampanjassa neljän ulkofileen laatikoita, pitää hienosäätää myyntiä ja tuotantoa, jotta kaikki liha saadaan ulos.
Kilomäärät ovat melkoisia, kun viikossa leikataan parituhatta sikaa.
– Se vasta on myyntimies, joka myy kaikki komponentit, sanoo Laihonen.
Yksi ratkaisu on lihan jauhaminen nakkien, makkaroiden ja lihapullien raaka-aineeksi.
Siinäkin Kivikylä on onnistunut mainiosti.
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.