Kun ystävä muutama vuosi sitten astui Kaerin pihalle, hän koki voimakkaasti, että hän ei ole tervetullut. Sama ystävä, jolla on tunnetusti kyky nähdä menneisyyteen, kertoi myös näkevänsä, miten Kaerin pihakoivun ympärillä leikkii 18 lasta.
On asioita, joita ei voi järjellä selittää. Tämän ovat kokeneet Marja ja Kalervo Saarnio sen jälkeen, kun he kuusi vuotta sitten ostivat kesäpaikaksi ja mahdollisesti eläkepäivien kodiksi Kaerin kiinteistön Pyhärannasta.
Toki he tiesivät Kaerin paikoin dramaattisesta historiasta ja kylällä vuosikymmeniä kiertäneistä tarinoista talon kummituksista, varttuihan Kalervo Kaerin naapurissa. He tiesivät myös siitä, että talossa tehtiin vuonna 1925 tappo.
Myöhemmin selvisi onneksi iloisempia asioita. Kaerissa oli pidetty iltamia ja tapahtumia, joissa oli kerätty varoja muun muassa varattomien lasten kansalaiskoulun ja lainakirjaston hyväksi.
Kesäpaikastaan Saarnioilla on myös henkilökohtaisia kokemuksia, joille ei löydy selitystä. Eräänkin kerran Marja ryhtyi ajamaan nurmikkoa ja sulki siksi aikaa pihapiirin kaksi riistakameraa.
Kun hän urakan päätteeksi laittoi kamerat taas päälle, ilmestyi näkyviin valokuva.– Kuvassa ihan selvästi mieshahmo käveli sisälle taloon.
Useammin kuin kerran on käynyt niin, että kun Saarniot ovat olleet lähdössä kotiin Raumalle, he ovat huomanneet, että joku kurkistaa ulos tuvan ikkunasta.
Hyviä kummituksia
Mutta heitä ei pelota, ei vaikka kumpikaan eikä kukaan muukaan perheestä tai suvusta ole vielä yöpynyt Kaerissa kummitusten takia.
– Onneksi ne ovat hyviä kummituksia, ja minulla on niihin hyvät suhteet, hymyilee Marja.
– Ovat varmaan tyytyväisiä, kun taloa kunnostetaan.
Juuri siksi ymmärtää myös Saarnioiden suunnitelmat siitä, että Kaerista voisi joku päivä tulla heille eläkepäivien koti. He eivät tunne oloaan uhatuksi ja ovat selvästi hyvin kiintyneitä kesäpaikkaansa.
Sattuman kautta
Oli sattumaa, että Saarniot ostivat Kaerin vuonna 2017. Sattumaa ei sen sijaan ole se, että he ostivat juuri Kaerin.
Tila oli tuttu Kalervolle jo lapsuudesta, kun hän monet kerrat oikaisi pihan poikki matkalla kouluun.
Molempia on aina kiinnostanut kaikki vanha. Kumpikaan ei kuitenkaan olisi ikinä voinut edes kuvitella, että heillä olisi joku päivä mahdollisuus ostaa Kaeri.
Kuusi vuotta sitten Kalervo kuuli veljeltään, että Kaeri oli tullut myyntiin. Hän otti välittömästi yhteyttä välittäjään ja ilmoitti, että haluaa tehdä kaupat.
– Eihän sellaista mahdollisuutta voinut pyhärantalaisena ohittaa, Kalervo pohtii.
Tunteet ohjaksissa
Tunne ohjasi tätä kiinteistökauppaa. Marja ja Kalervo Saarnio nimittäin tiesivät, mihin olivat ryhtymässä.
Kaerin päätalo ja pihan muut rakennukset olivat likipitäen purkukunnossa, niin kuin voi vain kuvitella, jos talossa ei ole asuttu puoleen vuosisataan.
Kaeri on yksi Hirslahden kantatiloista, ja se on rakennettu arviolta 1700–1800-lukujen taitteessa.
Tilan ensimmäisiä asukkaita oli laivuri Aaltonen.
Päärakennus on hulppea. Se on 27 metriä pitkä ja seitsemän metriä leveä. Siinä on neljä kamaria, sali ja liki 80-neliöinen tupakeittiö, jonka huonekorkeus on 3,5 metriä.
Kuisteja on kaksin kappalein: toinen työväelle ja toinen talon herrasväelle. Tilaa on myös vintillä.
Ajan kanssa ja pieteetillä
Remonttia on tehty pieteetillä. Raivausten jälkeen pinnat on pyritty palauttamaan mahdollisimman alkuperäiseen asuun.
Kaikki seinät ja huonekalut on pesty juuriharjalla. Seinillä on alkuperäiset pinkopahvit, ja ne on maalattu antiikkimaalilla.
Kunnostustyöt ovat Saarnioiden mukaan kuitenkin vasta alussa, paljon on vielä tekemättä.
Seuraavaksi vuorossa ovat ehkä ulkorappuset, eteiset ja katto.
Alakerran huoneet sekä sali ja tupa on nyt saatu valmiiksi. Tuvassa Saarniot viettävät eniten aikaa.
– Täällä on hyvä istua, kun on tämä oma hiljaisuus. Kotiin on aina vaikea lähteä, Kalervo miettii.
Entä ne ystävän näkemät pihakoivun ympärillä leikkivät lapset? Myöhemmin paljastui, että talossa asuneella perheellä oli aikoinaan 16 lasta.
Länsi-Suomen Koti-erikoisjulkaisu (4.10.2023) jaetaab levikkialueen kaikkiin koteihin.Julkaisu on luettavissa myös näköislehtenä: https://ls24.fi/digilehti
Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Länsi-Suomi-lehden nettisivustolla.